Hei!

Tervetuloa kaikille lukemaan uutta baltsu-blogia. Kyseessä on juoksuharrastukseen liittyvä blogi, joka käsittelee treenausta, juoksutapahtumia, välineitä ja kaikkea muuta siihen liittyvää, mutta myös yleisesti yrittämistä, johtamista, taloutta, urheilua ja kaikkea muuta, mihin liittyy itsensä likoon laittaminen ja johonkin asiaan pyrkiminen.

Etukäteen ei ole tarkoitus laittaa kovin tiukkoja, kahlitsevia raameja, vaan antaa virran kuljettaa ja elämän näyttää, mitä tästä syntyy. Esikuvana voisi pitää neljännen luokan piirrostani, joka päätyi Osuuspankin ikkunaan. En ole hyvä piirtämään, mutta kun tuli tehtäväksi piirtää puu niin aloin tehdä sitä lehti kerrallaan ja lopputulos olikin yllättäen hieno, se sai jonkun palkinnon ja päätyi esille pankin ikkunaan. Sama filosofia siis tämän blogin suhteen. Kirjoitan lehden kerrallaan ja katsotaan mihin se johtaa.

Moni onkin ihmetellyt, minne se baltsu katosi ja totuushan on se, että baltsu kasvoi liian suureksi, jolloin baltsulle sanottiin: lähe menee vielä kun voit. Se oli itseasiassa hyvin vapauttava kokemus. Nousin ikäänkuin sarjaporrasta ylemmäs. Pihapelien aika on nyt ohitse ja piirrän ensimmäiset jäljet upouuden hallin jään pintaan ja menen sinne paraatiovista. Vielä on pari sarjaporrasta edessä, mutta olen totisesti oikealla tiellä.

Aloitteleville lenkkeilijöille sellainen yleisfoorumi on ihan hyvä juttu, koska siellä saa paljon tietoa ja kokee jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden keskustelijoiden kanssa, koska reaalimaailmassa moni lähipiirissä ei välttämättä jaa samoja mielenkiinnonkohteita. Ajan mittaan sitä oppii tuollaisen nettifoorumin kautta tuntemaan myös muita juoksua harrastavia ja tapaamaan heitä yhteislenkeillä ja/tai juoksutapahtumissa. Hyöty on siis melkoinen, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu.

Kun itse kehittyy juoksijana niin alkaa ottaa päähän sellainen epäammattimainen asenne, jota hyvin monilla on. Keskitytään aivan vääriin asioihin ja se alkaa ahdistaa. Kolme asiaa tulee ensimmäiseksi mieleen eli tilivelvollisuus, virheiden välttäminen ja lyttäys. On ihmeellistä, että henkilö, joka on todella johonkin asiaan perehtynyt, analysoinut ja päätynyt johonkin ratkaisuun, pitäisi perustella tai olla ylipäätänsä tilivelvollinen jollekin, joka vain ampuu summassa kommentteja. Esille nostetaan usein jotain täysin epäolennaisia detaljeja, joista tehdään ilkeyttään vääriä johtopäätöksiä, jotta saadaan homma ns. sekaisin. Juoksijan pitää myös olla koko ajan tarkkana, ettei kirjoita mitään, mikä voitaisiin tulkita mokaksi tai josta saadaan jonkinlainen lyömäase. Tulee sellainen fiilis, että kun iso osa on sinua ja samanhenkisiä ystäviäsi vastaan niin olette koko ajan vaarassa jäädä junan alle. Aivan kuten Pekka Himanen aikanaan sanoi: ”jostain tulee aina uskomattoman epäinnostavaa jengiä ikäänkuin varmistamaan, että oikeat henkilöt ovat asioita tekemässä.”

Ahdistus ja jatkuva taistelu ei ole kuitenkaan tarpeen. Voi ottaa irtioton esimerkiksi juuri näin oman blogin merkeissä. Tähän voisi siteerata lopuksi Jussi T. Kosken ja Saku Tuomisen ajatuksia kirjasta Luovan Ajattelun Käsikirja – Kuinka Ideat Syntyvät. Herrat (joista Saku Tuominen oli muuten tänään aamutelevisiossa spekuloimassa Juha Kanervan ja Reetta Meriläisen kanssa urheilusta) toteavat kirjan lopussa: ”Tee juuri niinkuin haluat. Tee omalla tavallasi. Ole oma itsesi.” Niin juuri teen, enkä aio pelata varman päälle. Tämä blogi ajetaan kaasu pohjassa. Jos välillä mennään penkan pohjalle niin auto korjataan ja jatketaan matkaa. Tätä ei ole todellakaan pakko lukea. Jos ei kantti kestä tai kokee olevansa väärän henkinen niin voi poistua. Saman henkisille sen sijaan pystyn tarjoamaan jotain, aivan samalla tavalla, mitä itse saan lukiessani muiden ihmisten kirjoituksia. Itselläni on nyt loistava fiilis, toivottavasti teilläkin on.

Mainokset