Yhteenveto 2013 kaudesta

Sunnuntaina 22.9 päättyi tämä kilpailukausi. Se käsitti 7 kilpailua 5 kuukauden aikana ja tuotti ennätykset kaikille matkoille. Nyt on sopiva aika käydä läpi, millaista kehitystä tapahtui ja mitä jäi ensi vuodelle.

Hienoa oli se, että pysyin ehjänä, ts. mikään vamma ei haitannut juoksemista. Siis kaiken laista pientä oli, mutta sen jälkeen kun huhtikuussa noin puoli vuotta kaiken kovan juoksun estänyt pakara tuli paremmaksi (varmaan coren, salitreenin ja foam rolling rullauksen vuoksi) ja pääsin tekemään vetoja jne. niin kunto parani yllätyksekseni aika nopeasti ja juoksin kesäkuussa kympin ennätyksen (38.44 Pariisissa), heinäkuussa puolikkaan ennätyksen (1.26.13 Mikkelissä) ja elokuussa maratonennätyksen (3.03.48 Helsingissä). Se oli hyvä, iloinen asia ja teki kaudesta tavallaan onnistuneen.

Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että kun laadukkaita harjoituksia ei ollut takana ja pitkiksiäkään ei oikein ollenkaan vuoteen niin jouduin kyllä menemään vähän sieltä missä aita on matalin ja tekemään hyvin nopeassa aikataulussa sen mitä pystyin. Eikä oikein mikään juoksuistakaan ollut ihan nappisuoritus, joten parempaan on mahdollisuus. Tosin aina on mahdollisuus loukkaantua ja epäonnistua, joten ihan itsestään selvää se kolmen tunnin alittaminenkaan ei ole vaikka se nyt jo rankalla radalla, ehkä hieman liian kevyillä tossuilla oli jo melko lähellä. Siis puhutaan jo oikeasta suuruusluokasta ja usko on olemassa, että siihen pystyn. Täytyy vain harjoitella niin, että kunto on riittävällä tasolla ja onnistua kilpailussa. Samoin voisin valita tasaisemman reitin tapahtumassa, jossa olosuhteet ovat kohtuuhyvät.

Tosiaan pitää käydä lenkillä. Tässä vaiheessa ei taida enää tällaisella peruskuntoilijalla lohjeta enkasta noin vain joku vartti pois. Veikkaan, että jatkossa jo viitisenkin minuuttia on tiukassa, pitää tehdä töitä niiden minuuttien eteen. Nyt kun ylimenokaudella tein pari kympin kisaa ns. jäähdyttelymielessä niin huomasin selkeästi, että kunto on laskussa. Viime viikolla sitten parin kuukauden jälkeen hieman enemmän treeniä taas eli 75km niin kroppa ei ottanut sitä niin helposti vastaan. Onhan tässä toki paljon vielä aikaa. Maaliskuun alussa olisi tarkoitus olla seuraavan kerran viivalla ellei mitään ihmeitä tapahdu.

Vaikka olin tyytyväinen tuloksiin niin kausi jätti silti vähän kaksijakoiset fiilikset. Ensinnäkin jonkinlainen pettymys siitä, kuinka helpolla ennätysparannukset tulivat. Tulee mieleen Kimmo Kuhdan sanat IS:n lätkäradion spesiaalissa: ”Ei tienny, mitä se vaatii, kukaan ei kertonut.” Tämä on ydinongelma, mikä koskee juoksemista. Kukaan ei kerro, mikään treenikirja ei kerro, mikä on hyvä tulos ja miten siihen päästään. Ei ole ikään kuin minkäänlaista ankkuria, mitä pitää kiintopisteenä. Sitten kun tulokset paranevat niin sitä hämmästyy kuinka helpolla ne parannukset tietyllä tavalla tulevat ja ihmettelee: miksei kukaan ole kertonut, että minulla on mahdollisuus tähän. Tulee jonkinlainen petetty olo.

Toisaalta minulle jäi myös mieletön nälkä parantaa tuota maratontulosta ja päästä sen kolmen tunnin alle. Lainaan taas Kimmo Kuhtaa samasta radio-ohjelmasta: ”kukaan ei voi tulla sanoo, et sä et oo voittanu Suomen mestaruutta”. Tässä tapauksessa, jos juoksen kolmen tunnin alle niin kukaan ei voi tulla sanomaan, ettenkö olisi juossut ja kyllä se jonkinlainen statement on siitä, mitä olen valmis ollut tekemään. Sitä paitsi, jos maratonenkka alkaa kakkosella, niin kertoo kunnostakin jotain. Sen takia se on se päätavoite. Ennenkaikkea nyt on ensimmäistä kertaa sellainen varma olo siitä, että pystyn siihen, minulla on siihen mahdollisuudet. Ei tarvitse käydä sellaista jaakobin painia sen suhteen, riittävätkö ominaisuudet. Kun saan kunnon hieman paremmaksi niin sen pitäisi mennä. Se on hyvä lähtökohta.

Maratonilla alle 3h on siis juoksun osalta se tavoite, minkä olen halunnut ja haluan saavuttaa. Tuota tavoitetta tukemaan voisin ottaa pari muuta tavoitetta eli 37.45 kympillä ja alle 4 min/km keskivauhtitavoite puolimaratonilla. Ne eivät ole sillä tavalla tärkeitä, mutta tukevat maratontavoitteen saavuttamista. Yhtään en vielä tiedä, millaisen lähestymistavan ensi kauteen otan, mutta täytyy varmaan taas juosta piirun verran kovempaa harjoituksissa. Enkat ovat aina ennenkin parantuneet, kun olen päättänyt juosta kovempaa.

Mainokset