Helsinki vs. muu Suomi

Tein eilen parin kympin lenkin, rantoja pitkin kuten hyvin usein. Ajattelin juostessani, että onpas täällä oikeasti hyvät lenkkimaastot. Vaikka kuinka vertailisi mihin tahansa maahan tai kaupunkiin niin mistä löytyy vastaavat lenkkimaastot kuin Helsingistä. Aivan kaupungin keskustan tuntumassa pääsee merenrantaan juoksemaan vaikka minkälaisia, hyvin vaihtelevia lenkkejä niin asfaltilla kuin hiekallakin. Sen lisäksi on lukematon määrä urheilukenttiä, kuntosaleja juoksumattoineen sekä Arenan ja Liikuntamyllyn sisäradat. Harjoittelumahdollisuudet ovat siis loistavat ainakin näillä keleillä. Ainoastaan ilmasto laittaa meille ajoittain kapuloita rattaisiin. Helsinki on siis juoksijalle periaatteessa erinomainen paikka.

Muusta Suomesta en ole niin varma. Itse asiassa mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän liikun muussa Suomessa. Minun on vaikea löytää paikkoja, joissa viihtyisin tai joissa haluaisin käydä. En oikein pidä Suomesta. Osittain se varmaan johtuu ihmisistä. En oikein pidä suomalaisista, maalaisista, ilmapiiristä.

Niinpä minusta on jotenkin ihmeellistä, että maahanmuuttoon suhtaudutaan kriittisesti, mutta kukaan ei kyseenalaista maalaisten oikeutta muuttaa Helsinkiin. Viimeisten vuosikymmenten aikana tänne on muuttanut valtavasti ihmisiä, jotka eivät ole Helsingissä syntyneet, eikä siitä ole noussut mikään iso haloo. Helsingistä on tullut ”maaseutua” ja se ei muka haittaa ketään. Esimerkiksi uimarannoilla ja baareissa puhutaan murteita kuin Pieksämäen torilla konsanaan, eikä se muka häiritse tai ehkäpä se häiritsee, mutta paikalliset ovat Suomen ainoa sorrettu kansa, joka ei saa sanoa mielipidettään. Stadin slangikaan ei kelpaa murteeksi, eikä Stadin kansallispuku ole kansallispuku. Guggenheimin museohankkeesta, Keskustakirjastosta ja vastaavista hankkeistakin tiedustellaan mielipidettä maalaisilta. Ensimmäiset 25 elinvuottani tunsin vain helsinkiläisiä, nyt kun menen minne vain niin aina on maalaisia, aina. Kertoo aika lailla muutoksesta.

Helsinki pitää kai pitää jonkinlaisena avoimena kaupunkina maalaisille tulla, mennä, asua ja rellestää, mutta auta armias, jos stadilainen menee maalla käymään niin heti on joku paikallinen tyyppi turpaan vetämässä.

Mietin New Yorkia. Sinne tulee jengiä jokaisesta maailmankolkasta sillä periaatteella, että he haluavat olla new yorkilaisia ja heillä on jotenkin yhtenäinen halu olla siinä dynaamisessa meiningissä, joka ei ole amerikkalainen, vaan nykiläinen juttu. Henkilö voi olla mistä vain kotoisin, mutta muutamassa vuodessä hänestä tulee ikäänkuin nykiläinen tai tarkemmin jopa esim. brooklynilainen. Täällä sama ei toimi, maalaiset eivät edes halua olla helsinkiläisiä, kun ovat muuttaneet tänne. Tänne ei muuta isoja määriä ihmisiä vaikkapa Ranskasta, Saksasta, Ruotsista ja Italiasta, vaan lähes yksinomaan maalaisia sekä jonkun verran virolaisia ja venäläisiä. Se tarkoittaa sitä, että Helsingistä ei tule dynaamista, kansainvälistä kaupunkia, vaan maalaisten kaupunki, jossa ollaan tavallaan vastentahtoisesti duunin vuoksi.

Niinpä vaikka lenkkimaastot ovatkin poikkeuksellisen hienoja, ruuhkat vähäisiä ja Helsinki kaupunkina kaikkinensa hyvä niin se on jotenkin pilattu ilmapiirillään ja saa monen meistä miettimään, voiko täällä enää jatkossa ollenkaan asua. Kannattaako näistä lenkkimaastoista ”maksaa” se hinta, että on ankean synkän, negatiivisen maalaisilmapiirin ympäröimänä sen sijaan, että asuisi jossain suurkaupungissa, jossa on kova, eteenpäin vievä syke läsnä joka hetki päivin ja öin.

Ehkäpä se on niin, että helsinkiläisille käy nyt kuten saamelaisille aikanaan. Silloin suomalaiset ajoivat ne pohjoiseen Lappiin. Nyt maalaiset ajaa helsinkiläiset ulkomaille ja siellä ”maanpaossa” me voimme sitten olla taas helsinkiläisiä.

Mainokset