Moottoripyöräilystä

Tänään on loistava moottoripyöräilyaamu. Voi olla joillekin tosin fillariaamukin, mutta mielestäni paremman fiiliksen saa moottoripyöräillessä. On mukana siinä luonnossa ja kokee sen auringon ja hyvän sään, mutta ei tarvitse sätkiä. Tietysti joku voisi sanoa, että kun mittari jonkun talon seinässä näytti +3C (Suomi on muuten eräs harvinainen maa siinä, että täällä pitää aina mainita + kun se ei ole ikinää varmaa oliko oikeasti yli nollan), niin se on kylmä ajaa, mutta ei se oikeastaan ollut. Normaalisti farkut jalassa ja yläosassa t-paita, villapaita, ajotakki, jossa vuori ja jalassa tennarit. Tietysti se on ajonopeudesta ja -matkasta kiinni. Käsineet tuntuivat etupuolilta hieman ohuilta, lämmitetyt kahvat eivät sinne puolelle vaikuta, mutta muuten ei ollut kylmä. Ennen kaikkea ei sadetta, eikä myrskytuulta. Olisipa tällaista koko talven.

Kipeänä ollessani olen alkanut vakavasti pohtia sitä, että pitäisi päästä asumaan ilmastoon, jossa voisi ajaa ympäri vuoden. Esimerkiksi Saksassa se on monissa paikoissa hyvin suurella todennäköisyydellä mahdollista. Mikäli tulee kylmempää niin sitä kestää vain hetken ja lunta ei todennäköisesti ole ollenkaan muualla kuin vuorilla ellei ole poikkeuksellinen talvi. Toinen vaihtoehto on kauempaa.

Katselin yöaikaan tuossa flunssan aikana Travel Chanelilta World’s Greatest Motorcycle Rides jaksot Etelä-Afrikasta. Kapkaupunki antoi kyllä prätkäilyn kannalta mahtavan kuvan. On mäkiä kaupungissakin ja sitten se ympäristö rannikolla on täynnä kivoja teitä, joita voi käydä ajamassa jne. Voisi olla erinomainen paikka asustaa ja liikkua prätkällä ympäri vuoden. Tämä ajankohta marraskuussa nimittäin täällä on todella ankea, kun joka päivä saa pohtia, koska pärrä pitää viedä pois. Siihen liittyy turhaa kikkailua ja sen lisäksi tämän päätöksen jälkeen on sitten enää auton varassa, mikä taas aiheuttaa turhaa kävelemistä paikasta toiseen, kun on parkkipaikka etsittävä.

Laitetaan korvan taakse…

Mainokset