Rahvaan valta

Viime viikolla oli taas jotkut dösäkuskit lakossa. Ei suoraan minua kosketa, mutta olihan se silti ns. perseestä. Halutaan globalisaation edut eli halvat tuotteet Kauko-Idästä, muttei olla valmiita ottamaan haittoja eli alemmat palkat tai huonommat työolot, kun kunnilla ei riitä enää rahaa palveluihin kuten julkiseen liikenteeseen samalla tavalla kuin ennen.

En tiedä olenko jo ennen maininnut, mutta kannattaa lukea kirja Taivas + Helvetti – 18 yrittäjää, jotka saivat lähes kaiken + 3 jotka menettivät paljon, mutta selvisivät siitäkin. Siteeraan nyt kuudennesta luvusta Pekka Siivonen-Uotilaa, Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan perustajaa, sillä se on mielestäni erittäin tärkeä messagea siitä, mistä Suomessa on nyt kysymys.

Siivonen-Uotila ei tyydy pelkkään itseruoskintaan. Ammattiyhdistysliikkeen toimista ja väestä hän puhuu pitkään. Yrittäjän mielestä ay-liikkeen ihmiset uskovat, että he omistavat työpaikkansa ja että pahuksen kapitalisti yrittää rikkoa heidän omistamisen oikeuttaan.

Siivonen-Uotila toivoo, että voisi sanoa heistä jotain hyvää, mutta mitään hyvää ei ole.

Hän on nähnyt laittomia sairauspoissaoloja, tahallista jarrutusta, epäsuoria uhkauksia ja ihmisiä, jotka inhoavat työtään. Hän on pitänyt tiedotustilaisuuden, josta 30 potkut saanutta työntekijää poistui juhlimaan sitä, ettei edes 10 saanut jatkaa.

Kaikki tämä on järkyttänyt Siivonen-Uotilaa, joka syntyi tavalliseen virkamiesperheeseen ja kasvoi Kalevi Sorsan sosiaalidemokraattisessa Suomessa. ”Tulin ulos yliopistolta maailmoja syleilevänä humanistina”, hän sanoo. ”Nyt minusta on tullut keski-ikäinen, möhömahainen ja patamusta porvari. Tämä reissu on toteutunut hyvin nopeasti, vaikka olen luullut, uskonut ja toivonut, ettei minulle voi käydä niin.”

Sitä mihin Siivonen-Uotila nuorena uskoi, ei enää ole. Yhteinen sinivalkoinen projekti on hänen mielestään kriisissä. Jäljellä on vain läjä sitkeitä myyttejä. Ensiksi, työmoraali. Toiseksi, laatu. Ei sekään enää huippua. Kolmas myytti on käsitys siitä, että vaikeassa paikassa suomalaiset hitsautuvat yhteen ja ratkaisevat nopeasti ongelmansa.

”Nyt ihmisten intressit ovat niin erilaiset ja vastavoimat niin suuret, ettei mikään ryhmä halua luopua omista eduistaan. Julkinen sektori paisuu hillittömästi ja velka kasvaa, kunnes valtiolta ja kunnilta loppuvat viimeisetkin pelimerkit.”

Myös suomalaisten henkinen tila suututtaa Siivonen-Uotilaa. Hän hakee oikeaa sanaa, mutta ei saa sitä heti kiinni.

Hän tarkoittaa tyhmien ja kylähullujen valtaa, jossa Turusen Jorman käsitys keleistä painaa enemmän kuin ilmastonmuutoksen tilaa vuosikymmeniä seuranneen tiedeyhteisön näkemys. Hän tarkoittaa myös sellaisia ihmisiä, jotka vaativat itselleen globalisaation kaikki etuja kuten halpoja hintoja, mutta eivät suostu ymmärtämään globalisaation haittoja saati sitten hyväksymään niitä. Sellaisia, jotka uhoavat aggressiivisesti maahanmuuttajille ja ruotsinkieliselle väestölle, jonka ansiot yhteiskunnan rakentamisessa ovat suhteellisesti suuremmat kuin suomenkielisen.

Sitten oikea sana löytyy. ”Tarkoitan oklokratiaa, rahvaan valtaa. Yhteiskunta uhkaa ajautua oklokratiaan, kun demokratia rappeutuu. Oklokratia aiheuttaa kaaoksen, jonka vahingot jäävät myöhempien polvien korjattavaksi.”

Kannattaa lukea tuo kirja oikeasti. Kun sen lukee niin tajuaa kuinka vastenmielisiä esimerkiksi ne Juoksufoorumin paskiaisetkin ovat ja kuinka huonoon jamaan Suomi on mennyt. Samalla tajuaa myös sen, että onneksi kaikki eivät ole samanlaisia, vaan jossain on ns. hyviäkin tyyppejä, vaikka joku totuuden kieltävä nihilisti ei heihin kuuluisikaan.

Mainokset