Luca Toni iskussa jälleen

Italiassa 80 luvulla viimeksi pärjännyt ja scudetton voittanut nousijajoukkue Hellas Verona on noussut sarjassa jo viidenneksi. Se on yllätys. Vielä suurempi yllätys on se, että heidän maalipyssynsä on meidän kaikkien tuntema Luca Toni, jonka uran luultiin olevan jo semisti ohi silloin, kun van Gaal hankkiutui hänestä FC Bayernissa eroon ja sama vanha tatsi ei ollutkaan enää Italiassa. Nyt mies on kuitenkin ponnahtanut jälleen kerran pinnalle ja tehnyt 10 maalia 19 ottelussa.

Tonin kausi alkoi tietysti hyvin, kun heti avausottelussa osui kahdesti Milanin verkkoon, mutta onhan se yllätys, että tässä vaiheessa kautta maalimäärä on sama kuin Gonzalo Higuainilla ja vain yksi vähemmän kuin Carlos Tevezillä. Maalipörssin ykköspaikkaan on 4 maalia. Hienoa!

Palataan ajassa taaksepäin. 2005/2006 kaudella Luca Toni pelasi Fiorentinassa, iski 31 maalia, voitti Euroopan parhaan maalintekijän palkinnon ja kesällä hänestä tuli maailmanmestari. Seuraavan kauden jälkeen hän siirtyi FC Bayern Müncheniin. Se oli sitä aikaa, jolloin Allianz Arena oli uusi, mutta Magath oli saanut urheilullisesti seuran menemään surkeasti ja FCB ei päässyt ollenkaan Champions Leagueen mukaan. Hitzfeld palasi valmentajaksi ja 2007 rysähti, kun seura teki kolme todella suurta hankintaa sen ajan mittapuun mukaan eli Franck Ribéry, Luca Toni ja Miroslav Klose. Tonin ja Klosen yhteistyö kärjessä olikin maagista ja Ribéryn keskitykset loistavia, Maaleja syntyi liukuhihnalta, joukkue menestyi ja Tonistakin tuli kansan suosikki. Niinpä oli erittäin ikävää, ettei hänelle nähty enää käyttöä silloin, kun van Gaal oli valmentajana.

Tässä on muuten hauska stoori Uli Hoenessin kertomana, kuinka asiat menivät silloin, kun Toni hankittiin. Hän lensi Rummeniggen ja Beckenbauerin kanssa Bolognaan, josta pelaajan managerin kotiin Bresciaan, jossa tarjottiin risottoa, punaviiniä jne. Rummenigge osaa italiaa, joten hän puhui (pelaaja ei osannut saksaa, manageri pikkaisen englantia), söivät paljon, joivat paljon ja keskinäinen arvostus saatiin aikaiseksi, jonka jälkeen Bayernin johtotrio lensi kotiin.

Joo, hauskaa, että Tonilla menee taas hyvin. Nähtäisiköhän hänet vielä jopa näin vanhoilla päivillä Italian riveissä kesän mm-kisoissa Riossa. Loppuun kuunnellaan vielä Matze Knopin hauska Luca Toni biisi nimeltään Numero Uno.

edit. ai niin, unohtui mainita se, että FCB:llähän oli yhteen aikaan jokaiselle pelaajalle oma maalilaulu, joka soi stadionilla, kun pelaaja oli maalannut. Ribéryllä se oli Joe Dassinin Aux Champs Elysées, Robbenilla Mieke Telkampin Tulpen aus Amsterdam ja Tonilla Gianna Nanninin Bello e impossibile jne. Nimi voi olla tuttu. Joo, monihan muistaa Nanninin siitä, että hän oli toinen 1990 Italian mm-kisojen kisabiisin esittäjistä ja esiintyi mm. avajaisissa. Sen lisäksi hän on ex-formulakuski Alessandro Nanninin sisko. Kuriositeettina sekin mainittakoon.

Mainokset