Zombiejuoksut

Joskus Larun lenkillä puhuttiin siitä, kuinka joinain iltoina lenkille lähtiessä on aivan zombie. Eilen oli yksi niistä illoista.

Itseasiassa tarkoitus oli eilen pitää vapaapäivä, mutta unohdin sen tarkoituksen, joten menin ns. vanhasta muistista Esportiin, tällä kertaa keskustan toimipisteeseen ja suuntasin juoksumatolle joskus 19.30 jälkeen. Olin vetänyt kaksi yötä putkeen niin, että nukuin hyvin vähän per yö ja lisäksi edellinen viikko oli treenin suhteen rankka. Kun aloin juosta, niin huomasin sen perinteisen zombieolon: ei meinaa pysyä hereillä, jalkojen koordinaatio on hankalaa, eikä tiedä haluaisiko oksentaa vai eikö. Joka tapauksessa olo oli ihan hirveä. Olin vielä kiskonut päivän mittaan kaksi tuplaespressoa ja yhden puolen litran energiajuoman, mutta väsymys oli silti paha, itseasiassa kofeiini ei ollut auttanut yhtään.

Yleensä se zombieolo helpottaa vähän lenkin aikana ja sitä voi pystyä tekemään kohtuullisen pitkänkin lenkin. Nyt olo ei pahemmin helpottanut, vaan teki vain mieli nukkumaan. No ei ihme, olihan 10. treenipäivä putkeen ilman lepopäiviä. Silti oli sellainen olo, että laitan taas rahaa pankkiin. Silloin kun tuntuu pahalta, on juuri oikeanlainen hetki sille, että kehittää päätään niitä oikeasti pahoja kisatilanteita varten. Mestarit syntyvät siitä, ettei jäädä sänkyyn makaamaan silloin, kun tuntuu pahalta.

No en tehnyt kuin 8km hidasta pk:ta, jonka jälkeen rullaukset ja venyttelyt sekä saunominen. Sitten himaan safkalle, vähän telkkarin katsomista ja sitten oikeasti hyvät 7-8h yöunet ja nyt tänään on loistava olo.

Ei kannata pelätä zombielenkkejä, ne ovat osa juoksijoiden arkea.

Advertisements