#16

Minulla on nyt kaksi vaatimusta:

  1. Helsingin IFK:n pitää jäädyttää numero 16.
  2. Suomen jääkiekkoliiton pitää jäädyttää maajoukkueessa numero 16.

Ville Peltonen on yksi kaikkien aikojen suomalaisista palloilijoista. Hän on jäänyt välillä Teemu Selänteen ja jopa Saku Koivun varjoon, mutta turhaan. Hänen merkityksensä suomalaiselle jääkiekolle on ehkä suurempi kuin kenenkään muun. Kuka muu on ollut niin monessa arvoturnauksessa mukana voittamassa mitaleita, kuka muu on tehnyt kolme maalia mm-finaalissa ratkaisten ensimmäisen mm-kullan Suomeen. Niinpä olisi oikeutettua kunnioittaa sitä, mitä mies on suomalaiselle kiekkoilulle tehnyt jäädyttämällä numero 16 nimen omaan maajoukkuetasolla.

Helsingin IFK:ssa mies pelasi nuorena miehenä ja sitten vanhemmilla päivillään. Toisen polven kiekkoilijana IFK-uraan asetettiin kannattajienkin toimesta varmasti suurempia odotuksia kuin peruspelaajan uraan. Miehen lähtiessä menestyksen myötä ulkomaille hän oli toki osa perhettä, mutta ei tekemässä sitä työtä, joka tekisi hänestä IFK-legendan. Sitten tapahtui se pahin mahdollinen skenaario eli #16 siirtyi Narreihin. Jokainen tekee elämässään ainakin yhden virheen. Ville teki sen silloin, mutta kuinka ollakaan, loukkaantui, eikä pelannut pudotuspeleissä, joten Jokereiden voittamaa mestaruutta ei voida ainakaan suoraan laittaa Villen syyksi. Silti Narri-kausi jätti monelle IFK-kannattajalle paljon hampaankoloon.

Mies lähti takaisin maailmalle ja sitten Kari Jalosen valmennuskaudella alettiin huhuta, että Ville palaisi takaisin kotiin. Ensin tuli kuitenkin huti, kun hän halusi NHL-uran jälkeen nähdä vielä KHL:n, mutta seuraavana syksynä 2010 mies tuli IFK:hon ja ilmoitti kaikille, että nyt otetaan mestaruus. Tavoite oli selvä ja nyt joukkueessa oli valmentaja Kari Jalosen lisäksi toinen henkilö, joka tiesi, miten voitetaan ja mitä sen eteen pitää tehdä. Loppu oli historiaa. Joukkue pelasi erinomaisen kauden ja IFK:sta tuli Suomen mestari ensimmäistä kertaa 13 vuoteen. Samalla Ville antoi viestikapulaa eteenpäin auttamalla Granlundin ja kumppaneiden uraa eteenpäin. Myöhemmin keväällä Mikke & co. kävivät voittamassa Suomelle toisen maailmanmestaruuden.

Kari Jalosesta jouduttiin valitettavasti luopumaan ja Petri Matikainen sai IFK:n täysin sekaisin. Seurasi kolmen kauden sekamelska, jonka aikana valmennusvastuuta kantoivat ainakin Petri Matikainen, Antti Pennanen, Pasi Sormunen, Raimo Summanen ja Harri Rindell. Tämä aika ei ole ollut kaukalossa menestyksekäs, mutta muuten on sattunut ja tapahtunut. Kenties merkittävin tapahtuma oli se, kun Jokerit päätti teloittaa Ville Peltosen kiittäen samalla siitä, kuinka mies oli ollut osa Jokeri-joukkuetta vuonna 2002. Tämä tapahtuma, joka kohdistui Suomi-kiekon ikoniin, tuhosi ikuisiksi ajoiksi IFK ja Jokeri organisaatioiden sekä myös IFK ja Jokeri kannattajien välit. Jokereiden epäonneksi Ville jäi henkiin, mutta päähän sattui pahasti. Mies ei kuitenkaan antanut periksi, vaan tuli takaisin ja sitten kohdattiin taas Jokerit, jolloin mies taklattiin sillä seurauksella, että taas sattui päähän. Moni luuli, että Ville Peltosen hieno ura loppui tuohon aivovammaan. Nelikymppinen pelaaja ei enää siitä nousisi. Kuinka ikävä tapa lopettaa hieno, menestyksekäs ura.

Ville Peltonen ei ole kuitenkaan kuka tahansa pelaaja. Hänessä henkilöityvät Oliver Kahnin sanat: niemals aufgeben. Koskaan ei pidä antaa periksi, vaan takaiskun jälkeen pitää nousta ylös ja tehdä uudelleen kovasti töitä. Ville teki sen ja palasi kaukaloihin syksyllä sillä seurauksella, että tällä viimeiselläkin runkosarjakaudellaan hän on ollut IFK:n tehokkain pelaaja – 40 vuotiaana. Lisäksi nuoremmat pelaajat ovat kertoneet, kuinka suuri Villen merkitys on pukukopissa. Niinpä vaikka otteluita IFK-paidassa ei ehtinyt vuosien varrella kertyä niin paljon kuin joillekin muille pelaajille, niin Ville on silti suuri johtaja, suuri kapteeni ja suuri IFK-legenda. Ilman häntä, mestaruutta ei viimeksi olisi kenties tullut ja hänen merkityksensä on ollut niin suuri sekä IFK:lle että Suomen maajoukkueelle, että hänen pelinumeronsa 16 täytyy jäädyttää myös Helsingin IFK:ssa. Nimimerkki winston Jatkoajan keskustelupalstalla kiteyttikin tämän hyvin:

Ainoa syy, miksi Peltonen ei pelannut pidempään meillä on se, että hän oli aivan liian hyvä. Tietysti jos halutaan palvoa keskinkertaisuuksia (esim Sakke, vaikka mukava mies onkin), niin siitä vaan.

Ville Peltonen on yksi tärkeimmistä pelaajista koskaan ikinä IFK:lle ja tärkein yksittäinen pelaaja maajoukkueelle.

 

NHL:ssä miehellä kävi vähän huono tuuri. Silloin kun meni hyvin, tuli loukkaantuminen jne. Aina pikkaisen väärässä paikassa väärään aikaan, mutta saihan hän silti ihan mukavan määrän änäripelejäkin kolmessa seurassa kasaan. Sen lisäksi hieno ura Sveitsissä ja visiitit Ruotsiin sekä KHL:ään. Näki monta jääkiekkojoukkuetta, -kulttuuria ja -sarjaa, josta on varmasti paljon hyötyä valmentajauraa ajatellen. Hyvä kontaktiverkostokin varmasti syntyi, joten tulemme varmasti kuulemaan miehestä jatkossa. Oma veikkaukseni on se, että Ville on jo ensi kaudella Antti Törmäsen valmennustiimissä. Tekisi mieli lähettää Törmäselle sähköpostia ja kysyä asiaa, mutta ehkä on parempi olla lähettämättä.

Hieno ura Ville Peltosella siis takanaan, joka ansaitsee kaksi paidan jäädytystä. Ainoa itseäni harmittava seikka on nyt se, etten eilen tajunnut mennä paikan päälle. En tajunnut, että Suomessa olisi sellaista kulttuuria, että tuollaiset Standing O:t kesken ottelua järjestettäisiin. Hieno juttu ja onneksi siitä on jäänyt kuvamateriaalia. Voin vain kuvitella, kuinka hienoa siellä on ollut olla paikan päällä.

p.s. ilman Ville Peltosta tuskin Jan Calounkaan olisi koskaan Nordikselle saapunut

Advertisements