HJK:n iso voitto

Ihmeellisesti kaatuu Firefox nykyään aika ajoin ja kun tämä editorkin on muuttanut ulkoasuaan niin en tiedä minne viime perjantaina aloittamani postaus Klubin Torino voitosta katosi. Niinpä uudella innolla kynään kiinni!

Täytyy heti ensialkuun todeta, että tuolla Klubin voitolla oli suomalaiselle futikselle valtaisa merkitys! Vaikka Torino oli jättänyt muutaman avainmiehen (Amauri) flunssan ja säästelyn takia kotiin ja vaikka he olivatkin ehkä ylimielisiä helpon kotivoiton jälkeen niin olihan Klubin ilme ihan erilainen kuin parissa aiemmassa ottelussa. HJK pelasi hyvin mielestäni jo ensimmäisellä jaksolla mikä näkyi mm. kaksinkamppailuvoitoissa ja toinen jakso oli puolestaan lähes jo huikeata pelaamista lukuunottamatta lopun semipaniikkia.

Joku voi väittää, että tekonurmi ja kylmä sateinen keli suosi Klubia. Tekonurmi ehkä hieman, mutta keli ei. Vaikka italialaislehdistö yritti liioitella kelin talvisuutta (Tuttosportin mukaan -3C) niin fakta on se, että Alppien kupeessa olevassa Torinossakin on hyisiä kelejä, kun sarjakausi on talven ylitse. Juve-Olympiakos matsissa taisi sataa ainakin osittain ja oli 8C, Helsingissä oli nyt aluksi ehkä 2-3C, mutta lämpötila nousi lähes viiteen pelin aikana, ei tuossa nyt merkittävää eroa ole olosuhteissa.

Olen syksyn aikana seurannut varsinkin toimittajien kirjoittelua koskien sekä Klubia että Huuhkajia. Häviöt on selitelty sillä, että on materiaaliero. Tuollaisella luovuttajamentaliteetilla (ei voida pärjätä kun ollaan pienikansa) esimerkiksi Tanska ja Kreikka eivät olisi ikinä voittaneet Euroopan mestaruutta. Pikemminkin kyse oli siitä, että jostain syystä Klubikin on hienon Rapidin kaadon jälkeen alisuorittanut. Syksyn liigapelitkin olivat vaisuja ja Schüllerin sekä Alhon loukkaantumisten jälkeen tempo jäi jotenkin alhaiseksi, eikä onnistutta pelaamaan omalla tasollaan. Stadionin lehtereille ja kotikatsomoihin välittyi kuva siitä, että pelätään, pelataan arasti, ei ihan uskota kykyihin ja jopa vähän sellaista ei yritetä tosissaan -mentaliteettia oli näkyvissä. Torstai-iltana kaikki tämä oli poissa ja kentällä oli ihan uusi Klubi.

En ole varma mistä se johtuu. Valmentajan äiti oli kuollut, ehkä pelaajat halusivat pelata voiton valmentajalle. Jatkopaikka oli mennyt, ehkä pelaajat ajattelivat, ettei ole enää menestettävää, joten yritetään pestä kasvot riskillä. Ehkä latautuminen kotipeliin vain onnistui nyt erinomaisesti. Oli miten oli niin joukkue pelasi hyvin, voitti Serie A porukan ja osoitti puheet tason riittämättömyydestä katteettomiksi. Se on hyvä rohkaisu kaikille suomalaisille urheilijoille, joukkueille ja miksei vaikkapa kansalle yleisesti, ettei se nimi selässä tai palkka ole kaikki kaikessa, vaan erot ovat kuitenkin sen verran pienet, että hyvänä päivänä voi onnistuessaan voittaa kenet tahansa, jos yrittää ja tekee asiat viimeisen päälle hyvin.

Tämä voitto oli erittäin hieno asia koko suomalaisen jalkapalloilun kannalta. Käy viimeisissä otteluissa miten hyvänsä niin nyt ei voida puhua fiaskosta, kun kuitenkin yksi voitto nimekkäästä vastustajasta saatiin ja onnistuttiin tekemään pari hienoa maalia. Se antaa uskoa Klubille seuraaville vuosille ja toivottavasti myös buustin maajoukkueen toimintaan. Huuhkajienkin pitäisi alkaa ottaa karsintavoittoja jo tämän viikon perjantaina Unkarissa.

Eli ei kannata nostaa käsiä pystyyn ja luovuttaa, vaan kun tekee parhaansa niin palkinto saattaa odottaa. Hienoa Klubi!

p.s. niin lehterit eivät toki olleet täynnä. Siitä ei nyt enempää. Toimistolla epäonnistuttiin totaalisesti jo alkusyksystä, kun ei myyty lippupaketteja kaikille ja ylihinnoiteltiin ottelut. Ahneella oli siinä mielessä nihkeä loppu, mutta se on toinen asia. Toki olisi ollut parempi, jos voittoa olisi todistanut täysi tupa, mutta ei tosiaan vähennä nyt voiton arvoa, eikä ole tämän postauksen aihepiiriä

Mainokset