Klubihuuma!

WP_20141128Muistatteko, kun muutama viikko sitten sanottiin, ettei HJK ota yhtään pistettä – puhumattakaan voitosta, eikä ehkä tee yhtään maaliakaan Eurooppaliigan lohkovaiheessa, kun muilla joukkueilla on nimekkäämpi materiaali ja suurempi budjetti. Sanottiin, että Klubi pelaa väärässä ”sarjassa”. Silti Klubi oli päässyt lohkovaiheeseen voittamalla Rapid Wienin, jolla myöskin piti olla parempi materiaali ja suurempi budjetti – aivan kuten Köpiksellä, Brüggellä ja Torinolla. Silloin sanottiin, että arpa oli hyvä, kun ei tullut yhtään Tottenhamin kaltaista suurseuraa samaan lohkoon. Mistä tämä poukkoilu sitten johtuu, että ensin hehkutetaan arpaonnea ja sitten sanotaan, ettei voida menestyä, kun ollaan pienemmillä resurseilla kuin muut?

Uskonpuute, omien vähättely ja jonkinlainen heikko itseluottamus on yksi piirre, joka liittyy hyvin vahvasti suomalaiseen urheiluelämään. Sama homma on nyt vallannut maajoukkueenkin. Ensin hehkutettiin lohkoa, kun se arvottiin. Oli kaikkien aikojen sauma, kun ei yhtään huippujoukkuetta ja laajennetut kisat. Sitten tuli muutama surkea peli ja valmentajaa myöten selitellään, että meillä on liian huonot pelaajat. Paskapuhetta.

Ok, Klubi lähti ensimmäisiin peleihin vähän liian puolustusvoittoisesti ja kun ei pystytty silti estämään vastustajan maalintekoa, niin hävittiin aika selvästi. Ehkä osittain syynä oli sekin, että karsintapelien avainmiehille tuli loukkaantumisia, joten systeemiä piti muuttaa. Samoin oli kova peliruuhka ja liigassa pärjää seisoskelullakin, niin ei oltu ehkä pelattu sillä tempolla, mitä kv. peleissä vaaditaan. Se ei silti tarkoita sitä, että jos ja kun joku peli menee huonosti, niin koko syyskauden pitäisi mennä huonosti.

Kaksi viimeistä ottelua ovat olleet Klubilta erinomaisia. Torino ehkä aliarvioi Klubin vaarallisuuden, sillä HJK oli ollut niin huono italialaisten kotiottelussa. Se päätti jättää jopa osan avainmiehistä kotiin, jotta voivat keskittyä hyvin seuraavan vkl Roma-otteluun. Klubi kiitti ja kumarsi ottaen upean kotivoiton. Nyt oli eri tilanne. Köpis on itsekin pelannut huonosti nyt lohkovaiheessa, joten heidän piti saada pisteitä. Tulivat siis tosissaan tänne, vaikka valmentaja valittelikin kuinka huonon Soneran pelialusta on. HJK ei silti tästä hätkähtänyt, vaan pelasi eilen aivan uskomattoman hienon ensimmäisen puoliajan. Ei dominoinut peliä, mutta voitti kaksinkamppailut, piti vastustajan pois maalintekotilanteista ja loi itse tekopaikkoja. 1-0 tauolla oli jopa selkeästi alakanttiin ottelutapahtumiin nähden. Mahdollisuudet pisteisiin olivat siis mahdollisia.

Toisella puoliajalla Klubi jäi sitten jyrän alle. Köpis alkoi saada tilanteita, pääsi maalipaikoille ja kotijoukkueen pelaajat alkoivat selvästi väsyä. Otettiin vähän sellainen bussitaktiikka taas käyttöön ottamalla enemmän puolustavia pelaajia sisään ja vetäytymällä. Katsojilla alkoi tulla sellainen fiilis, että kestetäänkö. Jossain vaiheessa itselläni oli tunne, että nyt oikeasti kestetään, koska Köpis ei saanut palloa sisään. Joko ei tullut vaarallista tai sitten Doblas teki mielettömän hienoja reaktiotorjuntoja. Sen kerran kun veskarille tuli selkeä arviointivirhe, niin sen tilanteen pelasti puolustaja. Ja kun kukaan ei ehtinyt palloon, niin sitten pelasti ylärima. Usko voittoon oli siis vahva.

Mukaan mahtui ihmeellisiä kommelluksia kuten se, että HJK-kärki Kandji vedettiin kumoon hänen yrittäessään läpiajoon ja seurauksena oli Köpikselle vapari. Kandji pelasi sen jälkeen mukavasti aikaa makoilemalla. Muutama minuutti ennen loppua HJK sai sitten kulmapotkun. Joukkuehan oli koko matsin hallinnut kulmuritilastoa selvästi, mutta tällä hetkellä ei yritettykään oikein maalia, vaan pyrittiin varmistamaan pitämällä puolet miehistä keskiympyrässä. Silti se oli vähän omituinen ratkaisu roiskaista keskitys boxiin, kun siellä oli vain tyyliin yksi oma pelaaja. Vastustajahan pääsee siitä helposti nopeasti vastaiskuun. Itselleni tuli siinä vähän sellainen tunne, että entä jos… Jos ei olisi haluttu riskeerata, niin olisi voitu pelata lyhyt kulma, pitää palloa, kuluttaa aikaa ja sitä kautta mahdollisesti hakea hyvää maalintekopaikkaa sinne boxiin. Nyt luovuttiin pallosta luvattoman helposti ja entä jos realisoituikin melkein heti perään, kun vastustaja tasoitti.

Kiroilin taasko käy näin -mentaliteetilla menetettyä voittoa. En sen takia, että jatkopaikka karkaisi, sillä en Klubilta jatkopaikkaa odottanutkaan, vaan hyviä otteita, hyviä taisteluita ja mahdollisimman montaa pistettä lohkovaiheessa. Onneksi pelaajat eivät olleet luovuttaneet. Baahilta tuli erittäin hieno pitkä syöttö vasemmassa laidassa ylös, jonka seurauksena muistaakseni Lod sai pallon, menetti sen, mutta sai heiton. Heitettyään sivurajan, Lod sai pallon takaisin itselleen ja pääsi antamaan keskityksen, joka oli kertakaikkiaan erinomainen kierteinen pallo puolustajien väliin, johon Kandji teki Miguli-tyylisen syöksypuskun ja kaikki yllättyivät suuresti. Tuo maali oli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tuo vähän mieleen Teemu Pukin maalin Gijónin ihmeessä tai Mario Götzen maalin mm-finaalissa. Nopea, erinomainen ratkaisu, joka toi tärkeän lopputuloksen.

Nyt on osoitettu se, että budjetilla ei ole merkitystä, eikä rosterilla. Siis jos puhutaan tilanteesta, jossa ero ei ole mallia HJK vs. Barcelona, vaan kohtuutasolla oleva tasoero, niin silloin hyvällä pelisuunnitelmalla, hyvällä itseluottamuksella ja hyvällä latautumisella voi tehdä hyvää tulosta. Tämän voisi Mixukin maajoukkueessa hyväksyä ja lakata syyttelemästä pelaajia ja ehdottomasti lopettaa rosterin laadun taakse piiloon meneminen. Klubilla ja Suomella on ihan riittävän laadukas materiaali pärjäämään tämän tyyppisissä otteluissa.

HJK:lla on se 6 pistettä tästä lohkosta, mitä ennakolta arvioin saavutettavaksi. Se ei ole tässä tärkeintä, vaan oleellisinta on ne elämykset, joita ihmiset ovat näistä otteluista saaneet. Ei anneta periksi, yritetään loppuun saakka ja pelataan menestyäksemme. Jokainen voisi ottaa tästä oppia urheilussa ja muussakin elämässä. Itse olen ainakin tänään ollut iloinen ja hymyssäsuin ajatellessani tätä ottelua. Se oli paitsi äärimmäisen viihdyttävä jalkapallopeli, niin toi myöskin toivotun tuloksen ja antoi uskoa suomalaisille synkän marraskuun keskelle.

Myöhemmin tulemme muistamaan ehkä nämä yksittäiset hetket tai sitten sen, että olimme lohkovaiheessa, saimme voittoja, eikä esityksiä tarvinnut hävetä. Samalla tavalla siis kuin 1998. Futiskulttuuria tämä vei joka tapauksessa aimo annoksin eteenpäin. Harmin paikka vain, että klubilaisille tuli tällä kertaa arviointivirhe ahneuksissaan, kun syksyn keleille tuli hinnoiteltua nuo ottelut yli, eikä lippupaketteja myyty kuin kausikorttilaisille. Täyden tuvan edessä nuo voitot olisivat olleet vielä maukkaampia.

Tästä on nyt hyvä jatkaa Klubin ja meidän muidenkin.

Mainokset