Je suis Charlie – lettre de cachet, Voltaire jne.

Vanhassa ranskalaisessa kuningaskunnassa oli systeemi, jossa kuningas saattoi määrätä tuomioita ilman oikeudenkäyntiä tai valitusoikeuta. Nämä olivat siis kuninkaan allekirjoittamia, kuninkaallisella sinetillä varustettuja kirjeitä. Mahtisuvun henkilö saattoi esim. vaatia, että hänen vastustajansa tai muuten epäsopiva henkilö tuomitaan vankeuteen. Niin kävi mm. Voltairelle vuonna 1726, jolloin hän oli janoamassa kostoa Chevalier de Rohania vastaan ja ehdotti kaksintaistelua. De Rohanin perhe sai hankituksi kuningas Louis XV:lta lettre de cachet, jolla Voltaire määrättiin Bastillen vankilaan. Kirjailija sai kuitenkin muutettua tuomionsa maanpaoksi Englantiin.

Qui plume a, guerre a. (Voltaire)

Miten tämä liittyy tähän päivään? No Voltairehan tuli tunnetuksi muun muassa siitä, että hän kritisoi yhteiskuntaa niin myöskin kaikkia uskontoja pitäen mm. profeetta Muhammedia huijarina, vääränä profeettana, tekopyhänä ja fanaatikkona. Muut uskonnot kokivat saman kohtalon. Hän esitti kritiikkinsä kirjoittamalla kirjoja ja kirjeitä käyttäen mm. satiirin keinoja.

So let’s talk about Islam the way we talk about everything else. (Charb)

Eilen pariisilaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimistoon hyökättiin. Ääri-islamilaisten hyökkäyksessä kuoli 9 toimittajaa, siivooja ja 2 poliisia. Neljä toimittajista oli pilapiirtäjiä. Aivan kuten Voltaire aikanaan, hekin olivat esittäneet uskontoja kohtaan kritiikkiä. Maailma oli vain tässä välissä muuttunut. Eliittiin kuuluneet vastustajat (ihmiset, jotka ovat eri mieltä), eivät enää tänäpäivänä voi ottaa yhteyttä hallitsijaan ja pyytää toimittajia määrättäväksi linnaan ilman oikeudenkäyntiä ja valitusoikeutta, eivätkä alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluneet ihmiset nyt tyydy osaansa kuten vaikkapa vielä 1920-luvulla, jolloin taiteilijat kuten kirjailijat ja taidemaalarit juhlivat villisti Montparnassen ja Montmartren yöelämässä samaan aikaan kuin köyhät elivät jalat savessa osaansa tyytyen. Ei, nyt janotaan kostoa ja niinpä pari tyyppiä, jotka eivät hyväksyneet sitä, että toimittajat käyttävät kynäänsä kantaaottavasti, menivät toimitukseen raskaasti aseistettuina ja murhasivat kylmäverisesti nämä kynäniekat. Jotenkin kuvaavaa kaikelle oli se, että kynin varustautuneiden uhrien iät olivat 80, 76, 73, 68… Aika jännästi yleensä aina vanhukset, lapset ja naiset valikoituvat ääri-islamilaisten liikkeiden maalitauluiksi.

Je-suis-CharlieTänään on suuri viha ja suru Pariisin lisäksi ympäri maailmaa. Itse ainakin tunnen vielä enemmän vihaa kuin surua, sillä sananvapaus on yksi tärkeistä arvoistamme ja onhan se nyt kumma, että toimittajia lähdetään tuolla tavalla murhaamaan. Tosin me olemme viime vuosien aikana saaneet yhä enemmän kuulla siitä, että ulkomaantoimittajat ja kuvaajat joutuvat yhä useammin siepatuiksi ja murhatuiksi liikkuessaan maailmalla ja raportoidessaan tapahtumista. Mm. Rauli Virtasen reissukirjasta voi aiheesta lukea lisää. Silti tämä on kova isku ja shokki.

flag_yellow_low

Itse uskon sananvapauteen, yksilönvapauteen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja demokratiaan. Kaikki tällainen meininki, joka iskee suoraan länsimaiseen oikeuskäsitykseen on käsittämätöntä. Se on kuin tikari sydämeen. Se herättää hyvin monia ajatuksia. Yksi päällimmäinen ajatuksista on se, että jos muut eivät jaa arvojamme, niin miksi heidän pitää olla keskuudessamme? Jos ja kun Eurooppa on kehittynyt noista Voltairen ajoista hyvin paljon eteenpäin ja saamme puhua ja kirjoittaa mistä haluamme, niin miksi hyväksymme sen, että osa pyrkii ottamaan väkivalloin meiltä sen yhteiskunnan oikeuksineen pois. En myöskään ymmärrä sitä, että jos he eivät jaa arvojamme tai siis jos he eivät pidä täällä vallitsevista arvoista, niin miksi he ylipäätänsä asustelevat täällä Euroopassa. Sitäkään en ymmärrä, että jos ko. uskonto on niin ehdoton tai ei välttämättä uskonto, vaan se miten sitä uskontoa hyvin laajasti tulkitaan niin minkä takia ko. uskonnon pitäisi olla läsnä Euroopan Unionissa. Tässä yhteydessä pitää koputtaa puuta ja todeta: thank god Turkki ei ole päässyt EU:n jäseneksi.

Saksassahan on ollut viime aikoina mielenosoituksia sekä islamia vastaan että sen puolesta ja siinä yhteydessä on väitetty kysymyksessä olevan muukalaisviha. Itse olen täysin eri mieltä. Ongelmat eivät ole siinä, että kokisimme jotenkin ongelmalliseksi sen, että olisi ihmisiä, jotka tulevat eri maista ja kulttuureista. Koko Euroopan historia on täynnä tapahtumia, jossa ihmisiä on muuttanut uusille alueille ja he ovat sinne sopeutuneet. Kyse on siitä, että jotkut fanaatikot, joita ei ole pieni määrä, pyrkivät käymään jonkinlaista pyhää sotaa meidän elämäntapaamme ja arvojamme vastaan, jolloin joudumme tilanteeseen, että meidän pitää miettiä, kuinka voimme jatkaa. Voivatko he länsimaallistua vai joudummeko rajoittamaan ko. uskonnon harjoittamista EU:ssa.

Jotenkin hankala asia, johon ei ole aivan suoraa vastausta. Olisin erittäin tyytyväinen tietysti henkilökohtaisesti, jos kaikki uskonnot lakkautettaisiin, sillä minusta niistä ei ole ikinä kyllä mitään hyvää seurannut, mutta se ei välttämättä ole mikään realistinen tavoite. Niinpä ei auta kuin sanoa JE SUIS CHARLIE ja jäädä odottamaan, kuinka käy.

Laissez lire, et laissez danser; ces deux amusements ne feront jamais de mal au monde. (Voltaire)

Mainokset