Hallituspohja valittu

Jaahas, firefox kaatui ja teksti katosi johonkin. Ducati juttu jatkuu siis myöhemmin. Nyt hallitusasioihin.

Muistanette kun sanoin, että hallituspohja on kolme suurta. Sanoin myöskin, että tuo kolmen puolueen hallitus tulee olemaan niin, että mukana on kepun ja persujen lisäksi joko kok. tai sdp riippuen siitä, kumpi tulee kakkoseksi. Yllätyksekseni persut nousivat lopussa Soinin johtaman hyvän kampanjan vuoksi niin paljon, että ottivat edustajapaikoissa jopa kakkossijan, vaikka jäivätkin äänimäärässä kokoomuksen taakse. Tämä johtuu tietysti vaalipiirijaosta ja viimeisten paikkojen jakautumisesta.

Demarit tekivät sen verran surkean kampanjan ja Rinne menestyi sen verran huonosti vaalitenteissä, että kansa ei antanut heille tukeaan. Erkki Tuomiojan kissan rapsutus ei kantanut mihinkään. Niinpä vaali-iltana tuntui, että hallituspohja on selvä. Se vielä korostui siinä, kun Rinne lähti vittuuntuneenoloisena puoluejohtajien tilaisuudesta Pikkuparlamentistä heti kiitämään.

Tämän jälkeen Sipilä esitti 15 kysymystä ja odotti puolueilta vastauksia. Kun ne vapun alla saatiin niin sanottiin, että ps. on hyvin kaukana siitä, mitä pitäisi. Niinpä Sipilä ilmoitti, että keskustelee yhden päivän ajan heidän kanssaan ja seuraavana päivänä tapaa muut. Mielestäni tämä ei tarkoittanut sitä, että kun aikaa persuihin käytetään päivä, että he olisivat joku päähallituspuolue kokoomuksen tai demareiden ohitse, vaan sitä, että heidän kanssaan oli suurimmat erimielisyydet ja Sipilä halusi neuvotella ja katsoa, saadaanko yhteisymmärrys syntymään. Näin yritysjohtaja toimii.

Perussuomalaisten kanssa syntyi yhteisymmärrys, samoin ilmeisesti muidenkin kanssa paitsi ehkäpä vasemmistoliiton kohdalla tuli esille hyvin suuret erimielisyydet siitä, miten taloudentilaa pitäisi hoitaa. Ajateltiin siis, että vasemmistoliitto on ulkona.

Samanaikaisesti Sipilä muodosti kolme Vanhasen, Rehnin ja Bernerin johtamaa työryhmää työstämään ns. yhteiskuntasopimusta työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se oli kunnianhimoinen hanke nopeassa aikataulussa. Lopulta keskiviikkoiltana klo 21 Sipilä ilmoitti, että hanke on kaatunut, sopimusta ei synny. Taas nopea päätöksenteko sen jälkeen, kun selvisi, mikä on tilanne. Silloin viimeistään oli mielestäni varmaa, että sdp on oppositiossa. Tuo yhteiskuntasopimus oli näet mielestäni ainoa keppihevonen, jolla puolue olisi tuon vaalituloksen jälkeen voinut ratsastaa hallitusvastuuseen, sillä jos joku SAK olisi kiristänyt hallitustunnustelijaa sillä, että kyllä sopimus hyväksytään mikäli demarit pääsevät mukaan hallitukseen niin ehkäpä siihen olisi myönnytty.

Entäpä sitten muut hallituspuolueet. KD hävisi vaalit, mutta ei niin paljon kuin odotin. Niinpä heidän mukanaanolonsa oli mahdollista, mutta ei välttämätöntä. Ainoa tapaus, missä ajattelin niiden voivan olevan mukana, olisi ollut se tilanne, että Sipilä olisi jättänyt varauksen sille, että ps lähtee hallituksesta, jolloin olisi ollut enemmistö, jos pienpuolueita olisi riittävästi. Toisaalta yritysjohtaja on kunnianhimoinen, eikä varman päälle pelaaja. Mielummin pienempi, yhtenäinen ryhmä kuin sekalainen seurakunta. Jos menee perseelleen 4v aikana niin uudet vaalit ja uusi hallitus.

Vihreiden mukanaoloa pidin täysin mahdottomana. Soini on antanut ymmärtää vuosien varrella, että hän ei mahdu vihreiden kanssa samaan hallitukseen. Lisäksi vaalitenteissä vihreiden Niinistö osoitti olevansa hyvin kaukana muiden näkemyksistä. En milloinkaan ajatellut, että he voisivat päätyä hallitusvastuuseen. Sama koski hieman rkp:tä. Ajattelin, että Soini ei hyväksy ja muille se ei ole kynnyskysymys. Myöhemmin vaali-illan jälkeen ajattelin, että ehkäpä Sipilä ja ehkä Stubb haluavat Haglundin sinne tukemaan omia mielipiteitään ja rkp pääsisi kuitenkin mukaan.

Demareiden oletin joutuvan oppositioon nimenomaan vaalituloksen vuoksi. He menestyivät niin huonosti, että ei ole mitään syytä, miksi puolue syrjäyttäisi joko kokoomuksen tai perussuomalaiset ellei jompi kumpi näistä puolueesta osoittautuisi mahdottomaksi yhteistyökumppaniksi Sipilälle eli keskustalle.

Niinpä se ilmoitus siitä, että Sipilä pyrkii muodostamaan hallituksen Soinin ja Stubbin puolueiden kanssa, oli hyvin odotettu. Normaalitilanteessa tällainen hallituskokoonpano olisi hieman ongelmallinen, mutta nyt kun ollaan ns. isänmaanasialla ja pyritään saamaan taloutta kuntoon niin kokoonpano on aika hyvä. PS on työväenpuolue, kok. oikeistolainen kaupunkilaisten puolue ja keskusta on hyvin pitkälti pk-seudun ulkopuolisten puolue kuten osittain myöskin tietysti persutkin. Ainoa mikä puuttuu on vahva vasemmistolainen leima, mutta se on tietyllä tavalla hallituksen toimintakyvyn kannalta hyvä. Sitä joko tehdä keskustaoikeistolaista tai keskustavasemmistolaista politiikkaa, ei oikeistolaisvasemmistolaista. Nyt saadaan toivottavasti päätöksiä ja uudistuksia aikaiseksi. Aika ja kansa sitten päättää, kuinka ne ovat onnistuneet.

Oma arvioni on se, että euron heikentyminen, EKP:n toimet sekä muut tekijät saavat talouden kääntymään parempaan suuntaan ja hallituksen toimet pienentämät velkaantumista. Mennään oikeaan suuntaan, mutta kaikki eivät ole tyytyväisiä. Kaupunkilaiset kokevat tulevansa syrjityiksi, samoin liberaalit. Myös leikkaukset ja sopeuttamistoimet aiheuttavat närää. Nähdäkseni näistä tekijöistä kärsivät lähinnä keskusta ja perussuomalaiset. Vielä emme voi tietää kuinka yhtenäisenä ps pysyy puolueena, mutta vaikka pysyisi niin ottaa jonkun verran osumaa kannatuksessa. Kuka sitten voittaa? Näkisin niin että kokoomuksen kannattajat iloitsevat niistä toimista mitä tehdään ja kaupunkilaiset siirtyvät entistä voimakkaammin kokoomuksen taakse. Oppositiossa puolestaan vihreät ja rkp nostavat kannatustaan.

Minusta tästä on hyvä jatkaa. Olen melko varma, että hallitusneuvottelut menevät niin että saadaan aikaiseksi toimintakykyinen kolmen puolueen hallitus. Kepu saa 6 ministeriä, kok ja ps 5 mieheen. Siitä tulee 16 ministeriä, ei Sipilän kaavailemaa 12:ta. Tämän jälkeen alkaa sitten neljän vuoden savotta, joka toivottavasti menee hyvin ja saadaan maa nousuun. Vaikeaksia tulee ja tehdään osittain Suomen kehityksen kannalta tyhmiäkin päätöksiä, mutta on pakko tehdä kompromisseja.

Nyt kun suurin jännitys on ohi niin seurataan mitä tapahtuu. Hallituspohja oli odotettu ja siihen voimme olla tyytyväisiä.

Advertisements