Ducati Scrambler alkoi kiinnostaa

Jatketaan nyt juttua Ducatista. Toissa lauantaina kävin siis Scramblerin koeajamassa kuten viime viikon jutussa kerroin.

Ducati Scrambler Urban Enduro

Ducati Scrambler Urban Enduro

Miksi sitten Ducati? Siinä merkissä on jotain sellaista luonnetta, legendaarista olemusta, jota niin monissa brändeissä ei ole. Vähän samaa kuin Harlikassa, mutta eri tavalla. Niitä punaisia Ducatin sporttipyöriä kun näkee niin niistä huokuu heti sellainen tietty spesiaalijuttu. En ole kuitenkaan mikään kyykkypyörien ystävä, enkä halua ajaa moottoripyörällä kovaa, joten en ole kokenut olevani ihan kohderyhmää.

Kuten sanottua niin käytän muutenkin prätkää pääasiassa kaupunkiajossa mennessäni paikasta a paikkaan b. Scarver on ollut tuohon paras ja oikeastaan ainoa oikea vaihtoehto, jos ei halua ajaa skootterilla, mutta olen miettinyt toisen pyörän vaihtoehtoa, jos asuisin vaikkapa ulkomailla.

Muutama vuosi sitten aloin kuitenkin hieman miettiä sitäkin, että jos prätkää käyttäisi enemmänkin. Innoituksena toimi Henry Colen ohjelmasarja World’s Greatest Motorcycle Rides, joka tuli Travel Channelilta. Siinä huomasi, että olisi todella makeata ajaa hyvällä kelillä jotain kivoja reittejä erityisesti, jos olisi mahdollisuus pitää matkatavarat huoltoautossa. En tykkää varsinaisesti reissata päivä- tai viikkotolkulla, jos ei ole mitään kunnollista tavaratilaa ja Helsingistä on vaikea löytää kivoja lyhyempiä reittejä. Ei ole sellaista, mitä jossain Etelä-Saksassa on eli joka suuntaan kun lähtee, tulee mukavia mutkikkaita teitä, jotma menevät kylien läpi, jolloin voi ajaa muutaman tunnin käyden erilaisissa kylissä tai kaupungeissa lounastaen ja istuen aurinkoterassilla kahvilla jne. Se ei täällä onnistu.

Tuo sarjan seuraaminen kuitenkin innostutti hieman enemmän moottoripyöriä kohtaan. Samoin sellainen vapaudentunne, mikä on jo pyörän päällä havaittu, vahvistui katsoessani sitä matkantekoa. Jossain vaiheessa tuli sitten törmättyä dokumenttiin koskien Steve McQueenia, joka taisi tulla Yle Teemalta. Silloin tuli mieleen, että hitto vieköön, mäkin oon tollainen. Tykkään tehdä asioita niinkuin itse haluan ja erilaiset kulkuneuvot ovat ihan jees. Aloin innostua juuri tuon tyyppisistä pyöristä, mitä tämä Ducati Scrambler on. King of Coolhan ajoi Escape-elokuvassa vähän samannäköisellä Triumphilla. En tosin tiennyt, että Ducati oli jo tuota ennen tehnyt Scrambler-moottoripyörää, joka oli Amerikan maahantuojan idea, siellä oli tarvetta sen malliselle pyörälle.

Tämän jälkeen sitten törmäsin jossakin netissä tai sosiaalisessa mediassa siihen, että Ducati lanseeraa tämän uuden Scramblerin, josta tulee poikkeuksellinen lifestyle-tuote, joka brändätään ennen kaikkea Scrambleriksi, ei Ducatiksi. Se ei ole siis pelkkä pyörä, vaan kokonainen elämäntapa sisältäen ajovarusteet etc. Sen jälkeen aloin seurata facebookissa ja twitterissä Scrambler-viestintää ja odotin milloin se tulisi Suomeen.

Pelkäsin vähän, että se pyörä on hirvittävän jäykkä ajettava ja jotenkin vaikea kaupungissa. Niinpä olin sitä mieltä, että se on pakko koeajaa, muuten en tiedä pärjäisinkö pyörän kanssa. Vajaa kuukausi sitten kun kävin Viikin Viitosella, huomasin takaisintullessani, että Porschen viereen on avattu Ducati-myymälä ja myöhemmin kun katsoin siitä infoa Facebookista, huomasin, että 2.5 on heillä kauden avajaiset ja koeajotapahtuma. Päätin mennä sinne katsomaan.

Advertisements