Midnight Run katsojana

Helsinki Midnight RunEnsimmäistä kertaa olin Midnight Runia katsomassa. 4 kertaa (2010-13) olen ollut mukana viivalla, joten juoksijan kannalta tapahtuma on tuttu. Nyt halusin nähdä meininkiä toisesta vinkkelistä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että keli oli parempi kuin kertaakaan niinä kertoina, jolloin itse juoksin tapahtumassa. Nyt oli makea lauantaipäivä, jonka itse käytin juoksemalla 30km pitkiksen, sen jälkeen saunoen, jonka jälkeen menin merenrantaan grillaamaan ja uin vielä meressä ehkä 400m. Sitten olikin aika käydä uudelleen suihkussa ja startata fillarilla kisaa katsomaan.

Reitti oli vähän muuttunut startin suhteen, joten tuli itseasiassa kiire löytää oikea katu katsoa alkukiihdytystä. Sekin meni itseasiassa mönkään. Menin nimittäin Aleksille katsomaan kohtaan, jossa Hullu järkkäri tuli sössöttämään jostain ratikoiden kulkemisesta ensimmäisen ja toisen lähdön välissä. Yritin selittää, että seuraan vain kärkeä. 30 sekuntia ennen starttia hän työnsi minut siitä pois jonnekin ihmismassan taakse, joten en nähnyt starttia ollenkaan. Niinpä lähdin ajamaan fillarilla kärkeä kiinni.

Tähtitornin mäen ylitys oli vähän hankala, joten en päässyt ottamaan kärkeä kiinni, mutta näin useassa kohdassa juoksijoiden virtaa. Siitä painelin Neitsytpolulle, jossa katselin reitin varrella juoksijoiden menoa. Siinä tuli toinen sekopääjärkkäri selittämään. Huuteli siellä: älä mene ajoradalla, vaikka olin paikallani, enkä minnekään menossa. Ihan kuin juoksija ei osaisi katsoa juoksukisaa. Ajattelin, että nyt saa loppua pelleily ja lähdin siitä eteenpäin. Ajoin Kaivarin rantaa pitkin niin tuli itsellni vähän lyhyempi reitti niin sain taas porukkaa kiinni. Ohitin siinä rannassa ja mäessä Siljan terminaalille ja sieltä alas aika paljon juoksijoita. En silti ollut vielä kovinkaan kovassa vauhdissa, siinä meni nimittäin jo niitä, jotka juoksivat lähes 3.45min/km vauhtia. Päätin jättää Skattan väliin.

midnight run helsinki

Menin siihen Kanavarannan kevyenliikenteen sillan tuntumaan, jossa Skattalta käännytään Pohjoisrantaan. Siinä oli asiallinen järkkäri. Juttelin hänen kanssaan siitä, paljonko on juostu. Välillä reitillä hortoili iltakävelijöitä ja tämä järkkäri kävi rauhallisesti vain toteamassa, ettei siellä pitäisi liikkua, kun juoksijat tulevat pian. Ei mitään riehumista tai tönimistä.

Vähän ajan päästä tuli moottoripyörä ja sen perässä ensimmäinen juoksija. Kärki meni kieltämättä aika haipakkaa. Pimeässä oli vaikea tunnistaa juoksijoita. Mårten Boströmin tunnistin, hän oli ehkä kolmantena tai neljäntenä (en muista tarkkaan). Naisten kärjessä oli ylivoimaisesti Maria Söderströmin. Muista tutuista tunnistin Ragnarin, hän on ulkonäöltään helposti tunnistettavissa, vaikka kaikilla onkin samanlaiset paidat. Muita tuttuja ei näkynyt, Nummela ei ilmeisesti juossut. Olisin varmaan muuten havainnut hänet.

Päätin tuosta n. 7,5km kohdasta lähteä suoraan maaliin. Menin Senaatintorin kulmalle, josta näin hyvin sen, kun ihmiset säntäävät kohti maalia. Ihan hauskaa repimistä ja loppukirejäkin siinä näki. En tosin taaskaan tunnistanut ketään muita tuttuja. Siinä vaiheessa kun tuli jotain 40min juoksijoita, lähdin menemään.

Jälkitunnelmana oli se, että tämä oli nyt oikeasti kelinkin puolesta sellainen, mitä kesäyön juoksun pitää olla. Mielelläni olisin ollut mukana, mikäli olisi vauhtikestävyyttä juosta tuollaista kilpailua. Reitistä sen sijaan en pidä. Viimeinen kilometri on ihan hanurista, kun siinä on ylämäkiä niin paljon. Maaliin pitäisi päästä tasaista tai alamäkeä. Ehdottaisin sellaista muutosta, että neitsytpolulta käytäisiin kiertämässä joku lisälenkki vaikkapa Merikatua pitkin Cafe Caruselilla rantaan kääntyen tms. ja tuo pari vikaa kilsaa osittain veke. Reitti voisi mennä suoraan tien ylitse siitä Kanavarannan sillan jälkeen ja Aleksia pitkin Senaatintorille. Ei olisi niin ylämäkeä lopussa.

Advertisements