Ekat pitkikset takana

Pitkä tauko käden takia. La tuli 3kk onnettomuudesta, 5.9 tuo käsi meni poikki. On ollut lievästi sanottuna kyllä rankkaa. Sain huonot ohjeet HUS:ista ja tuo epätietoisuus stressasi. Sitten kun oli kontrolli ja alkoi fysio, niin sanoivat, että heidän virhe jne., mutta mitä se minua auttaa. Minua kiinnostaa vain, että käsi tulee kuntoon.

Viime ke kehuttiin edistymistäni. Saan jo kättä paremmin liikkumaan, ei täydellisesti tai hyvin, mutta kohtalaisesti. Sain kuminauhan, jolla uusia harjotteita. Menossa siis parempaa suuntaan, mikä nostaa kyllä fiilistä. Ei ole enää sama tunnelma. Luulin pitkään oikeasti, että leikkaus on joko epäonnistunut tai sitten ovat vetäneet siihen sellaiset levyt, jotka eivät taivu, joten käteni on lopullisesti omituisessa asennossa, enkä voi sitä käyttää. Se oli veemäinen tunne.

Nyt olen palannut juoksun pariin. Aluksi tein jonkun verran crosstrainerilla ilman käsiä pitäen toisella kädellä kiinni ja tehden vain jaloilla. Sitten lokakuussa otin pikkuhiljaa vähän lenkkejäkin mukaan. Kunto oli todella huono. Ei jotenkin uskoisi, että leikkaus voi niin paljon vaikuttaa. Pikku hiljaa lisäsin sitten lenkkien määrää ja joku pari viikkoa sitten tein jo about 60 kilsaa.

Toissa sunnuntaina tein ensimmäisen pitkiksen, suurin piirtein saman reitin kuin silloin, kun käsi meni. Otin varovaisesti sen kohdan. En kyllä tunnistanut sitä puunjuurta, mihin kaaduin. Olin aivan varma, että näen sen heti, mutta siellä metsässä on paljon juuria, joten en tiedä, missä se oli. Jos sitä aluetta katselisi rauhassa niin varmaan pystyisin sen paikallistamaan. Joka tapauksessa tuntui huonolta koko lenkin jaloissa ja 20km jälkeen jalat olivat ihan sipit.

Kahtena viime viikkona olen juossut myöskin hieman vk:ta matolla. Toissa viikolla se tuntui todella pahalta. Joku 500m puolimaratonvauhtia tuntui myrkyltä. Viime viikolla tuntui jo hieman paremmalta, mutta ei vieläkään hyvältä. Jalat ovat jotenkin vetelät ja hengästyn helposti. Painoni on 3 kuukauden aikana laskenut, mutta keskivartaloon on tullut löysää ja lihakset käsistä (ennen tein joka päivä punnerruksia ja leukoja, nyt en ole voinut käyttää käsiä 3 kuukauteen) ja varmaan jaloistakin kadonneet.

Eilen olin Arenalla. Päätin, että teen jonkinlaisen pitkiksen ja lopulta 30km sain tehdyksikin. Tuntui taas 20km jälkeen siltä, että jalat ovat jotenkin loppu. Juoksin kuitenkin nopeampivauhtisen pitkiksen kuin edellisenä sunnuntaina, sillä halusin tuntea, miltä jalat tuntuvat väsyneinä.

Jos vähän näkyykin valoa tunnelin päässä, niin onhan takamatka valtava 2 vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin tuntui, ettei yli 5min/km vauhtia pysty edes hölkkäämään. Nyt saa puskea, että pääsee sitä vauhtia. Jalat eivät tunnu hyviltä oikeastaan millään lenkillä ja kaikki tekeminen on väkinäistä. Kierroksia koneessa ei ole ollenkaan. Kovempaa vauhtia ei oikein edes pääse.

No ei tässä nyt auta mikään muu kuin yrittää kohottaa tuota kuntoa. Tänään voisi olla välipäivä, joskus täytyy levätäkin.

Mainokset