5 parasta keinoa kehittyä juoksijana

Päätin taas aktivoitua blogikirjoittajana, enkä vain kommunikoida muutaman ihmisen suljetuissa FB-ryhmissä. Niinpä voisin pitkästä aikaa tehdä 5 parasta listauksenkin.

Tämä on erityisesti vähän kokemattomille juoksijoille hyödyllinen. Monen vuoden kokemuksella juoksijat kokevat nämä varmasti itsestäänselvyyksiksi, mutta harrastuksen alussa uutta tietoa.

5 parasta keinoa kehittyä juoksijana:

1. Haastava kausitavoite

Kun asettaa itselleen tavoitteen, joka on haastava, muttei liian kova, niin se motivoi. Tunnelin päässä pitää näkyä valoa jne. Eli vaikka olisi tavoite kovakin niin aluksi se ei saa olla liian vaikea, vaan pitää olla välimaaleja.

Kun itse aloitin sydänlihastulehduksen jälkeen parin vuoden liikuntatauon jälkeen juoksemaan, päätin tavoittekseni 3.15 maratonilla. En ollut matkaa sillä tavalla juossut ikinä hyvin treenanneena, mutta tiesin, että sairastuttuani olin about kolmen ja puolen tunnin kunnossa. Siinä kahdessa vuodessa kunto meni tyyliin nollaan ja piti aloittaa todella varovasti. En todellakaan asettanut tavoitteeksi 3.15 heti, vaan 3.45. Neljän kuukauden lenkkeilyllä yritin sitä Espoossa, mutta juoksin seinään. En muistanut juoda ja nestehukka iski. Olin menettää tajuntani ja hoipertelin enemmän sivusuunnassa kuin eteenpäin. Viimeinen vitonen 40 minuuttia ja loppuaika joku 4.09. Sisunnuin siitä ja kävin talven aikana lenkillä Espoossa Arenalla sekä juoksumatolla ja ennenkaikkea hiihdin vielä tuohon päälle 300-400km kun jalat eivät vielä kestäneet niin hyvin juoksua. Tavoite oli edelleen se 3.45, mutta yllätyksekseni juoksinkin keväällä Rotterdamissa 3.33. Siitä oli hyvä lähteä eteenpäin, kun ensimmäinen maali oli saavutettu.

2. Nosta juoksuvauhteja kehityksen myötä

Minulle on ollut aina itsestään selvää se, että kun huomaan kehittyneeni ja ennätys paranee, niin teen tietoisen päätöksen nostaa juoksuvauhteja. Silloin se rasitustaso pysyy tavallaan vakiona. Ei ole mitään syytä hinkata samoilla vauhdeilla kuin ennen, kun on kerran paremmassa kunnossa. Silloin sitä on aika helppo lohkaista joku vartti vuodessa jonnekin 2.50 tasolle asti, jos ei tule vammoja. Niitä toki tulee väkisinkin, elleivät jalat ole todella poikkeukselliset. Takapakkia siis joskus tulee, mutta ei se mitään.

3. Juokse parempiesi seurassa

Saksankielessä on mithalten können -verbi, jolle ei mielestäni ole oikein hyvää suomenkielen vastinetta, mutta ideana on se, että kun huomaa, että pysyy mukana, niin se parantaa itseluottamusta. Aina ei tiedä minkä kaliberin tyypeistä on missäkin kyse, mutta kun huomaa, etteivät ole sen kummallisempia kuin mitä itsekään on, niin se lisää itseluottamusta.

Lisäksi jos porukassa tekee vaikkapa jotain kovempivauhtisia harjoituksia, joissa on vaikkapa vetoapua tarjolla, niin se on erittäin hyödyllistä. En ole sellaista apua muutamaan vuoteen saanutkaan, mutta harrastuksen alkuaikojen tiistai-iltojen junat Arenan radalla olivat todella hyödyllisiä. Siinä otti aimoharppauksia vauhtikestävyys eteenpäin, kun yritti pysyä kovempien menijöiden perässä.

4. Osallistu kilpailuihin

Ei kannata liikaa miettiä, koska on valmis osallistumaan tapahtumaan, vaan mennä varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa mukaan rohkeasti raastamaan ja kokeilla miten käy. Minä en ollut ikinä juossut yli 10km lenkkiä, enkä harrastanut oikeastaan mitään liikuntaa silloin, kun mentiin ekan kerran kaveriporukan kanssa Tukholman maratonille. Oli vähän jännät paikat, mutta ajattelin, että jos kaveritkin pystyy niin pystyn minäkin. Juoksin silloin jotain neljä tuntia.

Myöhemmin opin myös lyhyiden hölkkäkisojen merkityksen, ne kehittävät nimittäin vauhtikestävyyttä ja vauhtireserviä kertyy. Niihinkin voi mennä, vaikkei olisi ihan huippuiskussa kunhan ei ole vammoja ja voi terveyden puolesta juosta ok. Muutamalla startilla vauhtikestävyys kehittyy ja se kantaa entistä pidemmälle se hyvä juoksukunto. Muistan kun menin sydänlihastulehduksen jälkeen kylmiltäni puolikkaalle HCM:lle niin etten ollut tehnyt mitään liikuntaa kertaakaan niin spaghetiksihan se veti jalat. 17km eteenpäin maaliin oli todella hankalaa ja aika oli joku 1.53, mutta so what. Ei siitä pääse harrastuksen alkuun, jos ei mene mihinkään mukaan, eikä yritä.

5. All-in

Tämä mielestäni tärkeintä. On sitten kyseessä juoksutapahtuma tai muu urheilukilpailu tai -ottelu tai vaikkapa koe tai tentti, niin pitää mennä täysillä ja pyrkiä tekemään niin hyvä suoritus, mitä sinä päivänä on mahdollista. Numerolapun raiskaus eli yrittämättä jättäminen ei liity loppuaikaan tai kuntoon, vaan se on sitä, ettei tee parasta mahdollista suoritusta niillä voimavaroilla, mitä sillä hetkellä on käytettävissä.

Eli vaikka kunto olisi vaillinainen tai valmistautuminen jäänyt ongelmien vuoksi vajavaiseksi niin silti siellä tapahtumassa voi mennä sata lasissa ja yrittää parhaansa. Ei pidä miettiä mitään sykettä tai kipua tms., vaan laittaa kaikki peliin ja katsoa mihin se riittää. Siitä tulee hyvä fiilis kun yritti ottaa itsestään sen irti, mitä sinä päivänä oli saatavilla. Joskus sitä on enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina voi mennä satalasissa. Mitään ei saavuta, jos ei yritä.

Advertisements