HHM

kapehhmpieni

En malttanut pysyä poissa Helsinki Half Marathonilta, vaikkei luvassa ollutkaan kunnollista suoritusta. Halusin kokea tuon tapahtuman juoksijan näkökulmasta ja kun olin ilmoittautunut, niin oli helppo hakea numerolappu ja -paita ja kun ne olivat haettu nin Jaakobin paini osallistumisen suhteen kääntyi helpohkosti mukaan lähtemisen puolelle.

Heräsin kuudelta ja söin pastaa. Olin niin hyytynyt, että otin vahingossa liian ison lautasen, liian ison annoksen ja siis ylitankkasin. Se oli amatöörimäinen virhe, jota ei ole ennen sattunut. Kun menin tuon jälkeen uudestaan lepäämään, tajusin, että virhe oli tapahtunut, mutta ajattelin, että kenties se painuu. Tuo kuudelta herääminen on yhtä helvettiä noin muuten. Joka kerta kun herää noin aikaisin ja syö ennen kisaa joko kotimaassa tai ulkomailla niin aina tulee mieleen, ettei enää ikinä.

Kotikaupungin kisoissa on aina se riski, että menee paikalle liian myöhään. Niin kävi nytkin. Tavoite oli olla siellä ennen kahdeksaa, mutta eihän niin tapahtunut. Rauhassa pakkailin ja kun lähdin niin kello oli jo aika paljon. Sitten matkalla ratsia, jossa kaikki kuljettajat puhallutettiin ja loppujen lopuksi kun pysäköin Arkadiankadulle niin kyllähän siitä käveleekin jonkun aikaa Finlandiatalolle. Myöskin kamojen pakkauksessa oli tapahtunut sama virhe kuin Central Parkissa. Jos en ole auton kanssa kisapaikalla, niin miten hitossa voisin lämmitellä pitkissä. Eli siis päällä olleet juoksutrikoot ja pitkä juoksupaita olivat turhaan mukana (kun kerran suihkut on). Olisin voinut laittaa siviilivaatteet juoksukamojen päälle ja riisua ne kilpailupaikalla. Nyt jouduin kuitenkin riisumaan päällyskamat ennen kuin jätin kassin säilytykseen ja lähdin lenkille.

Säilytykseen oli pitkät jonot, mutta Aki Nummela huuteli sieltä, että tänne vain niitä kasseja ja laittoi hommaan vauhtia. Se toimi todella hyvin ja pääsin siitä parissa minuutissa pihalle. Olin juonut kävellessäni sinne energiajuoman, sillä juon aian kofeiinijuoman aamulla ennen kisaa. Sen lisäksi piti juoda vettä, mutta ajattelemattomuuttani otinkin mukaan urheilujuomaa, missä on siis entistä enemmän hiilareita, kun olin jo valmiiksi ylitankannut. Niinpä join puolet ja heitin sen mäkeen, olisi pitänyt olla juomatta kokonaan.

Kieltämättä jäi liian vähän aikaa lämmitellä. Juoksin yhteensä 1,5 kilsaa sinne Linnunlaulun suuntaan. Pari kiihdytystä tein siinä ja huomasin, että kovassa vauhdissa pakara ei toimi ollenkaan. Tein myös jalkaheilautuksia kuten tapana on. Unohdin yläkropan. Se on jännä juttu, että kun kilpailee harvoin niin sitten unohtaa olennaisia asioita. 80 luvulla jotenkin rusahtanut olkapää alkaa vaivaamaan kisassa, jos en heilauttele käsiä jne. ja niin se nytkin alkoi, mutta kaikkea ei vain yksinkertaisesti muista.

Reilu 5min ennen lähtöä menin lähtöpaikalle. Laitoin vielä varmuuden vuoksi jätesäkin päälleni, kun en halunnut mitään ylimääräistä vilun tunnetta. Sitten lähtöpaikalla tossujen huolellinen sidonta ja odottelua. Tossuina olivat vajaa 200km juostut Adios2:et nyt. Olin aiemmin juossut niillä vain lyhyitä kisoja, mutta nyt päätin, että olisivat sopivat tähän. Lähtöpaikalla huomasin sen, ettei tuttuja juurikaan ollut ja toisaalta myöskin sen, ettei kovavauhtista porukkaa juurikaan ollut. 1.25 jänikset olivat muutama metri lähtövaatteesta. Kyselin heidän vauhdinjaon tasaisuudesta ja tein päätöksen, että kun vauhtikestävyyttä ei kerran ole niin juoksen alussa kovempaa kuin he ja kun menevät ohitse niin pyrin pysyttelemään perässä. Vauhtihan sinänsä ei ole kovinkaan reipasta, joten voin aidosti juosta kovempaa varsinkin kun oli luvattu myötätuulta pari ekaa kilsaa.

Pari ekaa kilsaa oli tosiaan myötätuulta ja painoin menemään todella kevyesti. Vauhti oli siinä 3.45-3.50 tienoilla. Tarkkaa on vaikea sanoa aina, kun Garmin 610 on siinä mielessä huono mittari, että se sekoilee aika huolella. Esim. kun kilsa tulee täyteen niin sen jälkeen seuraavat 200m se näyttää ihan randomvauhtia. Voi olla puoliminuuttia tai enemmänkin pielessä suuntaan tai toiseen. Toki tällä ei ole väliä, jos tietää itse mitä vauhtia menee ja juoksu kulkee, mutta mulla ei niin ollut.

3-4km välissä alkoi kirrata selvästi jo tuolla pakarassa. Juokseminen muuttui vaikeammaksi. Siis onhan se alunperin ollut jotenkin jumissa, mutta tuossa vaiheessa etenemiseni meni hankalammaksi. Se kuilu Hietalahden Nesteeltä eteenpäin taas osoitti sen miksi Paloheinässä juokseminen oli huhtikuussa niin hankalaa, Adiokset eivät pidä hiekalla ollenkaan, sutivat vain tyhjää.

Olin ollut alussa aika hyvissä asemissa. Baanan lopussa olin 1.20 jänistä ehkä max 20m jäljessä, mutta siellä kuilussa vauhtini hidastui ja kun tultiin Eiranrannan mutkaan, huomasin perässäni olevan letkan. Siinä oli vastatuulta Caruselista eteenpäin niin yritin antaa vetopaikan jollekin muulle, jotta saisin tuulensuojaa pikkaisen. Porukassa oli ehkä 4-5 ukkoa ja pinkkisäärystininen nainen, joka itseasiassa veti sitä ryhmää. Juoksin siinä porukassa kunnes sitten noustessamme Siljan terminaalille, minulla alkoi selkeästi olla vaikeuksia ja jäin. Sen jälkeen tullessamme alamäkeen, joku meni aika heittämällä, harppoen ohitse. Mietin pitäisikö juosta kunnon alamäkitykitys ja juosta porukka kiinni, mutta toisaalta ajattelin, ettei alamäki toimi ollenkaan pakaran suhteen, joten en ota mitään riskiä ja vaikka saisinkin kiinni, niin jäisin sitten kuitenkin.

Kauppatorille tultaessa oli kisan paras kohta kannustuksen suhteen. Siellä oli porukkaa, musiikki soi ja ajattelin, että onpa kiva juosta kotikaupungissani. Jo hieman aiemmin Kaivarista alkaen itseasiassa olin huomannut, että ylitankkaus aiheuttaa ongelmia. Vatsasta alkoi tulla vähän kuin pallo. Sellainen tunne minulla oli, se oli epämukavaa juosta. Katajanokalle mennessä suora sinne Grand Marinan suuntaan meni minulta todella huonosti. Ensimmäistä kertaa tuntui, että jalat eivät toimi ollenkaan. En vain pääse minnekään, en pystynyt juoksemaan mitenkään normaalisti, vaikka vauhti oli hiljaista. Skattan päässä 1.25 jänikset menivät ohi isolla porukalla ja pyysivät kyytiin. Sanoin, ettei juoksu toimi ollenkaan. Ehkä puoli kilometriä siinä sinnittelin, mutta huomasin, ettei tule mitään ja on vain yksinkertaisesti annettava periksi ja jäätävä yksin.

Juoksin Pohjoisrannan ja sitten tuli se nousu sillalle joka menee Hakaniemeen. Mulla ei todellakaan ylämäistä tule mitään ja kun siirryttiin Merihakaan niin oli taas seuraa. Siitä käännyttyämme Sörnäisten rantatielle porukka meni ohitse. Sekin oli naisjuoksijan vetämä porukka. Samalle naiselle olin hävinnyt muutaman sekunnin Paloheinässä ja sanoin hänelle, että taas häviän sulle. Siinä porukassa pyrin pysymään, koska onhan selvä, että jokainen porukka on aina edellistä hidasvauhtisempi, sillä jos en pysty pitämään vauhtia, niin valun porukoihin, jotka juoksevat hitaammin.

Kympin väliaika oli 40.03 omalla kellollani, kun ennätysjuoksussani väliaika oli 38.49 ja silloin menin käsijarru päällä ekan kympin, kun taas nyt oli tavallaan koko ajan vaikeuksia. Kun mentiin Kalasatamaan niin sadattelin vatsaani ja kävin parin tyypin kanssa asiasta keskusteluakin. Yksi juoksija sanoi, ettei aina voi onnistua. Ehkä niinkin. Kalasatamassa oli muitakin huonoja puolia. Tiet ovat huonossa kunnossa. Jos on jonkinlaista asfalttia niin se voi olla mitä hyvänsä ja välillä on vain soraa, jonka joukossa kivenmurikoita.

Matkalla Kalasatamassa kohti Arabianrantaa putosin melkein heti porukasta ja jäin taas yksin. En tarkkaan tuntenut niitä alueita siellä Arabianrannassa, joten nyt on vähän hankala selittää tarkasti, mutta joka tapauksessa paikka, minne oli paljon rakennettu uutta niin siellä minulla alkoi olla jalat aika loppu. Ei ole ehkä tarpeeksi vauhdikkaita lenkkejä, eikä ehkä tarpeeksi ulkolenkkejä vs. juoksumatto ja ehkä tuo pakara vaikutti. Joka tapauksessa lonkat olivat aivan jumissa. 15km kohdalla jo sen verran, etten meinannut päästä kanttarin yli tietä ylittäessäni. Tuohan on maratonilla yleensä viimeisen kympin ilmiö.

Mäkelänrinteen uimahallin kohdalla oli reitin ärsyttävin vaihe. Ensin noustiin pellolta hallille, sitten mentiin kävelysillan yli Mäkelänkadun toiselle puolelle ja sitten noustiin vielä Pasilassa. Se oli aivan hirveä kohta, sillä kuten olen maininnut niin ylämäki ei toimi mulla ollenkaan. Garmin näytti nopeudeksi siinä vaiheessa 5min/km. Sen jälkeen mietin vain, että onneksi ei ole enää montaa kilometriä. Vatsan ja jalkojen vuoksi vauhti oli ollut muutenkin surkeaa ja lisäksi Merihaan jälkeen tuntui olevan tyyliin koko ajan vastatuuli, joten ei tullut oikein sellaista raastofiilistä edes. Yritin, mutten pystynyt parempaan.

Viimeiset kilsat eivät parantaneet tilannettani. Muutama ihminen meni edelleen aina välillä ohitse, mutta minä en ohittanut juuri ketään. Itse asiassa parin ekan kilsan jälkeen en ohittanut kuin muutaman totaalisippaajan. Olin tietysti toivonut, että vikalle kilsalle tulisi kunnon raasto kuten aikanaan Pariisissa, mutta nyt niin ei käynyt. Näin lopussa edessäni niitä juoksijoita ja itseasiassa puolen minuutin sisällä oli monia, minuutin sisällä vielä enemmän. Normaalilla loppukirillä olisi ollut pari tyyppiä otettavissa, mutta en saanut yhtään vauhtia lisää edes loppusuoralla. Tulin maaliin yli 4 min/km vauhtia, mikä on aika ankea juttu. Itseasiassa maali tuli jotenkin yllättäen. Luulin, että siinä on sellainen ketunlenkki vielä tehtävänä Finlandia-talon edessä. Se tuossa radassa oli nyt vähän huonoa, ettei nähnyt kauempaa missä maali on. Haluan nähdä sen kiintopisteenä ja laittaa sen mukaan kirin.

kapehhmpieni3.jpg

Reitti oli muuten ihan ok. Varsinkin alkuosa kiersi kivasti kaupungissa ja sitten kun saavat Kalasataman paremmin kuosiin niin sekin muuttuu varmaan paremmaksi. Ainoastaan ne Pasilan seudut oikeasti vähän nyppi. Toki kannustusta saisi olla reitillä enemmän. Tiedän miksi startti on aamulla aikaisin. Osittain kaupunki määrää nuo asiat. Juoksijat pitää saada alta pois ennenkuin Viking Line tulee Skattalla satamaan. Toiseksi ajantekemiseen aamu on hyvä. Nyt vastatuuli tietysti söi aikoja, mutta lämpötila oli todella sopiva. Aurinko paistoi, mutta kun lämpöä oli vähän yli 10c niin se oli optimaalinen keli.

Ainoastaan niitä tiettyjä jyrkkiä kurvia pitäisi saada karsituksi. Jo lähtösuoralta tapahtuva mutka Baanan suuntaan oli sellainen, jota ei pystynyt juoksemaan normaalisti. Siinä meni kaksi kundia ja jäin jotenkin niiden väliin ajolinjojen osalta ja piti vetää vauhti ihan nollaan ettei tullut törmäystä. Muutamissa paikoissa oli hitonmoisia koukkauksia jonkun puun tai liikennemerkin ympäri. Niitä ei oltu mietitty ollenkaan. Samoin ne tietyt siksakit vaikkapa Kaivarissa ja Kauppahallin luona olivat turhia. Mä en tajua miksi reitin pitää kiertää Caruselin jälkeen siihen ihan rantaan, voisi mennä tietä pitkin kompassille asti. Samoin Kauppahallin kiertämisen voisi jättää väliin. Niitä siksakeja on oikeasti todella vaikea juosta.

kapehhmpieni2

Tulos oli 1.26.49. Aikaan ei voi olla tyytyväinen, mutta en sitä mietikään. Lähinnä mua huolestuttaa se vauhti. Jos juoksin puolikkaan viimeksi 3.55 vauhtia kesken harjoitusviikon keventelemättä ja tavoite on juosta jotain 3.45 vauhtia niin tuo eilinen jossa eka puolikas 4.00 vauhtia (sekin alussa pari km parempaa ja myöhemmin huonompaa) ja toinen puolikas 4.12 vauhtia, oli todella huono suoritus. Toki se kertoo siitäkin, ettei nyt kilpailukuntoa ole ja se pitää hyväksyä. Pitää harjoitella jos pystyy. Pitää saada vauhtikestävyyttä lisää ja kisoja alle. Tosin en mene kyllä kisoihin, jos kunto ei parane. Tuo oli ihan hyvä nyt, mutta en samalla tavalla halua rämpiä toista kertaa. Kieltämättä muutenkin sylettää juosta surkeita aikoja, kun toiset laittavat menemään 1.1x tuloksia. No ei voi mitään.

Kisan jälkeen oli tarjolla kaikenlaista, joista itse asiassa söin vain pullapalan ja otin kupillisen Wilson Kirwan kahvia. Sitten kävelin Esportiin suihkuun ja saunaan. Siellä olikin juoksukaverini, joka oli oman lenkkinsä yhteydessä käynyt katsomassa maaliintulonikin. Oli hauska jutella hänenkin kanssaan. Lisäksi saunassa oli 1.20 jänis, joka kertoi rennosti vetäneensä 1.20 ja tänään menee pitkikselle. Itse rötväilen tänään sängyssä jalat kipeänä.

Hyvinhän tuo HHM on järjestetty, kannattaa osallistua.

Kuvat: Helsinki Half Marathon / Iltalehti

 

 

Mainokset