Stubb ja Orpo

En tiedä oletteko kokeneet samaa, mutta minua loukkaa toimittajien aivan käsittämättömät analyysit kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksesta. Keksitään vaikka mitä ufojuttuja, joten on pakko itsekin laittaa peliin oma näkemys asioista.

Miksi Stubb ei onnistunut?

Mies ei ole johtaja punkt slut. Alex on asiantuntija, joka on valmis delegoimaan. Hän sopii komissaariksi, ministeriksi tai johonkin muihin kansainvälisiin tehtäviin. Hän on edustava ja kansainvälinen, mutta hän ei ole ns. toimitusjohtajatyyppiä. Pääministerinä ja puoluejohtajana pitää pystyä junttaamaan läpi asioita. Pitää tehdä paljon töitä, pitää tuntea kenttäväki, puoluepolitiikan dynamiikka ja pitää olla vahva. Stubb ei tätä ollut. Hän oli väärässä paikassa ja varoitin siitä jo etukäteen. Sanoin, että Vapaavuori pitää valita. Kun Stubb kuitenkin tuli valituksi, niin sanoin, että ok, annetaan hänen näyttää, mutta kun pääministerikausi oli aivan täyttä shittiä niin uhkasin jo äänestäväni tyhjää kokoomuksen sijaan. Lopulta äänestin kuitenkin kokoomusta, mutta en ole ollut tyytyväinen. Olisin vaihtanut Stubbin melkein mihin vain (no ei tosin ihan mihinkään Hjallikseen, Lehteen tai Risikkoon, mutta pointti varmaan ymmärretty).

Kokoomuslaisia pitää johtaa määräilemällä?

Joku toimittaja kuvasi vähän alentavaan sävyyn kokoomuslaisia antamalla ymmärtää, ettei mitään tehdä ellei ole vahva johtaja. Olen täysin eri mieltä. Kyseessä on pikemminkin ’täytyy minimoida älykkyydestä aiheutuvat haitat’ -tyyppinen ongelma. Stubbin aikana on sählätty joka suuntaan. On ollut miniskandaaleita kuten Kauma, Räty/Männistö, Toivakka jne., jotka eivät ole menneet hyvin. Lisäksi Lehti ja muutamat muut ovat sooloilleet aika lailla. Yrityksissä tilanne menee niin, että koska toimitusjohtaja kantaa päävastuun niin hänen visionsa on se, jota noudatetaan. Puoluejohtajan pitää hankkia se puolueensa tuki omalle visiolleen ja toteuttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Eikä sählätä. Demareissa voi olla etukin, jos joku Antti Rinne näyttää dilleltä, mutta kokoomuksessa edellytetään sitä, että ollaan hyviä. Jos Sauli Niinistö itketti vaikeina aikoina naiskansanedustajia ryhmäkokouksissa niin so what. Päätavoite oli saada Suomen talous kuntoon ja silloin ei mussuteta. Nyt on aivan sama tilanne. Päätavoitteena täytyy olla taas saada talous kuntoon ja silloin se homma pitää hoitaa. Pitää olla johdolla uskottavuutta sen suhteen, että hommat osataan hoitaa. Stubbilta se puuttui ainakin loppuvaiheessa. Osallistuva johtaminen, missä kaikki pääsevät mukaan, ei saa asioita kuntoon.

Uudet vaalit 2014!

Katainen halusi pääministeriksi. Kun kokoomus oli vihdoin noussut suurimmaksi puolueeksi, niin tottakai mies halusi pääministeriksi. Ikävää oli vain se todella kimurantti vaalitulos, jonka vuoksi hallitusta ei meinattu pystyä muodostamaan. Persut jäivät ulos, samoin keskusta, jolloin demarit oli pakko saada mukaan, jottei tulisi demarijohtoinen hallitus ilman kokoomusta tai mahdollisesti uudet vaalit. Demarit puolestaan kiristivät ja vaativat vasemmistoliitonkin mukaan. Hallitusohjelmasta tuli epäkokoomuslainen ja sixpack-hallituksen aikana ei ollut oikeastaan minkäänlaista yhteistä tilannekuvaa Suomen taloudesta, eikä uudistuksia tehty.

Katainen kyllästyi ja karkasi Brysseliin napaten samalla komissaarin paikan Stubbin nenän edestä. Stubb valittiin puoluejohtoon ohi suosikki-Vapaavuoren. Jälkeenpäin miettii, että kun hallitus ei kerran ollut toiminut ja kun Stubbilla oli kansansuosio korkeimmillaan eurovaalien vuoksi, niin miksi hän ei päättänyt, että tarvitaan uudet vaalit. Kokoomushan oli gallupien kärjessä. Syy taitaa olla SOTEssa.

SOTE

Kaikki puolueet, jopa oppositiopuolueet sitoutuivat SOTEen. Se oli se hanke, joka piti ajaa maaliin. Kokoomuksen piti saada se aikaiseksi, varsinkin kun keskusta oli oppositiossa. Siinä oli saatavilla miljardin vuosittaiset säästöt ja se oli top priority. Sen takia kokoomus ei hajottanut hallitusta, vaikka Urpilaisen vaihduttua Rinteeseen kaikki muuten meni päin prinkkalaa, hallitus ei saanut mitään aikaiseksi. Jopa vanhat, sovitut asiat revittiin auki, kun Rinne ay-tyyliin on jääräpää, eikä kunnioita sovittuja asioita.

Lopulta SOTE kaatui perustuslakiongelmiin, joten sitäkään ei saatu läpi ja Stubbin pääministerikausi osoittautui totaaliseksi katastrofiksi. Kansa piti hallitusta saamattomana, jolloin kokoomuksen kannatus suli nopeasti, keskusta meni ohitse ja otti selkeän vaalivoiton.

Sipilän hallitus

Kokoomuksen kannalta valtiovarainministerin salkku on tietysti tärkeä. Halutaan laittaa maan asiat kuntoon, mutta oliko se Stubbin kannalta hyvä salkku. Pääministeri-valtiovarainministeri ei ole ollut tässä sellainen työpari, vaan on ollut kolmen hallituspuolueen puheenjohtajien johtotroikka. Ulospäin homma on vaikuttanut siltä, että tämä on Sipilän show. Mies on ajanut yhteiskunta-/kilpailukykysopimusta ja muut ovat peesailleet tai vikisseet. Siinä sivussa uhannut hajottaa hallituksen, jos maakuntamalli ei toteudu. Soini on päässyt hoitamaan rentoja ulkoministerin hommia ja pärjännyt niissä aika hyvin. Kaikki on tuntunut pyörivän tosiaan Sipilän ja työmarkkinajärjestöjen ympärillä. Ei oikein muistu mieleen mitään merkittävää, jossa Stubbilla olisi ollut minkäänlaista roolia. Taloutta on saatu huonosti sopeutettua ja maa velkaantuu koko ajan vain lisää. Samaan aikaan Stubb on todennut, että tämä hallitus on tehnyt historian kokoomuslaisinta politiikkaa. Se on kumma vain, ettei se ole näkynyt missään. Mies on ollut statisti ja ainakin omiin odotuksiini nähden tulokset ovat olleet vaatimattomia talouden rakenteiden uudistuksen suhteen.

Stubbin matala vaatimustaso ja fleguilu

Sanotaan, että kysymys oli persoonasta, että äänestetään henkilöä. Osittain se on totta. Stubbissa on pari asiaa, joka mättää. Hän ei yritä ensinnäkään riittävästi. Liike-elämässä ihmiset (eli kokoomuksen äänestäjät) ovat tottuneet siihen, että vedetään satalasissa. Tuollaiset 8+8+8 elintavat tai se, että lähdetään klo 18.30 alkaneesta jääkiekko-ottelusta ensimmäisen erän jälkeen kotiin nukkumaan, eivät tule kuuloonkaan. Miehessä pitää olla enemmän virtaa ja selkärankaa, vaikka se aiheuttaisi lyhyet yöunet.

Toinen juttu on vaatimustaso. Pitää olla korkeat tavoitteet, eikä olla tyytyväinen mihin tahansa. Tajusin Stubbiin liittyvän tämän ongelman 2010 Frankfurtin maratonin yhteydessä, jolloin hän floppasi, teki Stubb-enkan ja juhli silti. Tuntuu, että hänelle on itse tekeminen ja hauskanpito tärkeämpää kuin tulokset. 90 luvulla opin sellaisen sanonnan kuin ’oppiakseen voittamaan, pitää tietää miten kärsitään’. Hän on päässyt vähän liian helpolla, ei ole joutunut ponnistelmaan menestyksen eteen ja sen vuoksi hänestä ei tule voittajaa. Hän ei ole valmis satsaamaan tarpeeksi ja hänessä ei ole sitä vaadittavaa kovuutta.

Lisäksi hänen persoonaansa liittyy sellainen tapa hehkuttaa asioita vähän samalla tavalla kuin joku uskonnollinen johtaja. Nämä ’Suomi 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla’ ovat roskaa, jotka eivät mene läpi kokoomuslaisille. Tulee mieleen takavuosien puheet siitä, että muka vain Suomessa on puhdasta ruokaa. Kaikki muu on aina huonompaa ulkomailla. Vain suomalainen pystyy tekemään kunnon tuotteita. No totuus on usein ihan päinvastainen. Suomessa tehdään hommia huonommin kuin kuvitellaan ja muualla paremmin kuin täällä kuvitellaan. Elämään ihminen sopeutuu hyvin monissa maissa ja Stubbin pitäisi kansainvälisenä ihmisenä tajuta, että kun Suomi kerran ei ole mikään poikkeuksellinen paratiisi, niin silloin on turha hehkuttaa sellaista, mikä ei ole totta. Se ei mene läpi. Samoin yltiöpäinen isänmaan ja kokoomuksen hehkutus ei myöskään tänä päivänä mene äänestäjille läpi. Olemme EU:n jäsen ja osa laajempaa kansainvälistä kokonaisuutta. Minuun ei ainakaan hänen hehkutuksensa uppoa.

Loppuun pitää vielä todeta hänen persoonastaan se, että aika hyvin kuvaavaa on tuo, että hän on itkenyt öisin, kun on ollut murtua paineissa. Tuo kuulostaa ihan joltain vihreiden tai rkp:n touhulta. Liian pehmeä kaveri väärässä paikassa. Vähän jopa surettaa, että mies joutui tehtävään, mikä ei hänelle sopinut, sillä hän on ollut hyvä muissa tehtävissä. Itse hän kuitenkin sinne hakeutui. Voi olla politiikassa vaikea löytää henkilöä, joka ei pyrkisi pääministeriksi, jos mahdollisuus avautuu. Siinä mielessä ymmärrän ratkaisun.

Orpon mahdollisuus menestyä?

En tiedä vielä, minkä kaliberin kaveri Orpo on. Hän tietää puoluepolitiikan kuin omat taskunsa, on onnistunut sisäministerinä verrattain hyvin ja osoittautui työteliääksi mieheksi Hjalliksen haastattelussa. Mutta riittääkö se?

Mietin joku kuukausi sitten, että pj-vaihdoksen jälkeen kokoomuksen pitää lähteä hallituksesta. Nyt kun kiky saatiin aikaiseksi, olen pehmittänyt kantaani ja hyväksyn hallitusyhteistyön jatkon varauksin. On hyvä, että Orpo sanoi sunnuntaina ääneen, että hallituksessa ei pysytä automaattisesti joka tilanteessa. On hyvä, että hän sanoi, ettei hyväksy mitään Sipilän ja Soinin taholta tulevaa 2+1 jyräämistä, vaan vaaditaan yksimielisiä päätöksiä. Soini ei halua uusia vaaleja, koska heidän kannatus on niin huono. Toki nykyisestäkin eduskunnasta voisi muodostaa uuden hallituksen, mutta kun demareiden gallupkannatus on niin paljon parempi kuin viime vaalien tulos niin eivät he lähtisi Sipilän hallitukseen, vaan jos kokoomus lähtee hallituksesta, tulee uudet vaalit. Niinpä kokoomus voi käyttää tätä nyt hyödyksi. Puolueen kannatus ei voi mennä enää alemmaksi.

Tämä alkuaika on nyt erittäin tärkeätä. Orpon pitää saada uskottavuutta ja hänen pitää saada pieniä voittoja aikaiseksi. Hänen pitää olla budjettiriihessä erittäin jämäkkä. Se budjetin kasaaminen on nyt hänen keskeisin asiansa. Toisin kuin edeltäjillään, erityisesti Urpilaisella ja osin Rinteellä, nyt ei ole ollut niin paljon Kreikka-asioita ja muita vastaavia tulipalon sammuttamisia, vaan kotimaan asiat ovat ne ykkösasiat valtiovarainministerille ja toinen on sitten se, että minkälaisen ministeritiimin hän kokoaa ja miten he onnistuvat hommissaan.

Samalla miehen pitää alkaa keskittyä jollain tavalla kuntavaaleihin ja gallupkannatus pitää saada jollain konstilla ylös. Siellä on nyt uusi haastaja vihreät, jonka kannatus on noussut hurjasti. Helsingissä vihreät näyttävät olevan jo suurin puolue ja on todella vaarallinen uhka sen suhteen, että kokoomus häviää Helsingissä ja tulee vihreä pormestari jne. Länsimetrofiasko pitää saada nyt jotenkin kaatumaan vihreiden niskaan ja muuten sitten pitää tehdä tulevaisuuteen katsovia, rohkeita avauksia. Pidin itseasiassa ajatuksesta, että jo päiväkoti-ikäiset alkaisivat opiskella vieraita kieliä. Lisää pitää tulla hyviä ehdotuksia.

Seurataan miten käy ja toivotetaan Stubbille onnea muihin tehtäviin.

Mainokset