NHL draft Suomen juhlaa, kiitos Viasat

Aivan ensiksi haluan kiittää Viasatia. Se tunne, kun on valvonut viiteen asti ja on vuorossa oman suosikkijoukkueen varausvuoro ja Viasat lopettaa tapahtuman lähettämisen, vaikka piti tulla koko ensimmäinen kierros, oli priceless. Kiitos Viasat, samanlaiseen perseilyyn ei olisi esimerkiksi Yle ikinä syyllistynyt.

Joo, sen verran mielenkiintoinen draftin eka kierros oli luvassa, että halusin sen katsoa. Olin mielestäni lukinnut top 3 pickit, joten en niitä jännittänyt, vaan pohdin lähinnä millä sijalla Olli Juolevi valitaan ja hieman kiinnosti myös se, voisiko tapahtua kuten Göran Stubb kertoi, että Henrik Borgström menisi ekalla kierroksella. Juolevin kohdalla puhuttiin top kuudesta ja hänen etunaan oli se, että häntä pidettiin parhaana pakkina eli vaikka seuroilla olisi erilaiset tarpeet ja näkökulmat, niin joku ottaisi hänet aikaisin. Borgström puolestaan voisi olla mitä vain 1-3 kierroksella, hän ei ole likimainkaan valmis pelaaja vielä.

Suomalaisilla tosiaan oli kolme huippupelaajaa Laine, Puljujärvi ja Juolevi, kaikki heistä jo valmiita pelaajia, joilla on mahdollisuus aloittaa syksyllä jo NHL:ssä. Samalla tavalla valmis pelaaja on myöskin pohjois-amerikkalainen Matthews, joka viime kauden pelasi Sveitsin liigassa. Oli Yhdysvaltojen mm-joukkueessa samalla tavalla kuin Laine oli Suomen joukkueessa. Hänen etunaan on se, että hän on sentteri. Lähes jokainen NHL-joukkue haluaa ns. franchise-sentterin samalla tavalla kuin mitä vaikkapa Barkov on Floridassa. Jos poikkeuksellisen hyvä sentteri on tarjolla, hän mennee ykkösvarauksena. Niinpä olin varma, että vuosikymmeniä rämpinyt Toronto valitsee Matthewsin. Niin tapahtuikin.

Seuraavaksi oli vuorossa Winnipeg ja Finnish Flash vol. 2. Patrik Laine on lähes yhtä hyvä pelaaja kuin Austen Matthews. Itseasiassa heidän paremmuuttaan on vaikea määritellä. Molemmat ovat isokokoisia ja voimakkaita. Laineella on poikkeuksellinen laukaus, hänestä voi tulla NHL:n paras maalintekijä ja Matthewsista voi puolestaan tulla NHL:n paras sentteri. Jonain toisena vuonna Laine olisi hyvinkin saattanut olla ykkösvaraus, mutta nyt kun kisa oli tasaväkinen, niin sentteri meni ykkösenä. Winnipeg valitsi salavalmiin Laineen, joka oli todella iloinen päästessään siihen seuraan.

Kolmantena piti olla Jarmo Kekäläisen vuoro ottaa Jesse Puljujärvi. Omissa papereissani Puljujärvi on selvästi Matthewsin ja Laineen takana. Jessellä on mielestäni eniten kehitettävää pelissään, enkä pidä potentiaaliakaan aivan yhtä kovana. Silti hän pelasi huikeat U20 ja U18 kisat. En itse pitänyt häntä valmiina miesten mm-kisoihin, eikä häntä sinne valittukaan. Toki sanottiin, että jollain pienellä vammalla oli asiaan jotain sanomista. Kaikesta huolimatta ennakkokaavailujen mukaan miehen piti olla kolmosvaraus. Vähän ihmettelin silloin illalla kun luin iltapäivälehtien juttuja, joista tuli vähän sellainen kuva, että Kekäläinen empisi ja se ei ehkä olisikaan niin. Siinä vaiheessa, kun pyydettiin Ville Siren ilmoittamaan valinta, olin aivan varma, että se on Puljujärvi, koska haluttiin suomalainen sanomaan vaikea nimi. Sitten Siren sanoi: Pierre-Luc Dubois. Olin wtf?!

Kekäläinen sanoi haastattelussa heti perään, että Dubois oli heidän papereissaan kolmonen. Mietin tilannetta. Se kundi on pelannut laiturina kunnes viime kauden puolivälissä siirtyi sentteriksi ja Columbus näkee asian niin, että mies pystyy pelaamaan sentterinä ja Columbus tarvitsee senttereitä. Toisaalta mies ei ole valmis NHL:ään ja pahasti rämpinyt Columbus tarvitsisi vastuunkantajia mahdollisimman pian. Kekälänen sanoi kuitenkin, että valitsevat listoiltaan parhaan vapaan pelaajan eli pelaajan taso menee pelipaikan ohitse. Niinpä se tarkoittaa sitä, että Columbus ei usko, että Puljujärvestä tulee yhtä hyvä pelaaja kuin Duboisista. Se voi tietysti olla mahdollista. Itsekin olen ollut sitä mieltä, että Jessellä on suurempi mahdollisuus flopata kuin Laineella, mutta jos Puljujärvi pääsee hyvän sentterin rinnalle ja saa vastuuta, niin hän voi tehdä todella kovaa jälkeä. Nythän kävi niin, että nelosvarauksena hän meni Edmontoniin, jossa on todella laadukas hyökkäyskalusto. Ovat saaneet varata kärkipäässä vuosikaudet, heillä on mm. neljä ykkösvarausta. Menestystä ei silti ole tullut. Kohta on pakko tulla. Hyökkääjistä on tosiaan jopa runsaudenpulaa, jotenkin kenties joku aiempi ykkösvaraus kuten Taylor Hall treidataan ja hankitaan puolustaja. Joka tapauksessa Puljujärvestä ja viime vuoden draftin ykkösvarauksesta Connor McDavidista puhutaan jo nyt uutena Kurri-Gretzky tutkaparina.

Epäonnistuiko Kekäläinen, riskeerasiko hän turhaa, eikö hän ole tehtäviensä tasalla? Se on vaikea sanoa. Hän draftasi todella hyvin ollessaan apulais-GM St. Louisisssa. Sen seurauksena siellä on laadukkaita pelaajia. Columbuksen aikana ei vielä ole mitään ihmeellistä näkynyt. Seura ei ole menestynyt, mutta ammattitaitoni ei ihan riitä arvioimaan, miten Kekäläinen on pärjännyt omissa hommissaan. Tuo oli varmasti hankala paikka valita. Voi olla, että oli oikea päätös, voi olla että oli väärä päätös.

Viidentenä oli varausvuorossa Vancouver ja he valitsivat Olli Juolevin. Se täydensin historiallisen suomalaisesityksen. Top 5, kolme pelaajaa. Aivan uskomatonta. Vancouverin parhaat ajat ovat takana ja joukkue pitää rakentaa uudelleen menestystä ajatellen ja Juolevilla lienee tärkeä rooli siinä. Hänestä tulee aikanaan sinne ykköspakkiparin pelaaja.

Draft meni eteenpäin ja yllättävän paljon valittiin pelaajia ei-niin perinteisilta jääkiekkoseuduilta. Yksi kärkivaraus oli Arizonassa innostunut lätkästä pienenä poikana kun oli päässyt peliä katsomaan ja vaikka perheessä ei ollut mitään lajitaustaa, hänestä tuli jääkiekkoilija. Neljä pelaajaa taisi olla saanut oppinsa St. Louisissa. Kommentoijat painottivat sitä, että moni NHL-pelaaja kuten Al McInnis, ovat jääneet sinne asumaan uransa jälkeen ja käyttävät osaamistaan hyväksi valmentaessaan nuoria pelaajia. Samaahan itseasiassa Jokisen Olli tekee tällä hetkellä Floridassa. Apropos, Florida, yksi ykköskierroksen varaus oli 12 vuotiaasta alkaen lentänyt äitinsä kanssa satoja lentoja, kun lensivät joka viikonloppu sieltä etelästä pohjoiseen pelaamaan jääkiekkoa Michiganiin ja takaisin.

Kun Islanders oli vuorossa ja entinen veskari, nykyinen GM Garth Snow sanoi, että varauksen tulee julkistamaan Vellu Kautonen, laskin 1+1 ja nyt tulee jymypaukku Henrik Borgström. Velluhan tekee nimittäin hommia myös IFK:lle. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan valitsivat aivan toisen pelaajan. Syy, miksi joku saa julkistaa varauksen, voi olla mikä hyvänsä. Joskus joku on ikäänkuin vaikuttanut hyvin paljon siihen, kuka varataan. Joskus halutaan palkita vuosien työstä. Joskus vain halutaan antaa vähän eri henkilöiden olla esillä. Joskus halutaan antaa jollekin mahdollisuus julkistaa hänen maamiehensä nimi jne. Syitä on lukemattomia, joten ei sitä ikinä tiedä, mutta vähän sitä menee tuolla tavalla halpaan niinkuin minulle kävi Sirenin ja Kautosen kohdalla nyt.

Jossain 20 varauksen kohdalla minua alkoi väsyttää. Mietin, etten ehkä jaksa koko kierrosta katsoa, mutta ainakin 24 katson, sillä oman suosikkijoukkueeni Floridan pick olisi 23. ja sen jälkeen tulisi Anaheim, joka olisi mielenkiintoista katsoa myös. Siellä tuli muutamia varausvuorojen treidejä, jotka hidastivat aikataulua. Samalla mietin muita asioita. Mietin sitä, että kaikista iloisempia varauksista tuntuvat olevan pelaajien äidit. Isäthän ovat monesti todella ylpeitä. Pikkupoikina pojat pelanneet isiensä kanssa ja sitten kun tuo varaus on totta, niin ylpeys varmasti päällimmäisenä. Äidit sen sijaan ovat paljon kuskanneet hallille, pesseet pyykkiä ja tehneet ruokaa. Kaikki eivät välttämättä tiedä niin paljon pelistäkään, mutta se on iso hetki heille kun oma poika onnistuu ja menestyy. Enää ei ole ihan niin kuin ennen, että niin monet huippupelaaja tulevat jostain pienestä tuppukylästä, jossa ovat harjoitelleet kotitalonsa takapihalle jäädytetyllä jäällä 8-10h päivässä nousten ryysyistä rikkauksiin, vaan monet tulevat myös suuremmista kaupungeista ja sitten on yllättävän paljon toisen polven kiekkoilijoita. On jopa hämmästyttävää kuinka paljon nytkin varattiin entisten huippupelaajien jälkikasvua. Esille voisi nostaa vaikkapa Brian Bellowsin, Keith Tkatchukin ja Michael Nylanderin pojat (Mikeltähän meni nyt jo toinen poika aikaisella numerolla). Heillä on tietysti vähän eri tilanne, kun tietävät jo aika tarkkaan, mistä on kysymys. Lisäksi siellä oli yksi pelaaja, jonka suvun tausta on bodauksessa. Isoisä oli ollut Mr. Kanada, bodaaja ja isäkin saman lajin parissa. Voimaa siis lienee pojassakin, vaikka laji ihan eri. Kaikista liikuttavin suhtautuminen oli se, kun yhden varatun pelaajan isoisä itki todella vuolaasti, kun poika varattiin. Tämä poika oli yksinhuoltajaäidin kasvattama.

Philadelphia varasi numerolla 22 ja sitten piti tulla Floridan varaus. Kello oli 5.01 heti Phillyn varauksen jälkeen kun tietokoneeni ruudulle oli teksti: this video is no longer available. Viasat Sportin lähetys oli katkennut. Yritin saada sen toimimaan refreshaamalla, sulkemalla ikkunan, avaamalla sen uudelleen jne. Mikään ei auttanut. Se ei yksinkertaisesti suostunut enää avautumaan. 10 minsaa myöhemmin tajusin, että no se varausvuoro on jo mennyt, turha enää yrittää kikkailla, joten menin nukkumaan. Se tunne oli sanoinkuvaamaton, kun on valvonut aamuviiteen ja juuri kun pitäisi tulla se oman joukkueen varaus, lähetys laitetaan poikki.

Aamulla kun heräsin, niin huomasin, että Florida oli varannut sen Stubbin yllätyskortin Henrik Borgströmin HIFK:sta. Siis tuo yllätys olisi aiheuttanut varmasti sellaisen extrailon, jos sen olisi nähnyt livenä. Kiitos siis todella paljon Viasatille siitä, että pilasitte tämän mahdollisuuden.

Moni miettii, miksi Florida varasi tuollaisen pelaajan, joka ei viime vuoden draftissa kelvannut kellekään. Ensinnäkin, pelaaja on kehittynyt valtavasti. Toiseksi Floridalla on nyt aika hyvin palikat uunissa, joten voivat aika hyvin jo riskeeratakin. 23 numerolla ei saa enää ihan yhtä hyvää pelaajaa kuten top 10 pickillä. On kuitenkin hyvän joukkueen merkki se, miten osataan varata ykköskierroksen lopussa tai kakkoskierroksella. Esim. Detroit on menestynyt usein, vaikkeivat ole saaneet alhaista varausnumeroa. Se on ammattitaitoa, kuinka osataan valita. Voi epäonnistua, mutta voi onnistua. Floridalla tosiaan ei ole nyt ihan pakko onnistua ja jos potentiaali on suuri, niin voidaan ottaa pelaaja, joka ei ole vielä valmis, mutta jossa on aineksia. Mies menee nyt yliopistoon ensi kaudeksi ja sitten näkee käykö määtät/juolevit ja hänestä kehittyy pelaaja, joka on valmis NHL:ään.

Mielenkiintoista tuota draftia oli katsoa ja siellä varattiin monta pelaajaa, jotka tulevat tekemään upean uran. Se oli myös rohkaisevaa huomata jälleen kerran, millaisen palkinnon ihmiset voivat saada, jotka laittavat 100% jonkun asian puolesta likoon.

 

Advertisements