Tempot tempoivat itsensä roskikseen

DSC_1986Huvittava yksityiskohta on se, että roomalaisen hotellihuoneen roskikseen päätyneet kengät olivat ne, joilla juoksin edellisen maratonini. 2013 HCM:n jälkeen aloin nimittäin pohtia sitä, että Adidas Mana 7 ei omannut tarpeeksi vaimennusta maratonmatkalle (pohkeet sippasivat), joten ostin oikeastaan heti kisan jälkeen Adidas Tempo 5:t, joista oli painoa pudotettu muutamiin aiempiin malleihin verrattuna ja katsoin, että voisivat olla kisakenkinä jees. En ottanut niitä heti käyttööni, vaan vasta puoli vuotta myöhemmin maaliskuussa. Pariisin puolimaratonin jälkeisenä keskiviikkona menin Kampin Esportiin ja kävin body attack tunnilla niillä tossuilla ja juoksin juoksumatolla. Continentalin pohjilla oli sen verran hyvä pito, että vedin ehkä liiankin rajusti heti puolikkaan jälkeen. Jalathan olivat edelleen kisasta kipeät ja itseasiassa olisivat vielä seuraavat puolitoista vuotta. En vain tiennyt sitä silloin.

Viikko ennen vappua menin Düsseldorfin maratonille. Silloin tossut olivat seuraavan kerran jalassa (tai itseasiassa jo edellisen päivänä lyhyellä ns. lennon jälkeisellä tossujen sovituslenkillä). Kisa meni terveysongelmien takia totaalisesti puihin ja kisan jälkeen en juurikaan juossut, joten meni vuosi kunnes tossut kokivat seuraavan kerran juoksutoimintaa.

11709657_10153558241683812_1805697122088363512_n

Vuosi sitten ajattelin, että otan ne tossut nyt käyttöön. Kesäkuussa menin Italiaan ja kengät olivat siellä. Kävin kahdesti siellä lenkillä ja vielä yhden kerran Riikassa, kun oli lento sitä kautta ja yksi yöpyminen tullessa. Sillä reissulla ne kengät olivat jopa pari päivää sellaisessakin käytössä, että ajoin ne jalassa parin kilsan päähän beach clubille, sillä en halunnut rantakäytön varvastossuilla ajaa autoa.

Tuon reissun jälkeen otin ne tossut oikeastaan viime kesän ns. perusulkolenkkareiksi. Olin keväällä juossut muutaman tossuparin loppuun ja sitten siirtänyt yhdet Sauconyn Guidet ulos ja tarkoitus oli juosta kesän kaikki lenkit niillä ja Tempoilla. Lisäksi siirsin ulos vanhat Arenan vetokenkäni, Brooks ST4 Racerit, joilla kokeilin pari kertaa juosta vetoja, mutta viime kesänä ei vielä kroppa kestänyt reippaampaa juoksua. Lopulta juoksin kuitenkin lähes kaikki lenkkini, mitä viime vuonna ulkona juoksin noilla Adidaksen Tempoilla. Välillä satoi oikein huolella, joten ne muuttuivat keltaisista jonkinlaisiksi ruskeiksi, kun oli oikein kuraista.

DSC_1977

Jossain vaiheessa huomasin, että pitkikset rankkasateessa ovat aiheuttaneet senkin, että toinen kenkä on mennyt hajalle päälipinnastaan. Jatkoin kuitenkin kenkien käyttämistä kunnes kausi päättyi sitten kun seinään, kun yhdellä pitkiksellä käsi meni poikki noi kengät jalassa. Leikkauksen jälkeen oli 3 kuukautta toipumista, jonka aikana aloin jo juosta matolla, mutta en vielä ulkona. Tämän jälkeen jos oli lunta niin otin pitävämmillä pohjilla olevat painavat Mizunon Nirvanat jalkoihin, mutta muilla keleillä saatoin juosta Tempoilla. Keväällä huomasin yhdellä lenkillä, että nyt vaimennus on kyllä loppu, jonka jälkeen joskus about huhtikuussa aloin juosta käytännössä niillä Guideilla suurimman osan ulkolenkeistäni.

DSC_1987

Päätin, että kun lähden Italiaan, niin kengät lähtevät mukaani ja lyön ne siellä roskikseen. Jotain futispeliä ennen kävin vielä varmistukseksi juoksemassa Lauttasaaren ympäri Tempoilla, jotta havaitsisin voiko niillä ylipäätänsä enää juosta. Päätös oli myönteinen. Italiassa oli nyt sitten melko kiireistä, joten tuli ensin 4 päivää ilman lenkkeilyä, jonka jälkeen yksi vajaan kymmenen kilsan aamulenkki viime lauantaina ja sunnuntaina puolestaan laitoin aamulla kengät jalkaani Napolissa, kun halusin käydä ottamassa Lungomarella muutaman valokuvan, sillä olin liikkunut siellä edellisenä iltana pimeän aikaan. Sille lenkille tuli pituutta 13km. Roomassa oli vielä tarkoitus juosta ja itseasiassa satuin saamaan kaksikerroksisen hotellihuoneen, jossa oli alakerrassa juoksumattokin, mutta olin reissusta niin uupunut, etten jaksanut enää juosta. Laitoin vain valokuvaamistarkoituksena ne Adidaksen tempot vielä kerran juoksumatolle, sillä tossujen taival alkoi Esportissa juoksumatolta ja päätyi Roomassa hotellilla juoksumatolle tai itseasiassa siitä pakkasin ne New Balancen laatikkoon ja työnsin laatikon roskakoriin.

DSC_1985

Harvinaisen paljon tuli koettua noiden kenkien kanssa. Juoksua neljässä maassa, käden katkeaminen, maratonin totaalinen epäonnistuminen, lenkkejä äärimmäisen kurjissa olosuhteissa jne. Hyvin palvelivat silti. Niissä oli vain yksi vika ja se oli hieman liian järeä holvikaaren tuki, jonka vuoksi katsoin, että juoksen ne loppuun, enkä käytä maratonkenkinä. Itseasiassa lopussa se tuki ei enää vaivannut samalla tavalla. Ehkä ne lässähtivät käytössä ja se ei painanut sillä tavalla enää. No joka tapauksessa tossut ovat nyt historiaa.

Advertisements