Yksityinen ei aina parempi kuin valtiollinen

Italiasta tulee aina silloin tällöin lähetettyä muutama postikortti. Varsinkin jos käyn paikassa, jossa en ole aiemmin käynyt. Postimerkkejä ei saa ostettua yleensä niistä paikoista, jotka myyvät kortteja, sillä lupaa postimerkkien myyntiin ei ole. Ne pitää käydä ostamassa T-merkityistä tupakkakaupoista tai postikonttorista. Posteja on hirveän harvassa, joten yleensä ostan tupakkakaupasta. Nykyisellään postikortin tariffi on 1 euroa, mutta se voi vaihdella vähän sen mukaan, mitä postimerkkejä kussakin tupakkakaupassa on. Joskus joutuu liimaamaan kolmekin postimerkkiä samaan korttiin. Kaikki sujuu muuten hyvin, sillä postin punaisia laatikoita on kaupungeissa runsaasti ja kortit tulevat hämmästyttävän nopeasti Suomeen, 2-3 päivässä.

Nyt kun olin Italiassa, päätin lähettää kortteja Napolista, sillä en ollut kaupungissa ennen vieraillut. En ehtinyt ostamaan kortteja lauantaina, koska oli kiireitä kuten syöminen ja jalkapallopeli, joten päätinkin ostaa kortit, kun lähden sieltä pois ja mennä kirjoittamaan ne samalla kun käyn jossakin juomassa jotakin. Sain ostettua kortit, mutta kun oli sunnuntai, niin näkemäni tupakkakaupat olivat kiinni. No en toisaalta saanut kirjoitettua korttejakaan, sillä olin unohtanut ottaa kuulakärkikynän mukaani, eikä hotelleissa ollut sellaista huoneessa ollut. Kävin ostamassa lenkkarit jne., mutta en nähnyt kauppaa, josta saisi kynän.

DSC_2002

Illalla saavuin Roomaan. Oli kiire palauttaa auto vuokraamoon jne., joten lopulta postikorttien kirjoittaminen jäisi maanantaiksi, jolloin minulla olisi koko päivä aikaa, koska paluulento vasta illalla. Lähdettyäni hotellista kävelemään kaupungille, näin tupakkakaupan. Siispä sinne ostamaan merkkejä. Nainen sanoi 1,30€ kpl, sanoin ostavani 3kpl. Ihmettelin, että hinta on kallein, mitä olen ikinä Italiassa nähnyt, mutta ajattelin, että ei sillä ole väliä. Sain merkit ja sitten nainen sanoi, että ne pitää laittaa jossakin tupakkakaupassa olevaan mustaan minikokoiseen laatikkoon, ei postin punaiseen laatikkoon. Päivällä ostin kioskista kynän ja kun menin espanjalaisten portaiden tuntumaan, päätin kirjoittaa kortit ja liimata merkit. Siellä oli ne portaat remontissa, joten istuin hetkeksi alas, join vettä ja päätin selvittää, mitä hiton merkkejä ne ovat. Kävi ilmi, että ovat yksityisen firman postimerkkejä, joita myydään turisteille postikortteihin. Niissä on joku gps-seuranta (QR-koodi sekä merkissä, että vastakappaleessa, joka jää lähettäjälle) ja lisäksi mainostavat, että ne ovat puhuvia postimerkkejä (luin myöhemmin netistä, että niihin olisi saanut lisätä ilmeisesti sen QR-koodin avulla kännykästä kuvan tai videon). Minua tuollaiset hifistelyt eivät kiinnostaneet, halusin vain kirjoittaa kortit ja lähettää ne.

DSC_2114

Ulkona oli mittarin mukaan 37C ja auringonpaiste oli melkoinen. Ei ehkä ihan yhtä kuuma, mitä oli parhaimmillaan reissussa ollut ja ei se lämpö juoksijalla tunnu, mutta kuitenkin ihan kohtuukuuma, joten olisi ollut mukavaa löytää postilaatikko, jotta olisi jatkossa voinut keskittyä muihin asioihin. En meinannut löytää tupakkakauppoja, sitten kun löysin yhden niin se oli sellainen, joka ei ollut mukana järjestelmässä. Postin laatikoita sen sijaan näkyi runsaasti. Mietin, että perhana jos olisi esim. ilta tai yö, jolloin ne eivät olisi ollenkaan auki, jatkossa pitää osata kysyä virallisen Italian postin postimerkkejä. Kävelin ympäri Roomaa, nähtävyydet eivät sinänsä kiinnostaneet, jossain vaiheessa olin jopa iloinen siitä, että pääsin seuduille, jossa ei näkynyt miljoonaa amerikkalais- tai kiinalaisturistia, vaan aitoja italialaisia työpäivänsä kiireessä. Saatoin mennä kahvilan ovesta sisään ja juoda espresson tai mennä kaupan ovesta sisään, ostaa oluen ja juoda sen jossain penkillä. Kävelin ja ihmettelin. Lopulta tulin ostoskaduille ja kävin muutamassa kaupassa kuten Adidaksella katselemassa, mutta kun olin jo edellisenä päivänä shoppaillut, niin ei ollut tarvetta, eikä toisaalta laukussa edes tilaa. Lopulta kävelin taas jotain katua eteenpäin ja näin kadunlaidassa kioskin, jossa oli kortteja ulkopuolella ja siinä vieressä kioskin kupeessa kökötti sellainen musta laatikko. Tyytyväisenä tungin kortit sinne ja lähdin eteenpäin. Ajattelin, että kuinka nopeasti kalliimmalla, yksityisellä toimituksella kortit tulevat, kun se valtiollinenkin on vain 2-3 päivää.

DSC_2131.JPG

Sen jälkeen korteista ei kuulunut mitään. En muista minne tungin ne vastakappaleet, joten en tehnyt GPS-seurantaa. Tosin ei se minua niin paljon edes kiinnostanut, jotta olisi huvittanut niitä etsiäkään. Pari viikkoa kun oli kulunut niin päätin kysyä tutultani, onko korttia tullut. Vastaus oli: ei. Tänään sitten sain whatsappissa kuvan kortista, ainakin yksi on siis saapunut vastaanottajalleen. 23 päivää lähettämisen jälkeen. Tässä tapauksessa siis yksityinen ei todellakaan ole parempi kuin valtiollinen. Ei, vaikka saisi kuinka liitettyä videoita tai kuvaa siihen. En muutenkaan tajua, miksi kukaan haluaisi liittää mitään, sillä postikortissahan on jo kuva valmiiksi. No ei se mitään, ehkäpä ne muutkin kortit ovat tulleet perille.

Mainokset