Painoasiaa

Eilen kävin pitkästä aikaa vaa’alla. En ole pahemmin muistanut vaa’alla käydä, sillä yleensä on ajatus se, että pitäisi käydä aamuisin, jotta se paino olisi vertailukelpoinen. Hyvin harvoin muistan, joskus kesän alussa taisin käydä. Eilen kuitenkin päätin lenkin jälkeen, että käyn. Tulos 60,60kg.

Siihen piti suhtautua varauksella, sillä tulos on lenkin jälkeen. Niinpä päätin tänä aamuna mennä uudemman kerran vaa’alle. Suht kevyessä pyjamassa painoni oli 61,95kg. Nokkelammat tajuavat jo nyt, että vaakani ilmoittaa painon 50 gramman tarkkuudella. Eilen olin siis syönyt ja juonut niin paljon kuin pystyn, joten tuo paino ei ollut todellakaan tullut millään salaatin syönnillä. Niinpä voidaan ajatella kyseessä olevan sen minun tämän hetkisen painoni.

Eräs tuttu eilen jo heti rupesi pohtimaan sitä, paljonko ajat paranevat, mikäli laihduttaisin, mutta se on turhaa pohdintaa. Olen ollut lähes kaikissa kisoissa viime vuosina 61,5-63 kiloisena, eikä se paino juurikaan vaikuta vielä näissä ajoissa. Se on ihan eri, jos juoksee maratonin alle kaksi ja puoli tuntia. Nyt on vielä nimittäin paljon muita asioita, mitkä ratkaisevat kuten se juoksuvoima ja vauhtikestävyys, jotta sen kisan saisi tulemaan loppuun hyvin. Se on sitten ihan sama painanko esim. 59 vai 62 kiloa. Nykyinen tilanne on siinä mielessä hyvä, ettei tarvitse pohtia, mitä suuhunsa laittaa, vaan voi syödä niin paljon kuin haluaa ja jaksaa ja ottaa olutta sekä punaviiniäkin ilman mitään ongelmia.

Hyvin muuten on vaa’asta kestänyt paristo. Ostin joskus 2002 keväällä Stockmannilta kalleimman saksalaisen vaa’an, mikä heillä oli myynnissä, eikä paristo ole vieläkään loppu. Se oli siihen aikaan reilun sadan euron vaaka ja todella järeää tekoa. Ei sellaista ohutta, mitä ne rimpulat nykyään ovat, vaan siinä on paksu lasi ja siellä alla kiertää vielä sellainen ympyrän muotoinen metalliputki. Tekisi mieli joskus punnita se vaaka. Voi olla lähes kymmenen kiloa. Ei siis tosiaankaan rimpula ja mukana tullut 9V paristo pelittää yhä.

Advertisements