Mizunoista tarinaa

Lauantaina otin käyttöön uuden, iskemättömän parin Mizuno Wave Inspire 11 -tossuja. Tuo on kaiken kaikkiaan 8. Mizuno-parini ja kaikki alkoi sattumasta. Niin elämässä usein menee. Tapahtuu joku asia ihan vahingossa tai sattumalta ja se johtaa eteenpäin. Tässä tapauksessa hyväksi havaittu merkki on päätynyt useamminkin kenkävalikoimiini.

Keväällä 2010 oli tarkoitus Rotterdamin 3.33 maratonin jälkeen hankkia joku hieman kevyempi kisakenkä. Silloin nykyisen juoksutaipaleen alussa juoksin kaikki lenkit todella vaimennetuilla Adidaksilla, ensin Adistar Controleilla ja myöhemmin kun ne loppuivat ja muuttuivat Salvationeiksi, niin yhden parin niitäkin ostin ja juoksin 3.33 maratonin. Niissä kengissä tuli kuitenkin hankaamista holvikaareen ja piti käyttää laastaria yli 10km lenkeillä – muuten tuli rakko. Halusin muutenkin hankkia hieman kevyempää kenkää nopeampiin lenkkeihin. Moni kehui New Balancen keltaisenvihreitä 905 kenkiä. En tiennyt mitään New Balanceista, enkä tiennyt, mikä koko sopisi ja kun niitä ei myyty Suomessa oikein missään niin olin vähän ymmälläni.

Päätin lähteä Ruotsiin. Marathon.se sivulla oli näet Löplabbet-kenkäkaupan mainos ja heillä oli loistava valikoima kenkiä sivuillaan. Samoin siellä kehuivat palveluaan. Ostin lennot ja matkustin Tukholmaan. Epäonnekseni menolento oli niin paljon myöhässä teknisen vian vuoksi, että kun suuntasin kiireenvilkkaa Arlanda Expressillä keskustaan, tajusin, että minulle jää vain jotain tunti aikaa olla siellä Tukholmassa. Liikkeessä kerroin myyjälle, että haen lightweight trainereitä. Sitä ennen olin palloillut siinä pari minuuttia ja katsellut seinällä olevia tossuja, mutta kun malleja oli niin paljon, en oikein päässyt asiassa pidemmälle omin neuvoin. Hän toikin minulle viisi paria. Luulen, että ne olivat Pumat, Niken, Asicsit, Mizunot ja Adidakset. New Balancea ei ollut, vaikka nimenomaan sen olin maininnut hänelle. Sanoivat, että kokoa UK 8.5 ei ole, mutta Hötorgetin myymälässä olisi. Lopulta päädyin kokeilemaan hänen suosituksesta noita kenkiä jalkaan. Osaa vain puristelin käsissä ja joitakin kokeilin jalkaan. Mizunon Wave Elixir 5:t tuntuivat parhailta ja punavalkoisina olivat aika makeannäköisetkin.

Harmitti vähän se, ettei niitä New Balanceja ollut, mutta aloin ottaa tästä sattuman kaupasta kiinni ja ostaa ne Mizunot, vaikken ko. merkistä juurikaan mitään tiennyt. Olin toki nähnyt merkkiä jossain arvokisoissa joidenkin japanilaisurheilijoiden päällä vaatetuksena, mutta en tiennyt, millainen juoksukenkävalmistaja se olisi. Kummallista kyllä, myyjä ei halunnut viedä kauppaa maaliin saakka, vaan kertoi, että hänen pitää lähteä lounaalle, mutta kaveri tulee jatkamaan. No kun kaveri tuli, niin huomasimme, että ensimmäinen myyjä oli vienyt ne kaikki tossulaatikot samalla siitä pois takaisin varastoon. Enkä tiennyt edes kenkämallin nimeä. Saakeli vieköön. Huomasin, että aika on aika kortilla, on mentävä, jotta ehtisin ottaa Burger Kingistä aterian mukaani ja sännätä Arlanda Expressillä takaisin kentälle. Heiltä jäi Löplabbetissa saamatta 1599kr ja minä en saanut kenkiä.

Tämän jälkeen sain kotona selvitettyä, mikä se tossumalli oli. Helposti tietysti Löplabbetin sivujen kautta, mutta pahaksi onneksi kenkää ei ollut Startfitnessillä, eikä Wigglellä, jotka olivat Juoksufoorumin kautta tuttuja kauppoja. Joku vinkkasi, että Prodirect Runningilla on ja sieltä ne sitten tilasin. Punta oli silloin todella halpa, mutta tossut olivat silti yli satasen. Kuitenkin paljon halvemmat kuin Löplabbetissa. Kun tossut tulivat niin menin niillä heti tekemään kesäisenä aamuna ulkolenkin. Pk-juoksua ja jotain 10x100m vetoja. Tuntuivat aiempiin tossuihini verrattuna kevyiltä. Sen jälkeen juoksinkin 2010-2012 kaikki kisat niillä kengillä. Joku 900km oli plakkarissa vikan kisan aikana ja lopun satasen vedin sitten pk:ta kunnes jäivät eläkkeelle.

Mielenkiintoista oli se, että Arenalla sisäradalla juoksi yksi vauhdikkaita lenkkejä tekevät pitkä kundi samanlaisilla kengillä. Mainitsin pukuhuoneessa kerran, että minulla on samanlaiset kengät ja tutustuimme sitä kautta. Hän oli Juoksufoorumin Björn. Myöhemmin olimme Björnin kanssa Düsseldorfin maratonilla. Itseasiassa sattumalta samassa lentokoneessa menomatkalla. Kun Björn osti Wave Elixir 6:t, jotka olivat rumemman väriset ja kun hän haukkui vieläpä nauhojen yläpäässä olevaa lippaa, niin päätin, että minun on pakko saada vitosia lisää varastoon. Muistin CNN Centerin kirjakaupasta ostamani maratonkengän neuvot. Luin Atlanta-Amsterdam lennolla vinkin: jos tossumalli on hyvä, kannattaa niitä ostaa varastoon, sillä malli voi muuttua huonommaksi. Niinpä huomasin, että saman syksyn sinistä mallia oli tarjouksessa Start Fitnessillä. Se oli sellainen tarjous, että sai erikoishintaan tilata kaksi paria kenkiä. Tilasin kahdet ja ne tulivat postikuluineen yhteensä 120 eurolla. Aika hyvä diili. Tarkoitus oli säästää niitä kisakengiksi ja ne olivatkin pitkään minulla varastossa, mutta kun siirryin sitten koko ajan kevyempien kenkien suuntaan ja päätin luopua 2012 jälkeen kisakenkinä Elixireistä niin juoksin ne kaksi muuta paria lenkkikenkinä. Molemmissa staili about sama. Ensin 500-600km sisällä matolla ja radalla, loput sitten ulkona. Kaiken kaikkiaan Wave Elixirit olivat kyllä loistavat kengät. Ainoa niissä oli se, että vaimennus alkoi olla loppuvaiheessa jo mallia kivireki, vaikka ulkoisia kulumisen merkkejä ei ollutkaan. Wave Elixir 7 oli kehuttu ja hieno seeprakuvioinen, olisin sellaiset tahtonut, mutta kun oli noita vitosia vielä varastossa niin en ostaut. Kasit olivat shakkilautakuvioineen rumemmat ja niitä ei kehuttu mallinakaan samalla tavalla. Tämän jälkeen Wave Elixirit poistuivat ja tuli tilalle kevyempi Wave Sayonara, joka mukamas yhdisti samaan tossuun neutraalin ja pronaatiomallin, ei ehkä hyvällä menestyksellä, koska myöhemmin on taas lanseerattu pronaatiomalli Wave Catalyst.

Wave Elixirit eivät jääneet minulla ainoiksi Mizunoiksi. Kun Adidas Salvationit tosiaan aiheuttivat hiertymää ja Karhun M1:t olivat aiheuttaneet kantapääongelmia, niin vaikka molemmat parit sain loppuun juostua, niin hain vaihtoehtoja. Ensin ostin Saucony Hurricane XI, jotka olivat ihan jees kanssa, mutta myös todella painavat ja vaimennetut. Sen jälkeen katsoin, että jos voisin muutaman gramman mennä painossa alaspäin johonkin niiden ja Wave Elixireiden väliin. Marathon.se kenkätestissä sanottiin, että paras kenkä matalalle holvikaarelle on Mizuno Wave Alchemy 7. Ostin sellaiset. Ne olivat rumat kuin hemmetin. Valkoisen lisäksi siinä meni raidat, jotka olivat jotenkin likaisen siniharmaat, mutta hyvät ne olivat. Juoksin niillä ensimmäiset oikein pitkät lenkit sisäradalla. Tuli niitä 32-35km pitkiksiä ja jokunen nelikymppinenkin.

Yhdessä vaiheessa ostin myös maastokengät, kun niitä sai StartFitnessiltä halvalla. Mizuno Wave Harrier 3:t. En ole kyllä maastossa juurikaan käynyt, joten oikeastaan en ole viimeisen tyyliin neljän vuoden aikana juossut niillä kuin talvella lumihangessa. Siihen hyvä pito. Sitten ostin todelliset vikaostokset eli Mizuno Wave Nirvana 7:t. Zürichin maran expossa Mizunon esittelijä kehui niitä, että se pohjan omituisen mallinen ”lamellirakenne” olisi erityisen rullaava ja askelta eteenpäin ohjaava. Kuitenkin hiton painavat ja vaimennetut kengät. Pohdin osallistumista johonkin ultraan, joten tilasin sellaiset kengät. Sitten kun tuli telakkaa ja ultrasuunnitelmat siirtyivät eteenpäin niin en ottanut niitä käyttöön ja kun otin joskus tyyliin 3 vuotta sitten keväällä niin huomasin, että ne pitävät ärsyttävää kop, kop ääntä asfaltilla. Sellaisen kolinan kanssa on jopa noloa juosta. Lisäksi kun olin koko ajan siirtymässä kohti kevyempiä kenkiä ja pystyin juoksemaan n. 100g kevyemmillä Wave Elixireillä pitkiksetkin niin käyttöä ei oikein ollut. Tosin talvella Wave Elixirit olivat pirun pahat ja liukkaat. Ostin yhden parin Brooksin Adrenaline GTS 12 tossuja, jotka olivat pirun hyvät. Ehkä Wave Alchemyn painoiset ja tuntuivat heti hyviltä ilman mitään sisäänajoa. Olivat vieläpä mustat, joten eivät kuraannu sillä tavalla rospuuttokaudella, lumessakin pitivät paljon paremmin kuin Wave Elixirit. Niinpä Nirvanoiden käyttö siirtyi. Vasta kun nuo Brooksit oli loppuunjuostut, aloin käyttää Nirvanoita, lähinnä talvella. Hiekalla ja lumella ne ovat ihan jees. Juoksen ne hissukseen loppuun, mutten pidä niistä yhtään.

Yhdessä vaiheessa piti taas ostaa peruslenkkarit ja kun oli uusi malli Wave Paradox esitelty Mizunon taholta, niin päätin tilata sellaiset. Luonnollisesti osin sen vuoksi, kun niissä oli makea väritys. Jossain vaiheessa tajusin, että perhana vieköön, enhän ole saanut niitä lainkaan. Otin yhteyttä ja Sportsshoes, josta olin tilannut monet tossut ilman ongelmia sitä ennen, ilmoitti lähetyksen kadonneen. Se on kumma miten se on voinut kadota, kun sitä ei kuitenkaan postista saa ulos ilman lappua. Kävi ilmi, että se oli kadonnut sen jälkeen, kun se oli haettu heiltä. Sinne piti täytellä jotain lappuja jo ennen kuin selvittävät. Ilmoittivat, että korvaavat, mutta ongelma on se, että tossumalli on sillä välillä ehditty myydä loppuun siinä koossa. Ehdottivat rahojen palautusta, mutta kun kurssikin oli siinä välissä ehtinyt kannaltani huonontua, en ehdotukseen suostunut. Olin telakalla, joten asialla ei ollut kiire. Sitten kun alkuperäisestä tilauksesta oli lähes vuosi, päätin, että asia pitää hoitaa kuntoon. Googletin ja otin selvää, kuka siellä on kuka ja lähetin postitse kirjeen marketing managerille. Sen jälkeen asiat lutviintuivat nopeasti. Hän ehdotti, että lähettävät Wave Paradox 2:t, mutta olin jo menettänyt kiinnostukseni siihen malliin ja ehdotin uutta Wave Inspire 11:a, jota oli kehuttu. Kunnollinen vaimennus lähes samassa painoluokassa, mitä Wave Elixir 5 oli aiemmin ollut. Muistaakseni ero minimaalinen jotain tyyliin 289g vs. 275g. Lisäksi ne olivat hienot aika kirkkaan siniset ja Mizunon merkit hopeiset. Otin tossut käyttöön Esportissa ja huomasin, että ovat kyllä erinomaiset mattokengät. Niillä voi juostua peruslenkkiä, mutta toisaalta myös vauhtijuoksua. Niinpä kun joskus talvella XXL:ssä oli ale, jossa Inspire 11-mallia sai edullisesti, ostin toiset. Tämä pari oli hieman täyteläisempi, syvempi sininen ja merkit olivat keltaiset. Aika Ruotsi-tossut siis. Se on juuri se pari, jonka nyt kaivoin lauantaina laatikosta ja otin käyttöön. Juoksin niillä viikonlopun aikana vajaat 50 kilsaa.

Tällä tavalla sitä voi ihan sattuman kautta päätyä käyttämään jonkun tietyn merkkisiä tuotteita. Yksi syy, minkä takia ostin lisää ja lisää Mizunoita, on niiden hyvä lesti. Missään kisoissakaan ei ole tullut juuri minkäänlaisia hiertymiä, eivätkä kynnet ole olleet kovilla. Niinpä jos jatkossakin tekevät hyviä malleja niin miksen niitä ostaisi.

Advertisements