Liian alhainen vaatimustaso

Suomea vaivaa kaikissa asioissa liian alhainen vaatimustaso. Ei ole mitään väliä, miten jonkun asian tekee. Kaikki pitää kelvata. Jopa sananlaskut kannustavat heikkoihin suorituksiin ja sluibailuun kuten esimerkiksi: ei se nyt niin nuukaa ole, välttäähän tuo jne. Minusta siihen on tultava nyt muutos. Kilpailu on koventunut ja nyt on nähty, että Suomi on se, joka ensimmäisenä putoaa kelkasta mm. valtiontalouden osalta.

Katselin Midnight Runin tulostasoa ja onhan se karua luettavaa. Okei keli oli vaikea ja reitti aiempaa hitaampi, mutta silti. Tänä vuonna maaliin tuli pari tuhatta juoksijaa vähemmän kuin viime vuonna, vaikka ilmoittautuneita oli taas se 10000+. Osa siis luovutti jo pelkän sään vuoksi. Maaliin saapui 2813 miestä ja 4584 naista eli yhteensä 7397 osallistujaa. Tulostaso oli luvattoman heikko: miehissä top 100 40.38, top 200 43.15, top 300 44.59 ja top 500 47.51, naisten vastaavat: top 100 48.58, top 200 51.21, top 300 53.34 ja top 500 55.38. Jos miettii, että naisille antaa pari minuuttia sukupuolitasoitusta, niin on helppo havaita, kummat munasivat enemmän: naiset. Suomi on muuttunut matriarkaaliseksi yhteiskunnaksi kun taas Saksa esim. on patriarkaalinen yhteiskunta. Kun mennään naismaisesti, tehdään huonompia suorituksia. Se näkyy mm. valtiontaloudessa. Piste.

Ihmisten huonot suoritukset Midnight Runilla johtuvat siitä, ettei heiltä vaadita enempää. Otan vertailukohdaksi yhdeksännen luokan matematiikan valtakunnallisen kokeen. Kaikkihan tietävät, että matematiikka on peruskoulussa ihan pilipalitasoa. Yhden oppitunnin aikana pystyy tekemään vähintään 10 sivua kirjaa eteenpäin. Tein kirjan heti alussa loppuun ja kaverin kanssa sitten lööbäiltiin loppuvuosi ja pelattiin vektorikilpa-ajoja. Sitten kun tuli valtakunnalliset kokeet niin saatiin molemmat about täydet pisteet ja meidän luokan seuraavaksi paras sai jotain 1/3 siitä pistemäärästä, mitä meillä molemmilla oli. Opettaja sanoi, että luokalla oli tuo koe mennyt huonosti, mutta hän ei reputtanut heitä, vaan muutti sen sijaan arvosteluasteikkoa. Me saimme 11 ja hän, jolla oli 1/3 pisteistä, sai 8½. Ihmettelen edelleen ratkaisua ja olen siitä erittäin vihainen. Heidät olisi pitänyt reputtaa tai siis osa heistä. Muutama olisi ansainnut kuutosen, muutama vitosen ja muut olisi pitänyt reputtaa. Eivät he opi muuten mitään.

Tuossa matematiikan kokeessa oli sellainen idea, että kaikissa tehtävissä oli erikseen 1, 3 ja 5 pisteen kysymykset. Tarkoitus on nähdäkseni se, että ne helpommat kysymykset ovat siinä ikäänkuin apukysymyksinä siltä varalta, jos ei oikeasti osaa jotain kysymystä ratkaista lainkaan. Eli sieltä voi ottaa kuitenkin kolme pistettä, jos joku on liian vaikea, mutta toisaalta viiden pisteen kysymyksestäkin voi saada kolme pistettä, vaikka se menisi väärin, jos idea on oikea ja on tehnyt vain jonkun laskuvirheen jossain kohtaa. Niinpä turhaan ei kannata lähteä liian helppoja tehtäviä tekemään, menemään sieltä missä aita on matalimmalla.

Oletetaan, että tehtäviä on 11 kpl. Jos tekisi kaikki yhden pisteen tehtävät, maksimipistemäärä olisi 11. Kolmen pisteen tehtävillä se olisi jo 33 pistettä ja viiden pisteen tehtävillä 55 pistettä. Tässä näkee karulla tavalla sen, kuinka pelkkä vaikeusaste vaikuttaa. Samahan se on uimahypyissä. Jos hyppää tornista jalat edellä, eikä tee mitään voltteja, ei saa paljon pisteitä. Teimme tulosten selvittyä huvikseen kaverin kanssa kahdestaan ne kolmen pisteen tehtävät päässälaskuna yhdellä välitunnilla, jotta saisimme selville minkä tason tehtäviä ne olivat (kokeessa olimme lukeneet vain viiden pisteen kysymykset) ja kyllähän totuus oli se, että kolmen pisteen tehtävät olivat niin helppoja, että ne laski kaikki muutamassa minuutissa päässä. Ei tarvinnut mitään kynää ja paperia.

Midnight Runissa on ihan samasta asiasta kysymys. Nylkkyvillitys on johtanut siihen, että hölkätään liian hiljaa. Vauhdit ovat niin hiljaisia, että kuka tahansa kadunmies, vaikkapa puliukko pystyisi niihin. Ihmiset käyvät lenkillä ja tulokset ovat silti huonommat kuin sellaisella olisi, joka ei ole ikinä käynyt lenkillä, mutta on päättänyt kilpailussa saavuttaa jonkun tietyn ajan. Varsinkin naisilla tämä on niin. Sain Tinderissä eilen viestin naiselta, joka kertoi juosseensa paljon, mm. elokuussa 320km, mutta tulos oli yli tunnin. Fitnesspimu Oona Tolppanen kertoo jossain omassa blogissaan innostuneensa juoksusta ja juoksevansa paljon, mutta hänelläkin meni yli tunnin. Se on käsittämätöntä. Tähän voisi ottaa sen Karin Storbackan toteamuksen muutaman vuoden takaisesta Veikkaaja-lehdestä: yli 5min/km vauhti on hölkkää eli sitähän voisi ajatella, että minimitavoite olisi se, että edes juoksee tuon kisan ja siis selviytyy matkasta alle 50 minuutissa. Jos se olisi jonkinlainen vaatimus tai normi hyvälle kunnolle, onnistuneelle suoritukselle, niin jokainen siihen pyrkisi. Nyt kun ihmisiltä ei vaadita mitään, niin tekevät huonoja suorituksia. Jos lähtöviivalla lähtee tekemään tunnin suoritusta, ei voi selviytyä matkasta 50 minuutissa.

NR:n vastaisessa taistelussa pitäisi luoda sopivan haastavat normit, joka laittaisi ihmiset yrittämään ja pyrkimään parhaimpaansa, eikä vetelehtimään ja löysäilemään.

Mainokset