Kaksi kenkätyyppiä riittää

Olen käyttänyt neljää eri tossutyyppiä. Ensinnäkin painavat, tuet halot. Niillä juoksin urani alkuvaiheessa. Pronaatio aiheutti ongelmia ja pohkeet kipeytyivät, joten juoksin tuetuimmilla kengillä. Pikkuhiljaa niistä päässyt eroon. Vielä on yksi pari Mizuno Wave Nirvanoita. Ostin ne ultria varten, kun luulin, että pitkällä matkalla pitää olla runsaasti tuetut tossut (nyt eri mieltä). Ne pitävät inhottavaa ääntä asfaltilla ja ovat kämpelöt. Ne ovat hyvät talvella lumisilla keleillä. Käytän niitä oikeastaan silloin.

Toinen kenkätyyppini oli ns. lightweight trainer, sellainen n. 270 grammainen tossu. Ostin pienet ja napakat Brooks ST4 Racerit vetokengiksi ja Mizuno Wave Elixir 5:t kisakengiksi. Viimeiset 6-7 vuotta on tämän tyyppisiä kenkiä mennyt paljon. 2010-2012 kisasin tuon painoisilla, myöhemmin ollut enää lenkkikenkinä.

Kolmas tyyppi oli siihen väliin painoluokassa olevat kengät. Juoksin mm. yhdet Karhu M1:t, yhdet Brooks Adrenaline GTS:t ja kahdet Nike Lunarglidet loppuun. Tämän kategorian kengät olivat kanssa vähän kömpelöt. Lunarglideja ostin toisen parin ainoastaan sen takia, että se pohja oli aika pitävä parketilla. Kun kävin Esport Core tunneilla niin muiden tossujen kärjet liukuivat, kun tehtiin lankkuja jne., joten Lunarglidet pelasivat hyvin. Kenkinä sen sijaan tunnottomat ja hitaanoloiset, vähän liian vaimennetut. Kun 1000km on täynnä, niin vaimennusta on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon.

Neljäs kategoria on sitten puhtaat kisakengät. Adidaksen Adios 2 on kyllä aika mainio kenkä kympille ja puolikkaalle. Napakka, kiertojäykkä, erinomaisesti sateessa pitävä Continentlin pohja, muttei kauhean vaimennettu. Ei varmaan sovi maratonille. Adios Boost sen sijaan ei ole samantyyppinen lainkaan. Se on mielestäni kiertolöysä, vetelämpi tossu, joten en ole niitä hankkinut. Adidas Mana 7:t ostin aikanaan, kun siinä on vähän pronaatiotukea, mutta muuten se on hyvin vähän vaimennettu alkuperäisen Adioksen kaltainen tossu ja osoittautui minulla maratonilla liian vähän vaimennetuksi. Samoin niiden kenkien pohja on liukas märällä. En oikein tiedä, mitä niillä kengillä tekisin, sillä vaikka ne ovat makean näköiset, niin eivät sovi hyvin oikein mihinkään. Niillä juokseminen on niin rajua touhua, ettei oikein lenkkejäkään viitsi heittää ja kisoihin on paremmat vaihtoehdot. Yksi maraton ja kaksi puolikasta niillä on tullut juostua, ehkä niitä voisi matolla kokeilla.

Miten sitten nämä sekavat neljä kategoriaa voisi kaventaa kahteen? Näen asian niin, että valitsemalla kaksi painoluokkaa ja löytämällä niistä oikeat tossut:

A) Kisatossut 200-250g

Kisaan jatkossa neutraaleilla kengillä, joissa on jonkinverran jämäkkyyttä. Haastavinta on löytää se maratonille sopiva kenkä eli tossu, jossa vaimennus riittää koko matkan. Tällä hetkellä minulla on kolmet tossut tähän kategoriaan. Adidas Adios 2, New Balance Vazee Pace ja Adidas Boston Boost 5. Juoksen nyt Adiokset loppuun kisaamalla niillä alimatkoilla ja tekemällä vetoharjoituksia. Niissä on joku reilu pari sataa kilsaa nyt plakkarissa. Ovat tosiaan loistavat alimatkoille: jämäkät, pitävät ja nopeat, mutta vaimennus ehkä niin ja näin. Se on melkein kokeilu tehtävä sitten, kummat noista kahdesta muusta laitan seuraavalle maratonille. Jos ei toimi, kokeilen toisia seuraavan kerran. Olen molemmilla juossut yhden 15km lenkin, enkä osaa vielä päättää, ovat hieman eri tyyppisiä. Vazee Pace kyllä vähemmän vaimennettu kuin Boston Boost, mutta ehkä enemmän askelta eteenpäin ohjaava.

B) Lenkkikengät 250-300g

Jatkossa en osta enää sen tyyppisiä kenkiä kuin Lunarglide tai Adidaksen Sequence Boost. Ovat molemmat ihan ok palauttaville ja pitkiksille, mutta niillä ei voi juosta yhtään kovempaa. Yhdellä palauttavalla viime viikolla yritin tehdä Sequence Boosteilla ruskoja, mutta kun ovat niin kömpelöt, niin ei tule mitään.

Tähän kategoriaan on kyllä hyviä kenkiä, joilla on mukava juosta kaikkia vauhteja. Yksi erittäin hieno kenkä on Sauconyn Guide. Minulla on Guide 5:t 8mm dropilla, jotka olen nyt juossut loppuun ja ne olivat kyllä hyvät tossut. Niillä voi juosta kovaakin tarvittaessa. Periaatteessa peruslenkkien lisäksi voi juosta intervalleja ja tempojuoksuja. Nyt on tullut uusi malli Guide 9, jossa on uudenlainen välipohjamateriaali ja Runnersworldin kaltaiset lehdet kertovat, että niissä tossuissa ei ole mitään heikkouksia.

Toinen tossu, joka mulla toiminut hyvin tässä kategoriassa on Mizunon Wave Inspire 11. Minulla on niitä kaksi paria, yksi sisälle ja yksi ulkokäyttöön ja ovat samalla tavalla kenkiä, joilla voi juosta sekä hiljaa että kovaa. Paino mennyt sillä tavalla alaspäin, etteivät välttämättä ole niin kaukana entisistä Wave Elixireistä. Toki Mizunolla on vähän enemmän Wave Elixirin kaltainen tossu Wave Catalyst, mutta kun minulla on jo kisatossuja niin en tarvitse kevyempää. Inspire 12 on sen sijaan joidenkin arvioiden mukaan mennyt huonommaksi yhdestätoista, joten kyllä se niin voi olla, että sitten kun olen juossut nykyisiä tossuja alta pois niin hankin Guide 9:t

Tosin apropos kevyempi vaihtoehto. Ostin Adidas Tempo 5:t aikanani maratonkengiksi silloin, kun Mana 7 ei ollut pelannut maratonmatkalla. Juoksin niillä Tempoilla sen epäonnistuneen Düsseldorfin maran. Kisa epäonnistui sairastelujen vuoksi, elimistö ei kestänyt, joten en tiedä millaiset olivat marakenkinä. Kengät jäivät seisomaan kunnes keksin keväällä 2015, että otan ne lenkkikäyttöön. Juoksin kesän ja seuraavan talven aikana tyyliin kaikki ulkolenkit niillä ja tänä kesänä ne lensivät roskiin. Kengät painoivat aluksi holvikaareen, mutta eivät myöhemmin. Ehkä se tossu vähän mukautui. Hyvää niissä oli se, että samoin kuin Adios 2:ssa, Tempoissa ei ollut vuorta, vaan päällinen oli hyvin ohut niin ainakin lämpimillä ilmoilla ne olivat loistavat. Tosin varvas meni sitten aikanaan runsaiden sadekelipitkisten ansiosta ohuesta päällisestä läpi ja tossu meni vähän riekaleiksi, joten kestävyys ei ole ihan huippua siltä osin. Samoin keveys oli hyvää. Kuitenkin tukevuutta löytyi, joten käyvät ylipronaatiosta kärsiville. Sen vuoksi Adidas Tempo Boost on myös yksi sellainen tossu, jota voisin jatkossa ostaa, jos kohdalle osuu sopivasti. On mukava olla vaihtoja, vaikka Saucony Guide 9 nyt tuntuukin kaikista houkuttelevimmalta.

Hoka Clifton 2 on tossut, jota testasin kerran jalkaan. Nythän malli muuttui ja uusi merkintä on Clifton 3. Olisin ostanut Clifton 2:t, jos olisi ollut nettikaupassa omaa kokoani nyt, kun ne tulivat 40% aleen. Ei ollut missään värissä uk 8.5. No vinkkasin kyseisestä tarjouksesta eräälle toiselle juoksijalle ja hän sai kaksi paria hankituksi edullisesti. Tämä Hoka on kuitenkin mielenkiintoinen tapaus. Riski, joka voisi olla kannattava ottaa. Tossu on rakenteeseensa ja ulkonäköönsä nähden kevyt ja ohjaa askelta oikeaan suuntaan. Minulla on sellainen tunne, että sillä voi kanssa juosta sekä lujaa että hiljaa, mutta vaimennusta on hyvin, joten niillä voi juosta vaikka pitkän ultrankin. Kysymysmerkki on vain se, toimiiko tossut ylipronaation kanssa. Jotkut juoksivat sanovat, ettei toimi, mutta jossain vaiheessa tekisi mieli kokeilla.

Joka tapauksessa tarkoitus on jatkossa mennä kahden kategorian menetelmällä. Kisakengät ja lenkkikengät. Molemmissa voi tehdä kokeiluja ja testata erilaisia vaihtoehtoja, vaikka joku suosikki löytyisikin. Se on toki varmaa, että jos löydän optimaalisen maratonkengän, niin siitä en luovu. Se ei ole nimittäin kovin helppo löytää sopivaa maratontossua.

 

Mainokset