Vetoharjoittelun uudet tuulet

Lauantain kisasta ei siis tullut mitään kympin raastoa, vaan hieman maratonvauhtista kovempi TV. Niinpä päätin kokeilla jotain muuta saadakseni vaikutuksen, joka ehkä kisalla olisi ollut.

Kaksi viime viikkoa olivat kevyitä, sillä olin juossut jalkani niin jumiin. Toissaviikolla 52km ja viime viikolla 42km. Pohkeiden jumit poistuivat, huomasin rullaillessa, ettei kipuja enää maanantaina ollut. Sen sijaan molempien nilkkojen yläpuolella on nyt tuon kisan jälkeen ollut lihaskalvossa jalan ulkoreunassa aika pirun kipeät kipupisteet. Vaikuttaa kävelyynkin. Jalat eivät siis ihan iskussa. Ajattelin, että ei se mitään, palautuminen kympistä muutenkin vielä hieman vaiheessa, joten teenpä maanantaille punttitreenin. Otin kevyesti kyykkyjä ja jalkakyykkyjä 20 kilon säkki hartioillani. Sen jälkeen otin vielä jalkaprässissä kevyesti 4×10 sarjat 130 kilolla. En halunnut liian isoilla painoilla ottaa, jotta voisin juosta seuraavana päivänä.

Juoksuvoimaa pitäisi kehittää. Parhaimmillaan 2014 kevättalvena ohjelmani oli seuraava:

ma: vesijuoksu, ti: intervallit, ke: 10km matolla ja Body Attack ryhmäliikuntatunti, to: pk Arenalla ja CX Worx coretunti, pe: maratonvauhtinen, la: lepo tai kevyt, su: pitkis

Nyt kun on tuosta 2,5 vuotta aikaa ja Body Attackin tuoma juoksuvoima kateissa, niin ajattelin, että pitää vähän tehdä punttia. Tuolloin kaikki oli aika hyvässä balanssissa ja palauduin kovista treeneistä seuraavaksi päiväksi. Toki Body Attack oli ehkä liikaa, sitä olisi pitänyt tehdä vain syyskaudella ja jättää pois, kun aloin tehdä intervalleja ja maratonvauhtisia. Joka tapauksessa siihen verrattuna nyt ei ole juoksuvoimaa, pohkeet ovat heikot jne. Ei siis hyvä lähtökohta maratonin pituisen matkan läpiviemiseen. Tilanne on tavallaan yhtä huono kuin 2013, jolloin HCM:llä pohkeet pettivät 10km ennen maalia. Niinpä jotain on tehtävä. Sen vuoksi punttia ja toisaalta puntin tuomat jumit antavat hyvän mahdollisuuden harjoitella kovempaa juoksua väsyneenä.

Eilen tein vielä pohkeet ennen treeniä ja sitten lämmittelin vähän. Sen jälkeen matolle. Tavoitteena 3km VR +4x5x400m/200/600 + 3km VR. Eli tarkoitus oli juosta neljä kappaletta viiden settejä nelisatasia niin, että joka vedon välissä 200m hölkkä, paitsi viiden setin jälkeen aina 600m hölkkä, jossa vauhti menee hitaammaksi kuin niissä 200m hölkissä. Ajatus, että 600m pätkällä voitaisiin mennä lähemmäksi viittä minuuttia per km kun 200m pätkillä juoksisin ehkä 4.30+ min/km vauhtia. En katsonut niin tarkkaan välihölkkien vauhtia, joten ne menivät suurin piirtein sinnepäin. Anyway, jalassa kisatossut Adios 2 ja matkaan. Selkä tuntui kipeältä maanantaina selkälihastreenin takia ja jalat olivat aika jumissa puntista. Niinpä hyvä ottaa kunnon lämmittely eli 3km. Otin todella hitaasti. Monesti lämmittelen 5min/km vauhdilla, korkeintaan ekalla kilsalla hitaampaa, mutta nyt menin 2,5km hiljempaa kuin 5.30min/km ja vasta sen jälkeen aloin nostaa nopeutta, jotta saisin maton heti 3km kohdalla kovaan vauhtiin.

Olin miettinyt, mitä vauhtia juoksisin vedot. Olen kerran aiemmin tehnyt tuon 20 kappaletta noita vetoja joskus viime keväänä ja silloin juoksin melko lujaa ne, jolloin alkoi olla viimeisen viiden kanssa tekemistä. Nyt tilanne oli eri, kun jalat olivat valmiiksi väsyneet edellisestä päivästä, joten piti olla tarkkana, ettei tulee kramppeja tai revähdyksiä. Päätin kokeilla juosta 3.30min/km vauhtia, mikä ei pitäisi olla niin kova. Se tarkoittaa 1.24 nelisatasia. Askel rullasikin hyvin ja sain päkiävoittoisen askelluksen kehiin. Itse en osaa juosta päkiöillä hiljaa, vaan vasta sitten kun vauhti kiihtyy kovemmaksi, onnistun siinä. Nyt kävi niin ja kivuista ja väsymyksestä huolimatta juokseminen oli helpon tuntuista. Viisi sujahti mukavasti ja pieni tauko. Toisella vitosen setillä alkoi taas päästä sisälle siihen Esport Bristolin syvimpään olemukseen eli kuumuuteen. Kun ei ole ilmastointia tai tuuletinta ja pää vilistää lipan alla lähes katossa, niin lämmin siinä tulee. Hihaton SOC-vaimonhakkaajapaitani ja Puman juoksushortsit kastuivat läpimäriksi. No ei se mitään, toinen setti meni edelleen vaivattomasti. 10. vedon kohdalla viereiselle matolle tuli juoksukaveri, joten tästä eteenpäin vetoihin toi lisähaasteen se, että puhuin samalla kaverin kanssa.

Jos olisin juossut oikein kovavauhtiset vedot, olisin voinut vetää puolessavälissä pidemmänkin hölkkätauon. Olin suunnitellut jopa 1km hölkkää, mutta kun juoksinkin hiljempaa eli 3.30min/km vauhtia, niin mitään tarvetta ei ollut. Niinpä 600m junnauksen jälkeen lähdin taas polkemaan vauhtia koneeseen. Kolmannen setin loppupuolella alkoi jo huomata jotain vaikutusta. 14. ja 15. veto alkoivat tuoda sitä kaivattua harjoitusvaikutusta eli väsyneenä raastamista. Ei ollut vielä fullraasto kehissä, enkä ollut vaikeuksissa, mutta huomasin, että alkaa tuntua. Vielä olisi yksi setti jäljellä. Siinä huomasi selvästi, että tuntuu ja ikävästi oikean jalan akillesjänne alkoi oireilla. Siinä on ollut ajoittain tuntemuksia koko kesän. Ei mitään pahaa, mutta aina välillä jotain ja kun se tuntui enemmän 18. vedossa, niin päätin, että se olisi viimeinen. Mitään riskiä en halunnut ottaa. Sen jälkeen vedin loppuun VR:ää hieman enemmän kuin olin suunnitellut ja rupattelin kaverin kanssa. Lopulta koko lenkin pituudeksi tuli 18km. Kaveri veti siinä 10km jollain 4min/km vauhdilla ja lopetteli samoihin aikoihin, jonka jälkeen lähdettiin saunomaan. Kiskoin Midnight Runista saamani Alpro-juoman saunassa. Se oli hirveän pahaa, mutta kai sillä juomalla joku hyöty on, miksi muuten olisivat sellaisen antaneet. En intoutunut tällä kertaa kovin kovaan löylynheittoon, sillä joku ei ollut täyttänyt kiulua täyteen, vaan vain puolilleen ja väsyneillä jaloilla en jaksanut kesken kaiken lähteä saunasta mihkään. Niinpä otettiin vain puolen kiulun löylyt.

Sen jälkeen himaan syömään ja katsomaan telkkaria. Nukkumaan klo 1 ja herätys klo 8. Nyt täytyy sanoa, että pitkästä aikaa nukuin hyvin. En herännyt kesken yötä, enkä aamulla liian aikaisin klo 5-6, vaan sain todella hyvin unta palloon ja näin miellyttäviä unia. Olisin voinut nukkua muutaman tunnin lisääkin. Nyt jalat ovat kipeät. Kun kävelin portaita ylös niin tuntui siltä, että perhana sentään, kun on vaikeata ja tyyliin jokainen perusjamppa liikkui minua kovempaa. No täytyy miettiä asiaa samalla tavalla mitä Alisa Vainiosta sanottiin Hesarin Kuukausiliitteessä: ”Jos treenit ovat edellisenä päivänä sujuneet, lihaksiin sattuu. Ensimmäinen ajatus on, että tänään mie en juokse yhtään. Mutta kun lihakset on vetreytetty, tekee mieli lähteä heti”. Mulla ei nyt tee mieli. En harjoittele kahdesti päivässä, enkä harjoittele aamuisin muutenkaan, mutta illalla menen treenaamaan. En juoksemaan, vaan palauttelevalle vesijuoksulenkille.

Advertisements