Matti on Suomen Zlatan

Katsoin eilen Matti-dokumentin. Se oli aika koskettava. Siitä sai paljon iloa, kun muisti niitä aikoja, jolloin suomalaishyppääjät menestyivät, Matti Nykänen tietysti etunenässä. Tietysti Matin tokaisuille sai naureskellakin. Tarinan kääntöpuoli oli sitten se suru ja suuttumus, mikä tuli siitä, kuinka Mattia uran aikaan kohdeltiin.

Se on sääli, ettei sen henkilön henkilöllisyyttä paljastettu, joka pahoinpiteli 17 vuotiaan Matin. Toki sitä riskiä ei haluta ottaa, että jos juttu ei olisikaan mennyt niin. Lisäksi voidaan ajatella, että on liian suuri riski, että joku fani tekee jotain pahaa sille. Siellä on joku ankeassa kunnossa oleva vanhus jossakin, joka ei olekaan enää kova jätkä ja hakkaaja, joten jos joku käy sellaista vähän tönimässä, niin joku on kusessa, eikä se lastenhakkaaja.

Hiihtoliitto pilasi Matin elämän. Ei tällaista sählinkiä olisi tullut, jos yhtään olisi välitetty hänestä. Esim. joukkueurheilussa ollaan hyvin tarkkoja siitä, että pelaajista pidetään huolta. Toki on ongelmatapauksia kuten Balotelli, jotka eivät meinaa helposti sopeutua, mutta jalkapallo esim. on laji, jossa huippupelaajat tulevat usein köyhistä oloista ja ne seurat tekevät valtavan kasvatustyön. Kuten Matti sanoi, hänet riistettiin ikäänkuin liian aikaisin 15 vuotiaana kotoa, eikä liitto tehnyt mitään sen eteen, että hänelle olisi opetettu, kuinka julkisuudessa toimitaan, kuinka media kohdataan tai kuinka kasvetaan aikuiseksi. Ei heitä kiinnostanut. Alkoholi tuli mukaan kuvioihin, jotta Matti pystyisi kohtaamaan sen hälinän ja siitä mies kärsii vieläkin.

Toinen asia on se, että jos Matti olisi ollut siinä tilanteessa, missä nykyään urheilijat ovat eli näin kaupallisessa maailmassa, jossa urheilulla olisi voinut lyödä tosissaan rahoiksi, niin Matti olisi todennäköisesti tilanteessa, missä Kimi on. Vaikkei olekaan koulutusta jne. niin rahaa olisi tehdä mitä haluaa. Ei nyt niin paljon kuin Kimillä, mutta paljon. Matin aikana maailmancup-kisoja oli niin vähän, että jos olisi sellainen kiertue kuin tänä päivänä niin miehen tekemät ennätykset olisivat ihan eri tasolla. Matilla olisi niin paljon mc-voittoja, ettei tosikaan ja se olisi taannut valtavat tulot. Hän olisi saanut voittorahoja valtavasti, samoin suuret kansainväliset sponsorit olisivat kolkutelleet ovelle. Ihan samalla tavalla kuin Boltille tai Zlatanille. Heissä on jotain samaa. Ei toki mäkihyppy niin suosittu laji ole kuin 100m juoksu tai jalkapallo, mutta on se silti Keski-Euroopassa niin iso laji, että Matti olisi tienannut miljoonia. Ihan eri tavalla kuin Schlierenzauer, Morgenstern tai Malysz. Matti oli nimittäin niin ylivoimainen.

Hiihtoliitto olisi toki yrittänyt sitäkin kaikin keinoin sabotoida. Janne Ahosen menestysvuosina tästä nähtiin hyviä esimerkkejä. Mies olisi päässyt isolla sopimuksella Red Bullin urheilijaksi samalla tavalla kuin vaikkapa juurikin edellä mainitut kolme hyppääjää. Miksi sitten Janne ei mennyt? No, kun Hiihtoliitto ei päästänyt. Suomessa kypärä on varattu jollekin hiton poolin sponsorille. Eli jos joku Sonera tukee Hiihtoliittoa sadalla tonnilla, niin kaikilla jätkillä lukee kypärässä ja joka hemmetin paikassa Sonera kun taas jos Janne olisi saanut pitää sen väristä kypärää kuin hän haluaa niin olisi saanut varmaan miljoonan silloin, kun hän oli ylivoimainen ja voitti mäkiviikkoja. Näin se homma menee täällä kekkosslovakiassa. Hiihtoliitto tekee kaikkensa, jotta menestysurheilijoille saataisiin kapuloita rattaisiin.

En muistanutkaan, että Matti oli oikeasti niin nuori silloin. Toki muistin, että hän voitti 18 vuotiaana Oslossa kultaa. Muistan sen kisan vielä hyvin, mutta en muistanut tosiaan sitä, että mies oli Calgaryssa vain 24 vuotias. Toki se on helppo laskea, mutta en ole asiaa ikinä sillä tavalla ajatellut ja sitäkin ennen oli ollut kaikenmaailman häsää. Luulen niin, että Matti olisi joka tapauksessa joutunut veetyylin uhriksi, vaikka ura olisikin kulkenut vähän eri polkuja. Silloin tultiin aika kovilla vauhdeilla ja taitavat liitäjät pärjäsivät hyvin veetyylin alkuvaiheessa kuten Toni Nieminen. Matin poikkeukselliset fyysiset ominaisuudet kuten ponnistus ei ehkä siinä aikakaudella ollut menestysresepti. Jos hän olisi osannut liitää, hän olisi hypännyt montun pohjalle. Se on vain niin, että kun on hypännyt yhdellä tyylillä, niin on vaikea onnistua muokkaamaan tyyliään toiseksi. No jotkut siinäkin onnistuivat. Jens Weissflog nousi vielä huipulle jne., mutta hyvin suurella todennäköisyydellä tuo tyylimuutos olisi joka tapauksessa lopettanut Matin uran, mutta paremmalla toiminnalla Hiihtoliiton taholta se ura olisi ollut Matin kannalta ihmisenä parempi ja hän olisi saanut paremmat eväät siirtyessään siviilielämän puolelle.

Se on hyvä, että tuollaisia dokumentteja tehdään. Nuoremmat katsojat saattavat luulla, että Matti Nykänen on vain se Turkissa kännissä sekoileva Seiska-lehden julkkis. Jotkut saattavat tietää, että mies oli mäkihyppääjä, mutta harva tietää, kuinka hyvä urheilija hän oli, eikä meille oikeastaan kellekään ole koskaan aiemmin painotettu sitä, kuinka valtavasti Matti harjoitteli. Nykyään suomalaisurheilijat harjoittelevat liian vähän. Ennen on päästy pitkälle nimenomaan asialle omistautumisella ja erittäin kovalla ja määrätietoisella harjoittelulla. Hyvin harva huippu-urheilija on huipulla lahjakkuutensa vuoksi. Ei, se on ihan sama onko kyseessä vaikkapa Serena Williams, Michael Jordan tai Matti Nykänen. Kaikki poikkeuksellisen hyvin menestyneet ovat tehneet aivan valtavan määrän duunia ja he ovat halunneet pärjätä hyvin. Kuten Matti dokumentissä sanoi, jos haluaa olla maailman paras mäkihyppääjä, niin miksi pelaisi lentopalloa.

Matti Pulli oli jotenkin tarinan Jekyll ja Hyde. Mieshän scouttasi Matin ja valmensi häntä hyvin. Oli jopa jonkinlainen isähahmo, mutta osasi olla välillä todella vittumainen. Huvittavaa jotenkin, että Nykänen kutsui Pullia maisteriksi. Joka tapauksessa tekihän Pulli hienon työn jyväskyläläisen ja suomalaisen mäkihypyn eteen, mutta onhan se toisaalta aika perseestä, jos hän syytti Mattia juopottelusta silloin, kun mies oli 40 asteen kuumeessa jne.

Koskaan ei taida tulla uutta Matti Nykästä, ei yhtä menestyksekästä suomalaishyppääjää. Nyt täytyy olla tyytyväinen, jos joku pääsee edes toiselle kierrokselle.

Advertisements