Nylkkyapinat on kultti

Jodlaajan lanseeraama nylkkyapinat on nerokas termi. Aluksi luulin, että se on vain nuoren miehen kimmastuksissaan keksimä haukkumasana, mutta lauantaiaamuna aamiaisella tajusin, että termi on kertakaikkiaan nerokas ja täysin oikea arvio kuvaamaan nylkkyjä.

Monet tietävät, että pidän Applea lähes skientologian kaltaisena kulttina. Molemmissa liikkeissä on hyvin paljon samaa. En viitsi mennä tässä nyt yksityiskohtiin, mutta selitän miksi olen alkanut seurata kulttimaisia kulttuureita. Se johtuu siitä, kun näillä ihmisillä on vain yksi totuus ja he ovat fanaattisia valinnoissaan ja valmiita mihin vain valintansa puolesta ja muita vastaan.

Minulla oli aina sellainen käsitys urheilusta, että kaikki yrittävät siinä parhaansa. Sitten tuli sopupeliskandaalit ja romanttinen käsitykseni koki kolauksen. Siitä huolimatta minulla oli aina sellainen käsitys, että kun ihminen menee urheilemaan, hän pyrkii urheilemaan kunnolla, jotta hänen kuntonsa kehittyisi ja jos hän kilpailee, hän yrittää tehdä sen päivän kunnon maksimisuorituksen. Sitten osallistuin Tampereella Varalan maratonin puolikkaalle ja ohitin täyden matkan maratoonareita, jotka eivät juosseet todellakaan tosissaan, he eivät todellakaan yrittäneet yhtään, vaan olivat ikäänkuin lähteneet sunnuntairetkelle. Syntyi numerolapunraiskauksen käsite.

Myöhemmin luulin, että saan Juoksufoorumilla, jonka piti olla ikäänkuin juoksijoiden online-pää-äänenkannattaja, tukea ahdistukseeni, mutta mitä vielä. Huomasin, että olin joutunut jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa musta on valkoista ja valkoinen mustaa. Numerolapunraiskaus ei ollutkaan mikään negatiivinen asia, vaan normaali tapa toimia. Siitä eteenpäin sain myös havaita, että minut oli valittu henkilöksi, josta pitää päästä eroon. Alkoi vaino, joka johti lopulta paskat housussa poterossa istuneen sepon hätäpäiseen, suorastaan epätoivoiseen tekoon, jossa minut erotettiin Juoksufoorumista ilman, että sain edes puolustaa omaa näkökantaani ja nylkkyapinat saivat jäädä sinne. Minä, joka kannatin juoksemista kunnolla, jouduin veke ja tahallaan huonosti juoksevat saivat jäädä.

Olen monesti miettinyt sitä, että miten on mahdollista, että voi olla yhteisö, jossa on täysin nurinkurin käsitys urheilusta. Ei urheilla kunnolla. En vieläkään käsitä, miksi joku harrastaa ylipäätänsä juoksua, jos hän löysäilee ja hölkkää hiljaa sen sijaan, että voisi yrittää ja juosta kovempaa. Minkä hiton takia tuollaiset ihmiset eivät ole vaikkapa pitsiä nypläämässä. Ja se on se normi. On muka oikea tapa toimia hölkätä hiljaa, eikä juosta kovempaa ja kehittyä juoksijana. Aikaa siis tuhlataan suoraan sanottuna lenkkipolulla lorvimiseen ja se on jees. Seppo for president jne.

Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy termiin nylkkyapinat? No viime viikolla törmäsin sattumalta kirjaan nimeltään Disturbed: My Misadventure in the Start-Up Bubble, jonka on kirjoittanut Dan Lyons. Otin kirjaan käteeni, koska kannessa luki, että sen kirjoittaja on Silicon Valley -sarjan käsikirjoittajia. Olen joskus katsonut muutaman jakson ko. sarjaa ja sen vuoksi halusin lukea kirjan. Kun luin tuon ja kun olin lukenut aiemmin erinomaisen tohtori Carol S. Dweckin kirjan Mindset: The New Psychology of Success, niin osasin laskea 1+1 yhteen. Se kuinka Dan Lyons kuvaa tuota start up -firman kulttuuria ja kuinka häntä siellä työpaikalla kohdeltiin täysin häpeilemättä, kuvaa hyvin pitkälti kokemuksiani Juoksufoorumilla sekä viikon stintilläni vielä käsittämättömämmällä foorumilla nimeltään Facebook ryhmä Kestävyyttä pintakaasulla. Näin tuon KPK-kultin edustajia viime sunnuntaina Otaniemessä ja heillä on oikein uniformuna oranssi paita, jossa lukee etumuksessa etana.

Apinat matkivat eli apinoivat ja kulteissa yksi keskeinen ominaisuus on groupthink. Ryhmässä kaikki alkavat ajatella samalla tavalla, eikä kukaan ole eri mieltä. Kukaan ei kritisoi. En tiennyt, että Juoksufoorumi oli tällainen kultti, enkä tiennyt, että olen uhka. En tiennyt, mitä nylkyt ovat. En todellakaan tiennyt, että heillä on tarkoitus lönkötellä mahdollisimman hiljaa. Enkä todellakaan tiennyt, että ovat kaikki samanlaisia aivopestyjä apinoita. Mietin, että kuka tämän nylkkykulttuurin on alunperin keksinyt. Onko se orgaanisesti muodostunut vai onko joku skientologian perustajan kaltainen henkilö vain keksinyt yht’äkkiä, että juokseminen on perseestä, joten on siistimpää vain hölkätä. Juoksusta on tullut huono juttu ja hölkkäämisestä hyvä. Samalla tavalla kuin Dan Lyons huomasi ihan käsittämättömiä juttuja start up -yrityksessä kuten sen että tuotiin pehmoeläimiä kokouksiin ja hehkutettiin, että älyttömästi toiminut firma oli uniikki, erilainen, sillä oli oma tapansa tehdä asioita, eikä kriittisiä ajatuksia saanut esittää. Eikö kuulostakin samalta kuin KPK-kultin hehkutus pölynimureista. Sen sijaan että juoksisivat, imuroivat niin hitosti ja kehuskelevat toisilleen millainen pölynimuri kullakin. Kaiken lisäksi nämä KPK:n ja Juoksufoorumin nylkkyapinat ovat aivan kuten Lyonsin kirjan start upin työntekijät, ihan hitonmoisia cheerleadereitä, jotka kannustavat ja hehkuttavat toistensa juttuja ja suorituksia siitä riippumatta, ovatko ne paskoja vai hyviä. No hyviä harvemmin varmaan ovat, mutta onhan se kornia, että joku hehkuttaa vaikkapa tunnin kymppiä tai yli kahden tunnin puolikasta, kun jokainen, jolla on yhtään älliä päässä, osaa laskea 1+1 ja tietää, ettei sellainen tyyppi ole joko ikinä ollut kertaakaan lenkillä tai sitten vaihtoehtoisesti hän on tehnyt tahallaan huonon suorituksen.

Olen tavallaan onnellinen, että olen kokenut tämän juoksemisen varjopuolen, kun olen ollut nylkkyapinoiden silmätikkuna. Olen päässyt ikäänkuin samalla tavalla kuin Lyons, seuraamaan yhteisöä ikäänkuin antropologisena tutkimuksena. Vaikka se on ollut piinaavaa, yksi karmeimmista kokemuksista elämässäni, niin se on antanut minulle paljon materiaalia. Ymmärrän nykyään paremmin kuinka totuutta voidaan vääristää ja värittää. Kuinka valkoisesta tulee mustaa. Kuinka jonkun kuplan sisällä joku kaikille muille normaaliasia on epänormaali ja päinvastoin.

Olen aika iloinen myös siitä, että Jodlaaja keksi tuon termin. Nylkkyapinat on erinomainen termi kuvaamaan kultin jäseniä. Imuroikaa vain enemmän etanat, imuroikaa. Ei tee mulle kipeää. 🙂

Advertisements