Rantakymppi/Aaltokymppi

IMG_20160918_183828.jpgRantamaratonin alaisuuteen kuuluva kymppi järjestettiin siis viime sunnuntaina. Juoksu meni minulta miten meni ja toisaalta olen tavallaan huojentunut siitä, että kausi on ohitse ja että pystyin ylipäätänsä juoksemaan, joten en halua niin paljon analysoida itse kisaa kuin tuota tapahtumaa.

AINEKSIA HUIPPUKYLÄHÖLKÄKSI

Jotain samaa tuossa tapahtumassa on kuin Hässelbyloppetissa. Let’s face it, Otaniemi on ihan skuugessa, kaukana kaupungista eli se on kylähölkkä. Se ei ole negatiivinen asia tässä yhteydessä. Se voisi olla iso kylähölkkä. Hässelbyssäkin on joku 7000-8000 osanottajaa ja erinomaisesti järjestetty tapahtuma. Niin voisi olla Otaniemessäkin. Urheilukenttä on hyvä, fasiliteetit Otahallissa kunnossa ja monesti sääkin on suosinut. Reitti ei ole nopea, mutta mitä väliä, jos tunnelma on hyvä ja ihmiset viihtyvät. Otaniemessä voi viettää kivan syyspäivän ja tavata tuttuja.

AALTO YLIOPISTON ROOLI?

Minulle ei ole koskaan oikein avautunut tuo Aalto yliopiston rooli tuossa tapahtumassa. Ok, ovat yhteistyökumppani, koska heidän campus on Otaniemessä ja se tuo paljon opiskelijoita mukaan kympille ja vitoselle. Joskus jopa hehkuttivat sitä, että se on liikuntakauden avaus, mutta miksei se näy missään? Kyselin jo joku viisi vuotta sitten, miksei siellä kentällä ole Retuperän VPK ja Boston Promenade musisoimassa, miksei ole cheerleadereitä, miksei ylipäätänsä ole kunnollista karnevaalimeininkiä? Mikseivät yliopiston kerhot/seurat markkinoi toimintaansa jne.? Mikseivät hitto vie tee siitä sellaista karnevaalia, että sinne tulisi paljon yleisöä ja jokainen haluaisi olla mukana juoksemassa? Nyt joku eläkeläinen kertoi  yliopiston vuoden urheilijan tyyliin 5 minuuttia ennen starttia ja mitään muuta ei ollut.

ALKOHOLISTIFAIJA

Yksi Rantamaratonin ominaispiirre organisaationa ja tapahtumana on se, että se lupaa paljon ja pettää kuitenkin. Vähän niinkuin joku alkoholistifaija tai takavuosien HIFK. Aina tuntuu, että nyt kaikki menee hyvin ja sitten kuitenkin läiskitään märällä rätillä naamalle. Siellä ei ole sellaista kunnollista kilpailujohtajaa, joka katsoisi, että kaikki yksityiskohdat ovat kohdallaan tai toimivat hyvin. Aina on joku joka pettää. Toki se antaa sellaisen kotikutoisen ja rosoisen kuvan, mutta herää kysymys: miksi sen pitää olla niin?

Tällä kertaa tulokseni ei tullut nettiin. En tiedä tuliko muilla. Halusin itseasiassa mennä katsomaan kaverini tulosta maanantaina, jolloin huomasin, että nimeäni ei ole tuloslistalla. Ihmettelin asiaa ja laitoin hakuun nimeni, jolloin löytyi vain lähtöaika, muttei loppuaikaa. Lähetin palautelomakkeen asiasta ja sain tiistaiaamuna kahdeksan jälkeen vastausviestin. Se ei ollut itseasiassa minulle osoitettu viesti, vaan jollekin henkilölle oli lähetetty viesti: osaisitko sinä auttaa? Hölmöyksissään olivat lähettäneet kopion minulle. Hälytyskelloni soivat. Ajattelin, että käy niin, mikä on esim. akateemisesta maailmasta tuttu tapa toimia, että kun ongelma esiintyy, niin sitä ongelmaa lähetetään sähköposteilla niin kauan eteenpäin kunnes ongelmaa ei tavallaan enää ole. Se on lakaistu maton alle, kun kukaan ei sille voi mitään. Eli jos henkilö vastaa, ettei voi auttaa, niin toinenkaan ei voi auttaa ja asia on loppuunkäsitelty. Päätin, että minua ei nyt koijata. Kun viiteen mennessä se tyyppi ei ollut vaivautunut vastaamaan, voiko auttaa, niin kirjoitin sinne, etten pidä siitä, että minusta annetaan ulospäin sellainen kuva, että olisin keskeyttänyt. Vaikka kisa olisi mennyt kuinka huonosti tahansa niin juoksin maaliin, enkä keskeyttänyt. Eli tuollainen peli ei vetele, että minusta levitetään väärää tietoa, jonka seurauksena vääräleuat pääsevät ympäriinsä repostelemaan. Ilmoitin, että saavat korjata virheen ja laittaa minut tulosluetteloon aamuun mennessä tai alan pitämään asiasta meteliä, joka saattaa johtaa heidän irtisanomisiinsa. Aamulla tulos oli luettelossa ja vieläpä olivat päätyneet sekunnilleen samaan lopputulokseen, mihin itse olin päätynyt eli se aika on siis oikein, eikä hatusta vedetty.

LYHYT KISARAPO

Tausta oli tosiaan se, että kivut olivat estäneet juoksemisen ja lisäksi olin kärsinyt kaksi viikkoa unettomuudesta ja rintakivuista. Tavoitteet eivät siis olleet korkealla. Halusin saada vain kisan ohitse ja päästä ylimenokaudelle. Minulla oli silti sellainen käsitys, että pystyisin 38.xx juoksemaan. Kokemuksesta osasin sanoa, että saisin kivut juostavaan kuntoon kisaan mennessä, sillä olin aina ennenkin saanut. Menin kisapaikalle reilusti ennen, jotta ehtisin lämmitellä hyvin. Itseasiassa aikaa jäi liikaakin, sillä hengailin sitten Otahallissa kun ei ollut tekemistä. Puoli tuntia ennen starttia päätin kuitenkin lähteä lämmittelemään. Garmin ei löytänyt satelliitteja, joten päätin vain lähteä metsään juoksemaan. Juoksin jonkun matkaa, heiluttelin vähän jalkoja irtonaisemmiksi ja pyörittelin käsiä. Sitten juoksin lisää. Käännyin takaisin ehkä kilsan päässä ja otin takaisintullessa joku 3 spurttia. Kun olin lähtöalueella kävin vielä tekemässä pari kiihdytystä Radisson hotellin edessä. Sitten istuin jalkakäytävän reunalle ja kiristin kengännauhat, tein niihin kolminkertaiset solmut varmuuden vuoksi. Vajaa 5min ennen starttia menin lähtöalueelle.

Tarkoitus oli lähteä työntämään sellaista jotain 3.45min/km vauhtia ja katsoa miten kulkee. Lähdössä kulki aika hyvin, hengitys oli rauhallinen ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Vauhti oli ihan suunniteltua kunnes ekan kilsan lopussa oli joku pieni nousu, joka hidasti kilsaksi 3.51. Toinen kilometri oli todella mukavaa baanaa juosta. Paljon leveitä, nopeita teitä. Punapaitainen naisten kisassa kakkoseksi sijoittunut ohitti minut, samoin Tukiainen. Sitten kun tultiin johonkin omakotitaloalueelle, ohitin Tukiaisen ja kumppanit ja menin juoksemaan rintarinnan tämän punapaitaisen naisen kanssa. Oli hyvä veto päällä ja tuntui kulkevan loistavasti. Juoksin toisen kilsan 3.42. Kolmannella kilsalla juoksu jälleen muuttui hankalammaksi. En muista oliko niin että siinä oli jotain nousua vain mistä johtui, etten saanut enää juostua niin hyvin. En ole aivan varma missä vaiheessa oli kohta, kun mentiin bensisten jälkeen alikulkuun, oliko se kolmatta vai neljättä kilsaa, mutta tuntuu, että putosin siinä porukasta. Joka tapauksessa katsoin 3km viivalla, että kello näytti 11.24 eli olin tehnyt ihan ok jälkeä. Neljännellä kilometrillä oli nousuja, se oli piinaavaa juosta ja jäin koko ajan edellisistä, vauhtini oli huono ja puhti oli jotenkin pois. Viides kilsa oli parempaa profiililtaan, mutta en tajua mikä oli, kun juoksu ei sujunut yhtään. Olin väsynyt jotenkin. Sykkeet ok, eikä sillai perinteisessä mielessä vauhtikestävyys tuntunut olevan loppu, mutta tunsin oloni veteläksi. Ihan kuin makaronia olisin ollut ja juoksutekniikkani oli hajonnut. Puoleen väliin tulin päälle 19.30, mikä oli sama tilanne kuin Midnightissa, mutta tässä olisi pitänyt pystyä paljon parempaan. Keli ja näkyvyys hyvä.

Toinen puolisko oli todella huono. Jos ajatellaan sitä, että keväällä ilman oikeastaan mitään vk-treeniä sain Paloheinässä 38.48 juoksemalla muistaakseni jotain 19.10-19.15 vitosen ja sitten jotain 19 ja puolen minuutin toisen vitosen, niin nyt ensimmäinen oli jo yli 19 ja puoli ja toinen vitonen melkein minuutin tuostakin huonompi. Nyt jos joku meni ohitse niin en vain yksinkertaisesti jaksanut juosta perässä. Puhti oli poissa. Soili ja Tuomas ohittivat minut varmaan seitsemännellä kilometrillä, mutta en päässyt perään. Katsoin kun käännyttiin yhdestä kurvista oikealle jossain 7,5km kohdalla, että oho, eivät ole vieläkään kuin max 10 sekuntia edellä, ehkä juoksen heidät lopussa kiinni (Paloheinässähän otin porukkaa vikalla 700m suoralla kiinni), mutta se oli ihan väärä arvio. 8. kilsa oli 4.08 ja 9. 4.12. Siis puhutaan jostain maratonvauhdista. Viimeisen kilometrin stadionosuus takasi sen, että vika kilsa oli 3.48, mikä tarkoittaa toiseksi nopeinta kilometriä, mutta silti hidas. Loppuajaksi tuli 39.50 todella heikolla esityksellä. Kunto oli vain yksinkertaisesti romahtanut. No, ei se sillai haitannut, kun ei ollut suuria odotuksia ja kun maalissa tapasi tuttuja niin se oli vähän sellaista kylähölkän sosiaalista seurustelua luonteeltaan.

TARJOILUT

_20160921_151238.JPG

Tämä oli tapahtuman paras puoli ja jätti kisasta hyvän maun (jos jälkikäteen ei olisi tullut sitä karvasta jälkimakua, kun tulokseni yritettiin pimittää tulosluettelosta). Heti maaliviivan jälkeen oli saatavilla urheilujuomaa (ja ilmeisesti vettä). Otin mukillisen Powerbar-urheilujuomaa. Sen jälkeen saatiin sellaiset pullot jotain juomaa, mitä en edes katsonut mitä se on ja banaanit. Lisäksi käteen jaettiin Powerbar-muovikassi. Söin banaanin ja lähdin pukuhuoneeseen avaamaan oluen ja painuin suihkuun.

Kotona huomasin, että se Powerbar-muovikassi oli loistava goodiebag. Siellä oli Fazerin karkkipussi, d-vitamiinipurkki, monenlaisia patukoita jne. Oikeasti mukavaa naposteltavaa. Se oli ehkäpä paras setti, mitä olen Suomessa ikinä mistään saanut ja pohdin, että voisin lisätä ko. tapahtuman Approved by Baltsu -listalle.

YHTEENVETO

dsc_2730

Tapahtumassa on paljon potentiaalia ja se on ihan hyvään ajankohtaan syksyllä. Sellainen mukava ”kylätapahtuma”, mutta vähän rempallaan. Aina joku pettää vähän. Pienellä yksityiskohtien fiksauksella siitä saisi erinomaisen.

Loppukaneettina lähetän terveiset sille lukijalle, joka tuli kisan jälkeen kertomaan, että seuraa blogiani. Se on ihan jees. Varsinkin kun asia tuli tuolla tavalla minullekin selväksi, mistä tunnemme tai siis mistä hän tuntee minut. Monesti minua moikataan, mutten osaa sanoa, mistä tunnen henkilön. Kun se on niin että toinen tuntee minut, mutta minä en tunne häntä. Niinpä se on aika paljon kivempi näin, että henkilö tulee esittäytymään ja kertoo kuka on jne. Se oli ihan hyvä juttu.

Advertisements