Rasismin on loputtava

Katsoin eilen viimeisen osan Yleltä sarjasta Obaman Amerikka. Siinä oli väkivallasta juttua koskien kouluampumisia ja poliisien surmaamien mustien tapauksia. Se on jotenkin hämmästyttävää, että yhä vuonna 2016 puhtaasti rotuun perustuvaa syrjintää esiintyy. Siihen pitää ehdottomasti puuttua.

Mistä ongelma johtuu?

J.D. Vance kirjoittaa asiasta hyvin elokuun 29. päivän National Reviewssä otsikolla Two Underclasses – A brief tribal-political history. Kyseessä on siis artikkeli valkoisesta ja mustasta alaluokasta. Mustat tuotiin sinne, lähinnä eteläisiin osavaltioihin orjina kun taas valkoiset, lähinnä appalakkien kaltaisille ruraalialueille menneet – monet heistä skottilais-irlantilaistaustaisia maalaisia -asettuivat Yhdysvaltoihin vapaaehtoisesti. Molemmat ryhmät olivat köyhiä. Kun pohjoiset osavaltiot alkoivat teollistua, molemmat ryhmät lähtivät paremman elämän toivossa hakemaan tehdastyötä, jota oli tarjolla miljoonille ihmisille. Paikalliselle väestölle molemmat ryhmät olivat halveksuntaa herättäviä. Valkoiset miettivät, että kumma, kun tulee heiltä näyttävää porukkaa, jolla ei ollut heidän itsensä kaltaista hienostuneisuutta. Lehden mukaan antropologi John Hartigan jr. laittoi merkille seuraavasti kommentoidessaan Detroitin nopeaa teollistumista:

It was not simply that the Appalachian migrants, as rural strangers ”out of place” in the city, were upsetting to Midwestern, urban whites. Rather, these migrants disrupted a broad set of assumptions held by northern whites about how white people appeared, spoke, and behaved… The disturbing aspect of hillbillies was their racialness. Ostensibly, they were of the same racial order (whites) as those who dominated economic, political, and social power in local and national arenas. But hillbillies shared many regional charasteristics with the southern blacks arriving in Detroit.

Valkoinen alaluokka oli todella köyhää. Jokainen voi lukea vaikkapa Dolly Partonin elämänkerran, jos haluaa tietää millaista elämä syrjäseuduilla oli. Ei siis ihme, jos tuolta seuduilta kaupunkiin saapuvilla ei ollut tapoja tms. Vähän sama kuin silloin, kun suomalaiset maalaiset lähtivät tehdastyöhön Ruotsiin – vieläpä ilman kielitaitoa. Ei ihme, jos halveksuntaa esiintyi.

J.C. Vance kirjoittaa artikkelissaan, että yhteiskuntaluokka oli korvaamassa rodun tärkeimpänä sosiaalisena määrittäjänä Amerikassa. Mustien keskiluokka kasvoi ja samalla mustien keskimääräinen varakkuus kaksinkertaistui 1995-2005. Puolueet eivät saaneet enää ääniä rodun mukaan, vaan rodusta riippumatta varakkaammat äänestivät republikaaneja ja mm. 2004 presidentinvaaleissa George W. Bush onnistui saamaan taakseen 44 prosenttia latinoista ja 43 prosenttia aasialaisista. Kaikki muuttui kuitenkin finanssikriisin jälkeen.

Finanssikriisin jälkeen mustien varallisuus putosi selkeästi, sillä se oli hyvin pitkälti noussut kiinteistöjen arvonnousun vuoksi ja kun kiinteistömarkkinat romahtivat, erityisesti he joutuivat vaikeuksiin. Samanaikaisesti työpaikkoja menetettiin paljon, minkä vuoksi alaluokka kärsi. Hyväpalkkaisia, ns. duunarityöpaikkoja ei ollut tarjolla enää kuten ennen ja keskiluokka alkoi pienentyä. Kun ihmisillä alkoi mennä huonommin ja työttömyys lisääntyä, niin rotuongelmat alkoivat lisääntyä. Jostain kumman syystä valkoiset karvaperseet kuvittelivat, että he ovat se etuoikeutettu, valittu kansa.

Vaikka tämä on amerikkalainen esimerkki, niin sama pätee tännekin. Globalisaatio, Suomen huono kilpailukyky, euro-/finanssikriisi jne. ovat johtaneet siihen, että työpaikat ovat vähentyneet ja työttömyys on lisääntynyt Suomessa. Tämä on iskenyt nimenomaan duunareihin. Erityisesti valkoiseen mieheen. Niinpä Suomessakin tyytymättömyys lisääntyy ja kukapa silloin on helpoin kohde tyytymättömyydelle ja vihalle. Tietenkin maahanmuuttaja.

Mitä asialle voi tehdä? Kotoutetaan paremmin.

Kaksi miljoonaa ihmistä ei voi muuttaa Juupajoelle. Se on aivan selkeä fakta. Maailma on täynnä eri arvoisuutta ja köyhyyttä. Suurimmassa osassa maailman maita ihmisten asiat ovat todennäköisesti pientä etuoikeutettua eliittiä lukuunottamatta huonommin kuin vaikkapa Pohjoismaissa tai Saksassa. Me emme pysty sitä muuttamaan. Voimme pyrkiä saamaan asioita monin keinoin niissä kehitysmaissa paremmiksi, mutta maailman nopea väestönkasvu ja ilmastonmuutos eivät tee haasteesta ainakaan yhtään pienempää. Se, mihin me voimme sen sijaan vaikuttaa, on se kuinka kohtelemme täällä heitä, jotka saavat täältä oleskeluluvan ja pääsevät osaksi yhteiskuntaamme.

Maahanmuuttajat raiskaavat todetaan. Se on aivan totta, että turvapaikanhakijoiden keskuudessa raiskaaminen on tavanomaisempaa kuin kantasuomalaisten kohdalla. Tässä asiassa en mene kumpaankaan ääripäähän. En mene vasemmiston kelkkaan lakaisemaan ongelmaa maton alle tai piiloutumalla minkään tilaston taakse väittäen, että suurin osa on kunnollista porukkaa, mutta toisaalta en mene myöskään äärioikeiston tai maahanmuuttoa vastustavien ryhmien taakse huutamaan rajat kiinni, kun kerran raiskaavat. Ei, vaan vaadin hallittua maahanmuuttoa. Aivan kuten hillbillyen kohdalla Detroitissa, meille aiheutuu ongelmia siitä, että on suuret kulttuurierot tiettyjen maahanmuuttajien kanssa, mutta se mindset ei saa olla sellainen, että tämä on kiveenhakattu tilanne, vaan pitäisi painottaa kotouttamista.

Se on ihan niinkuin CSU:n finanssiministeri Markus Söder ilmaisi syyskuun 8. päivän Die Zeitissa, että maahanmuuttajat tulevat Saksaan sen takia, koska se on hyvä maa. Aivan samalla tavalla, tännekin halutaan tulla, koska Suomi on hyvä maa. Ei silloin meidän pitä tehdä maastamme huonompaa, vaan vaatia tiettyä tasoa ja tiettyjen normien täyttämistä. Kotouttamisella on siihen suuri roolinsa. Olen itse ehdottanut jo yli vuosi sitten, että Migri järjestäisi vähän armeijahenkisen vuoden kestävän kotouttamisen tulijoille, joka sisältäisi kahdeksan tuntia luentoja päivässä suomalaisuudesta ja ihmiset oppisivat samalla paitsi kielen niin normimme. Siihen kun lisättäisiin pari tuntia joka ilta kestävyysurheilua niin eivät ensinnäkään jaksaisi tehdä mitään rikoksia, mutta pysyisivät myöskin erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, mikä luonnollisesti lisäisi motivaatiota opiskella ja pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ainoa ongelma on se, mitä teemme, kun kaikki eivät saa kuitenkaan oleskelulupaa. Heistä on tehty suomalaisia, mutta kun eivät saa jäädä niin aika karua lähettää takaisin sellaisia, jotka on jo kotoutettu. Toisaalta sitä vuoden käsittelyaikaa ei voi käyttää myöskään pelkästään makoiluun ja hengailuun, sillä se alku on juuri se tärkein vaihe, jolloin heidän pitää oppia, mitä ahkeruus on. Ei voi olettaa, että vuoden sluibailun jälkeen olisi kovin helposti ahkera, yritteliäs työntekijä ja kaikkien väärinkäytösten kuten kulttuurieroista mahdollisesti osittain johtuvien rikostenkin sattumistodennäköisyys on suurinta juuri siinä alkuvaiheessa. Niinpä maahanmuuton pitäisi olla hallittua, mutta kysymys on siitä, kuinka se järjestetään ja mitä tapahtuu niille, jotka käännytetään. Me emme voi olla rasistisia pelkästään sen vuoksi näitä tulijoita kohtaan, että ongelma on osittain järjestelmässä.

Toki heidän kulttuureissakin on vikansa. Yksi syy länsimaiden menestykseen on paitsi rauhassa, niin myöskin siinä, että täällä yksilöllä on vapautensa ja oikeutensa. Jokainen saa mahdollisuuden suuntautua siihen, missä hän on vahvimmillaan. Niin naiset kuin miehetkin. Ei ole niinkuin joissain kulttuureissa, joissa joku uskonoppinut määrää tai jossa naisia alistetaan tai jossa asetetaan tarkat käyttäytymismääräykset ylhäältäpäin. Se on jotenkin kornia, että ISISin silmätikuksi ja etnisen puhdistuksen kohteeksi joutuneet jesidit ovat itseasiassa itsekin mätä kulttuuri. 22. syyskuuta Die Zeit -lehdessä oli usean sivun artikkeli nuoresta 21 vuotiaasta jesidinaisesta, jonka joku serkku oli kunniamurhannut Hannoverissa, Saksassa. Siellä asuu Euroopan suurin jesidiyhteisö ja heidän kulttuurissaan naiset ovat täysin miesten omaisuutta ja jesidien on pakko mennä jesidien kanssa naimisiin tai muuten heidät kuuluu kivittää kuoliaaksi. Juttu oli niin karmiva, etten pystynyt sitä oikein kokonaan edes lukemaan, mutta pointti on selvä. Jos tulee länsimaihin, niin pitää hyväksyä länsimaisia normeja ja oikeudenmukaisuutta. Tähän kuuluu mm. naisten tasa-arvo ja yksilön oikeudet. Siinä mielessä kannatan kyllä burkinikieltoa. Se asu on naista alistava, siitä ei pääse mihinkään. Mielestäni on muutenkin täysin luonteva asia, että sopeutuu ja hyväksyy paikallisia normeja, jos kerran vapaaehtoisesti tänne Eurooppaan tulee. Emme me tänne ketään väkipakolla roudaa kuten orjia kuljetettin satoja vuosia sitten. Niinpä paljon fiksumpi lähestystapa on sellainen, että ymppää omaan kulttuuriinsa ja tapoihinsa paikallisia elementtejä. Maassa maan tavalla on hyvä ohje tässä. Time Magazinessa oli syyskuun 5. päivä hyvä artikkeli nimeltään Ordinary Families. Extraordinary Kids., jossa toimittaja Charlotte Alter esitteli yhdeksän tavallista perhettä, joiden lapset ovat elämässään menestyneet poikkeuksellisen hyvin. Monille heistä on ollut yhteistä immigranttitausta. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, sillä monesti maahanmuuttajilla on kova halu yrittää ja onnistua, mutta se ei ole tässä keskeistä, vaan se vanhempien rooli kotouttamisessa. Esim. 70 luvulla Kansasiin muuttanut hinduperhe, oli perheen äidin Saroja Srinivasananin mukaan jo muutenkin tarpeeksi erilainen, joten he halusivat tehdä kaikkensa, jotta lapset tuntisivat olevansa osa yhteisöä. Tämä tarkoitti sitä, että tekivät heidän perinneruokiensa lisäksi hodareita ja pizzaa sekä katsoivat telkkarista amerikkalaista yliopistokorista. Lapset pelasivat pihakorista, kävivät shoppailemassa ja ajoivat kurafillareilla ihan niinkuin kaikki muutkin. Minusta siis maahanmuuttajiltakin pitää voida vaatia halua integroitua, halua kotoutua, halua pärjätä ja onnistua. Meillä on hyviä esimerkkejä esim. kosovolaisista, kuinka tämä on onnistunut tai entäpä Wilson Kirwa, hänhän on todella suomalainen, samoin Susi-jengin Jamar Wilson, joka on jopa sanonut: ”tärkeintä on olla suomalainen”. Suomalaiseksihan nimittäin voi tulla, ei tarvitse syntyä.

Institutionaalinen rasismi

Mitä me voidaan sitten tehdä kun työttömyys vaivaa ja erilaisuutta kammoksutaan. Vastaus on asennemuutos. Suomalaisten karvaperseiden päähän pitää saada taottua, että he eivät ole etuoikeutettu, valittu kansa. Sitä avittamaan pitää saada yhä enemmän maahanmuuttajien menestystarinoita. Nokian pääjohtaja on intialainen, kuinka moni ulkomaalaisvastainen henkilö sen tietää ja kuinka monelle se on ongelma. Nokia ei ole valinnut häntä johtoon solidaarisuuttaan, vaan sen takia, kun on katsottu, että hän on paras käytettävissäoleva henkilö luotsaamaan yhtiötä menestykseen. Yhä enemmän vastaavia esimerkkejä tarvitaan. Siis että maahanmuuttaja ei ole sama kuin bussikuski tai lähihoitaja, vaan että maahanmuuttaja voi olla lääkäri, arkkitehti, yritysjohtaja, pappi tai kuka tahansa. Missä tahansa hommassa pitäisi voida olla millä tahansa taustalla.

Miksi se on sitten niin vaikeaa toteuttaa? Talouselämän Mirva Heikkisen kommentissa oli hyvä Umayya Abu-Hannan näkemyys siitä, että ongelmana ei ole huutelu kaduilla, vaan se, ettei ulkomaalaistaustaisille anneta työpaikkoja, kun suomalainen keskiluokka pitää kiinni omista asemistaan. Aika huvittava tilanne. Suomalainen alaluokka eli duunarit huutelevat ja vihaavat maahanmuuttajia kun taas suomalainen keski- ja yläluokka ei anna maahanmuuttajille mahdollisuuksia. Siis vähän rumasti yleistäen.

Annetaan mahdollisuus

Koko pointtihan on juuri siinä, että annetaan mahdollisuus. Aivan samalla tavalla kuin Savosta tai Karjalasta tullut saa Helsingissä mahdollisuuden työskennellä niin samalla tavalla pitäisi antaa maahanmuuttajille mahdollisuus.

Viime vuosisadan sodat opettivat erilaisilla taustoilla tulevia ihmisiä tulemaan hyvin toimeen ja ponnistelemaan yhteisen tavoitteen eteen. Armeijat olivat sulatusuuneja. Niin Suomessa kuin esim. Yhdysvalloissa. Maalaiset ja kaupunkilaiset, eri maankolkista kotoisin olevat ihmiset oppivat toimimaan yhdessä. Niin se pitäisi tehdä nyt maahanmuuttajienkin kanssa. Kunnilla, yrityksillä ja koulutuslaitoksella on tässä vastuunsa.

Nokian kaltaiset yritykset voisivat aivan hyvin ottaa käyttöön kiintiöt esim. kesätyöpaikoissa maahanmuuttajille. Vaikkapa ihan perushommaa aluksi, mutta antaa mahdollisuus. Se ei tunnu missään, vaika henkilöstötarpeen lisäksi palkattaisiin muutama ylimääräinen. Samoin se ei tuntuisi missään yliopistoissa, jos annettaisiin vaikkapa muutama ylimääräinen opiskelijapaikka maahanmuuttajille. Onhan esim. suomenruotsalaisillekin kiintiönsä. Sama koskee lukioita. Parhaat lukiot, joihin on vaikein päästä, voisivat avata ovensa ja ottaa vuosittain vaikkapa 3-4 maahanmuuttajaa. Mitä sitten jos heidän osaamistasonsa olisi hieman alhaisempi. Kun valitaan sellaisia, joilla on halu oppia, niin menevät elämässään eteenpäin. Jälleen kerran, kysymys ei ole siitä, mitä osataan nyt (fixed mindset), vaan se, mihin on potentiaalia päästä, jos haluaa oppia ja on motivoitunut (growth mindset).

Ainoa tapa oikealla tavalla ratkaista rasismiongelma on se, että järjestämme niille maahanmuuttajille, jotka tänne saavat jäädä, mahdollisuuden yrittää ja tehdä parhaansa. Mitä useampi maahanmuuttaja onnistuu, menestyy ja potkii meitä suomalaisia persuksille, niin sitä parempi esikuva se on nuorille maahanmuuttajille tai maahanmuuttajien lapsille. Kaikki tarvitsevat esikuvia. Ja kun kaikki näkevät, että maahanmuuttajat ovat vaikkapa Nokian pääjohtajia, eivätkä raiskaajia, niin silloin se rasismi alkaa poistua. Meidän pitää vain antaa se mahdollisuus.

 

Mainokset