Tag der Deutschen Einheit

Yhdistynyt Saksa täyttää tänään 26 vuotta. Muistan 80-luvulla, kun mutsin mutsi sanoi, että Saksat eivät koskaan yhdisty. Otin nokkiini ja kinasin, että se on roskaa ja ne yhdistyvät.

Monia tapahtumia tapahtui ja Saksa saatiin yhdistymään mm. Reaganin ansiosta. Koska kommunismi kukistui, niin Neuvostoliitolla ei ollut enää mahdollisuutta pitää yllä itäblokkia. Fanitin tosiaan nuorena Ronald Reagania. 80-luku oli hienoa aikaa ja Suomessa oli kiva olla vapaan maailman päämiehen joukoissa, kun koulussa tuntuivat muut oppilaat ja opettajat kannattavan Gorbatshovia. Johtunee suomettumisesta. Neuvostoliitossa oli kaikki niin hyvin ja USA:ssa huonosti. Kun olin pari viikkoa lomalla Floridassa, niin opinto-ohjaaja kysyi minulta sen jälkeen, tarjottiinko minulle huumeita. Luuli ilmeisesti, että olisin ollut Kalliossa.

Anyway, Ronald Reagan piti Berliinissä aikanaan puheen samalla tavalla kuin aiempi Presidentti John F. Kennedy oli 60-luvulla pitänyt. Kennedy sanoi legendaariset sanat: ”Ich bin ein Berliner” kun taas Reagan vaati vuonna 1987: ”Mr. Gorbachev, tear down this wall”. Presidentti Reagan oli erinomainen neuvottelija. Hän pelasi ikäänkuin kahta latua. Toisaalta oli todella tiukka ja omanarvontuntoinen koskien Yhdysvaltojen ja NATOn kykyä, mutta toisaalta hän oli myöskin hyvä neuvottelemaan ja valmis myönnytyksiin. Hän haki neuvotteluyhteyttä Neuvostoliiton kanssa jo ollessaan Kalifornian kuvernöörinä. Häntä kunnioitettiin ja arvostettiin. Tämä vaatimus 1987 tuli nähdäkseni aika oikeaan aikaan, koska hän näki, että moni asia oli jo muuttunut ja Neuvostoliitto ja koko SEV alkoivat olla jo lähes kanveesissa. Niinpä hänen ei tarvinnut pelätä mitään vaarallisia vastatoimia enää siinä vaiheessa. Viisi vuotta aiemmin tilanne olisi ollut eri.

Kansa hurrasi tuolloin luonnollisesti Reaganille ja myöhemmin kun yhdistyminen tuli ajankohtaiseksi, Bush oli tietysti siinä roolissa yhdessä Thatchern kanssa, että saivat vakuutettua Mitterrandillekin, ettei Saksasta aiheudu Ranskalle vaaraa. Tavallaan siis kaikkia voittajavaltioiden johtajia voi kiittää tässä yhteydessä. Sama koskee Gorbatshovia. Tilasin aikanaan Akateemisesta kirjakaupasta (siihen aikaan ulkomaalaisen kirjan tilaaminen kesti 5 viikkoa) Helmut Kohlin muistelmat Ich wollte Deutschlands Einheit (josta oli ollut juttu Helsingin Sanomissa. Tuossa kirjassa kerrotaan Gorban kertoneen DDR:n johtajalle Erich Honeckerille: ”wer zu spät kommt, den bestraft das Leben” eli kun on liian kauan aikaillut, saa maksaa siitä. Kun DDR:ää ei uudistettu ja vapauksia lisätty, niin Honecker menetti pelin ja Gorba tajusi väistämättömän kehityksen ja sai Neuvostoliiton vanhat kommunistijäärätkin hyväksymään sen, että periksi on nyt annettava ja Saksa saa yhdistyä.

Saksassa tietysti Helmut Kohl oli mies yhdistymisen takana. Se oli hänen suuri unelmansa ja hänestä tuli kansleri, joka yhdisti kansan. Hän ei olisi kuitenkaan onnistunut ilman hiljattain menehtynyttä FDP:n puheenjohtajaa Hans-Dietrich Genscheriä, joka oli mustakeltaisessa hallituksessa Kohlin aisapari. Genscher oli todella pitkäaikainen ulkoministeri ja hänen vaikutuksestaan Eurooppa kehittyi niinkuin se kehittyi. Joka puolelta on kehuttu hänen neuvottelutaitojaan.

Tänään ei nyt mitään suuria juhlia varmaan missään ole, kun ei ole edes kyseessä mikään tasavuosi, mutta on hyvä muistaa, mikä päivä on 3. lokakuuta ja voisihan sitä salin jälkeen illalla ottaa Warsteinerin.

 

Edit. Pahoittelut,  päivällä läpikäymäni työaineisto oli vuodelta 2006, joten ajattelin, että elämme vuotta 2006.  Nyt täällä salilla aloin ajatella, että viime vuonnahan Wiedervereinigungista tuli 25 vuotta, joten miksi hitossa kirjoitin 16. Sitten mietin, ai niin olemme vuodessa 2016 😎

Advertisements