Melkein voitettiin

Muistatteko kevään 1999 Champions Leaguen loppuottelun? Oleskelu oli siellä ollut hyvä. Ensin lyöttäydyimme Ramblasille juhlimaan yhdessä paikallisten kanssa vieraspelissä varmistunutta Espanjan mestaruutta. Pari päivää myöhemmin oli läheisellä aukiolla voiton juhlat. Frank de Boer huusi parvekkeelta mikrofoniin ¡Visca el Barça! ¡Visca Barcelona! ¡Visca Catalunya! Kokeilin hotellihuoneen parvekkeella FC Bayernin paitaa päälleni, vastapäisen talon parvekkeelta vanha gubbe ilmoitti minulle: ei tänään. Saman oleskelun aikana oli käyty katsomassa Montmelón moottoriradalla kolme päivää formulakisojakin, se oli ihan hauskaa sekin. Kuuma oli  ja nahka kärventyi. No onneksi oli Foster’sia myynnissä katsomoissa yllin kyllin. Aqua, cerveza, cocacola huusivat. Reissun kohokohdan piti olla kuitenkin CL-finaali Manchester Unitedia vastaan.

Ennakkotunnelmat olivat aika jännittyneet ja epävarmat. En tiennyt kuinka hyvin tulisimme pärjäämään manchesterilaisia vastaan. Ottelu kuitenkin näytti, ettei ollut mitään hätää. Bayern München dominoi ottelua. Johdimme 1-0 Mario Baslerin vapaapotkumaalilla ja sen lisäksi meillä oli ollut 3 ylärimaa tai tolppaa, näyttävin niistä saksipotku ylärimaan. Voiton piti olla selvä. Kunnes tuli yliaika ja älytön paniikki. ManU tasoitti Teddy Sheringhamin jatkaessa Ryan Giggsin epäonnistuneen laukauksen verkkoon. Olin todella pettynyt, mutta ajattelin, että hoidetaan se sitten jatkoajalla. Sinne asti ei menty, koska 3. lisäaikaminuutilla tuli kulmapotkutilanteessa taas paniikki ja Ole Gunnar Solskjäer sai survottua pallon maalin edestä sisään. Se oli uskomattoman epätodellinen hetki. Kukaan ei voinut uskoa todeksi, että sellaista voisi tapahtua. Veljeni olisi halunnut myöhemmin hajoittaa hotellihuoneemme. Niin paljon kaikki harmitti. Pelaajista Samuel Kuffour ei tuntunut tajuavan mitä oli käynyt. Oliver Kahn kertoo kirjassaan Ich: Erfolg kommt von innen, että hän jäi ottelun jälkeen myöhään yöllä pitkäksi aikaa kentälle ja käveli maalilta maalille hokien niemals aufgeben. Hän ei luovuttanut, vaan voitti mestaruuden kaksi vuotta myöhemmin. Hän sanoi, ettei tiedä mitä olisi tapahtunut, jos voittoa ei olisi tullut. Voitto tuli finaalissa Valenciaa vastaa 2001 ja hän sai rauhan.

Eilen Suomelle kävi Islannissa vähän vastaavasti. Suomi pelasi erinomaisen pelin. En ole pitkään aikaan nähnyt sellaista taistelutahtoa joukkueelta ja Backe oli saanut aikaan melko hyvän ryhmityksen muutenkin. Ennakkoon olin veikannut tasuria. Tiesin, että Islanti ei olisi hyvä pallonhallintajoukkue, joten jos puolustettaisiin hyvin, voitaisiin pärjätä. Lisäksi erikoistilanteet pitäisi ottaa tarkasti, sillä Islanti teki niistä paljon tuhoa em-kisoissa. Vaparit, kulmurit ja Gunnarssonin pitkät heitot. Suomen joukkue oli muuttunut aika paljon edellisestä pelistä. Fleguillut Roman Eremenko oli ilmeisesti jäänyt kiinni dopingista (no hän alisuorittaa muutenkin maajoukkueessa aina), Uronen ja Pohjanpalo olivat loukkaantuneet, Lamin tilalle oli otettu puolustavampi debytantti Sauli Väisänen, Pukki oli tullut avaukseen ja Perpa oli jälleen käytettävissä. Hieman huolestutti se, että liideri Tim Sparv oli edelleen loukkaantuneena.

Suomi oli todella hyvä. Joka jätkä yritti ja taisteli. Paulus Arajuuri oli ehkä taas se pelaaja, joka näytti eniten esimerkkiä, mutta jokainen taisteli. Pukki oli hyvässä kunnossa ja terrierimäinen. Kuten Kosovoakin vastaan, Suomi pääsi jälleen johtoon. Pelattiin todella erinomainen, pitkä hyökkäys, jossa voitettiin kaikki kaksinkamppailut, jonka seurauksena pallo jäi Suomelle. Hyvä leventävä syöttö laitaan, josta oli aikaa keskittää. Tuli erinomainen pallo suoraan Pukin päähän, joka puski todella hyvin sijoitetun pallon oikeaan nurkkaan, eikä maalivahdilla ollut mitään mahdollisuuksia. Jakson lopussa Islanti sai kulmapotkun, jonka jälkitilanteessa maalivahti Hradecky arvioi totaalisen väärin pallon lentoradan ja Islanti sai ilmaisen tasoituksen. Seuraavasta hyökkäyksestä Suomi iski jälleen. Lod ei antanut periksi, vaan kun pallo kimposi uudelleen hänelle, tälläsi hän pallon voimalla verkkoon. Eka jakso maalit 2-1 Suomelle, Hradeckylle 2 loistavaa torjuntaa, 1 päästetty ns. ilmainen maali.

Toisella jaksolla jatkettiin siihen, mihin ensimmäisellä jäätiin. Pelattiin fiksusti, eikä ollut oikein mitään hätää. Backe teki aikaisen vaihdon ja otti 55. minuutilla Markkasen Hämäläisen tilalle. Hakien ilmeisesti kaksinkamppailuvoimaa erikoistilanteisiin. Pallollisena Markkanen oli huono, kuin norsu posliinikaupassa. Kaiken lisäksi mies loukkaantui. Tämä ei ollut kuitenkaan matsin käännekohta, vaan annettu rankkari. Se oli jotenkin ihmeellinen tilanne, josta en oikein nähnyt kunnolla, osuiko se muka käteen tai oliko se siis sellainen käsivirhe, mikä olisi pitänyt viheltää. Luulin, että Suomi saa siitä vaparin. Joka tapauksessa islantilaisen puntti tutisi, hän laukaisi ylärimaan ja pallo meinasi mennä Hradeckyn takaraivosta omaan maaliin. Rankkarin jälkeen Islanti sai lisää virtaa ja Suomi alkoi ehkä väsyä tai joutui muuten antamaan pallonhallinnan yhä enemmän vastustajalle. Varsinaista hätää tai paniikkia ei kuitenkaan ollut. Markkanen alkoi harmittamaan oikein olan takaa. Mies oli koko ajan mukamas loukkaantuneena. Schüllerin vaihto piti perua kahdesti, kun Markkanen oli perseellään ja uikutti.

Lopulta Markkanen vaihdettiin pois ja peli oli lähes loppumaisillaan. Islanti sai kulmurin. He yllättivät meidät ja ottivatkin lyhyen kulman, josta nopea keskitys ja suomalaispelaajat nukkuivat, jolloin tuli tasoitus. Jälleen erikoistilanne, jälleen kulmapotku kuten ensimmäisellä jaksollakin. Tuli mieleen, näinkö taas käy. Eikö suomalaiseen kulttuuriin vieläkään kuulu voittaminen. Emmekö osaa voittaa. Yksi piste Kosovoa vastaan, yksi piste Islantia vastaan ei riitä, kun sunnuntaina tulisi Ratinassa vastaan huippuvaarallinen Kroatia, joka pöllytti eilen vierasottelussa Kosovoa 6-0. Tuon 2-2 maalin synnyttyä lähdin kuselle.

Kun tulin takaisin tv:n ääreen minuuttia myöhemmin, huomasin, että kylvetys ei ehkä ole vielä tässä. Suomi oli jotenkin paniikissa. Ei osattu purkaa kunnolla, eikä pelata sillä tavalla järkevästi aikaa kuluttaen mitä oli osattu tehdä vielä joskus 85. minuutin kohdalla. Se vapaapotkun antaminen puolesta kentästä oli älytön ratkaisu ja täysin tarpeetonta. Tosin matsin olisi pitänyt jo loppua. Oli pelattu se 4 minuuttia yliaikaa. Joka tapauksessa peli sai jatkua, saatiin hirveä rumba Suomen maalille ja islantilainen potkaisi Hradeckylla olleen pallon sisään. Peliä oli pelattu liian kauan yliaikaa ja pallo oli ollut maalivahdin hallussa. Joka tapauksessa maali hyväksyttiin ja Suomi oli hävinnyt ottelun.

Tämähän ei nyt ollut islantilaisten vika, mutta joku minussa silti toivoo, että Huuhkajat olisivat laittaneet siellä pukukopin uuteen uskoon. Backe sanoi tv-haastattelussa, että se oli pelaajille valtava pettymys. Hänen mukaansa tilanne oli käsivirhe, paitsio ja kaiken lisäksi pallo maalivahdin hallussa. Silti maali hyväksyttiin. Takaisku voi horjuttaa suurenkin maan. Saksan maajoukkue pelasi em-välierässä Ranskaa vastaan huikeaa futista ensimmäisen jakson. 6.-45. minuutilla vajaa 40 minuutin jakso oli parasta, ylivoimaisinta futista koko turnauksessa, mutta maalit jäivät syntymättä. Sitten viimeisellä minuutilla tyhmä tökkäys Hectorilta vaarattomassa tilanteessa yli päätyrajan, jolloin Ranskalle vielä kulmuri. Loukkaantumisten vuoksi sekä Hummels että Boateng poissa ja kun siihen lisätään vielä Khediran ja Gómezinkin poissaolot niin erikoistilanteisiin ei pitkiä miehiä ollut. Schweinsteiger joutui hänelle epätyypilliseen tilanteeseen ja epäonnekseen pallo osui keskityksestä hänen käteensä. Seurauksena rankkari, josta Ranska siirtyi johtoon. Saksa ei siitä toipunut, vaan hävisi pelin. Löw sanoi, että kokenut, maailmanmestarijoukkuekin oli shokissa puoliajalla.

Huuhkajat eivät ole yhtä kokenut ryhmä, vaan joukkue on viime aikoina menestynyt huonosti, joten olisi tarvittu uskoa omaan tekemiseen. Suomi pelasi Kosovo-peliin ja edeltäviin harjoitusmatseihin verrattuna erinomaisen pelin, mutta ei saanut mitään palkinnoksi. Jos Backen miehistö olisi voittanut em-kisoissa pärjänneen Islannin niin se olisi ollut loistava boosti itseluottamukselle. Heidän olisi pitänyt voittaa eilisellä esityksellä. No, Suomella sekä Huuhkajilla että koko kansakunnalla on vielä tekemistä siinä, että aina uskoisimme omiin kykyihimme ja osaisimme voittaa. Moni on mm. kritisoinut suomalaispelaajien tasoa ja väittänyt, ettemme voi menestyä, kun pelaajat ovat niin huonoja. No silti seurajoukkueessa moni pärjää ja pelaajat iskevät maaleja liukuhihnalta tai pelaavat muuten avainrooleissa. Samanaikaisesti Islannin maajoukkue pärjää, vaikkei materiaali ole niin laadukas, puhumattakaan viime karsinnoissa esim. P-Irlannista. Kysymys ei siis ole materiaalista, vaan pelitavasta, siihen sitoutumisesta ja taistelusta.

Eilen ei osattu vielä voittaa ottelua, mikä olisi pitänyt voittaa. Aivan samalla tavalla kuin Kosovo-ottelukin. Eilinen oli tosin Suomelta paljon parempi ottelu ja se oli kaikkinensa viihdyttävä ottelu. Ikävää on vain se, että tuomari ryösti skandaalimaisesti meiltä sen yhdenkin pisteen. Ei auta muu kuin ottaa takki ja mennä katsomaan Youtubesta Pedron tarina.

Mainokset