Hyvä fiilis!

Pariin kuukauteen on ekaa kertaa todella hyvä fiilis. Ensin jalat alkoivat kronata, sitten kunto romahti ja kilpailut menivät mönkään. Kaiken tämän jälkeen kelikin kylmeni ja illat pimenivät. Masensi jonkin verran, kun kävelykin oli aika huonoa. Sattui kun ylitti kadunkin.

Nyt olen paremmilla fiiliksillä. Tämä on 9. löysä viikko. Ensin oli 4 viikkoa reilut 40+km juoksua, sitten pari kpl 25-27km viikkoja, sitten taas pari about 40km viikkoa ja tämä viikko on toistaiseksi sisältänyt 2x15km. Olen pitänyt lepopäiviä, käynyt uimahallissa, välillä vähän crossaria salilla. Juoksu ollut kevyttä viime aikoina pl. pari kertaa.

Tällä viikolla pidin ma-ti lepoa ja kun ke menin lenkille, niin huomasin, että hittolainen, ekaa kertaa pariin kuukauteen kivut ovat pienemmät. Okei takareisissä kirraa; okei oikea nivunen/lonkankoukistaja kipuilee vähän; okei oikea akillesjänne kipuilee ja on kosketusarka, mutta kaikki muu oli poissa. Jalat eivät olleet yhtään niin raskaatkaan kuin viime aikoina. Tottakai vauhtikestävyys on poissa, tottakai vauhtireservi on pienempi kuin mitä sen pitäisi olla, mutta mitä sitten. Nyt on valoa tunnelin päässä.

Kun ei ole tarvinnut nyt Espoon rantakympin jälkeen miettiä juoksemista yhtään, niin ajatukset ovat kirkastuneet. Lenkeillä voi ajatella muita asioita ja saada positiivisia fiiliksiä. Olen jopa tullut sinuiksi kelin kanssa. Tuuli oli nimittäin eilen ja toissapäivänä poissa. Ei se pimeys ja viileä keli haittaa kunhan ei sada tai ole tuulista. Laitoin Brooksin neonkeltaisen nightlife juoksutakin. Sen alle Craftin hiihtoaluspaidan. Jalkoihin Brooksin löysemmät juoksuhousut (ajattelin jos trikoot kylmät). Sen lisäksi Craftin juoksupipo ja Exelin Nordic Walking hanskat (ovat ohuemmat kuin Craftin juoksuhanskat tai mitkään hiihtohanskat, siksi nyt sopivat). Juoksusukatkin normaalia paksummat eli juuri sopivan lämmin varustus viileään keliin, eikä ulkolenkkeily harmittanut yhtään. Pikemminkin hain sieltä uutta fiilistä, uusia ajatuksia taivaltaessani yksin merenrantoja pitkin. Esport Bristolissa vähän se aina sama meininki ja samat naamat kyllästyttää ja Arenalle en viitsi mennä lönköttelemään. Nyt siis näin.

Eilen joku yritti varastaa moottoripyöräni keskellä päivää Helsingin keskustassa. Varashälytin varmaan huutanut ihan sikana (koska se alkaa aina huutaa jos joku koskee), joten se oli sitten jätetty sinne. Muutaman metrin olivat raahanneet sitä. Pyörä painaa 150 kiloa ja kun rattilukkokin on päällä, on se vaatinut kaksi isoa kelmiä nähdäkseni. Otti asia jonkun verran päähän ennen kuin lähdin lenkille, mutta toivuin siitä juoksulenkin aikana. Pitää ajatella positiivisesti. Olisi voinut käydä pahemmin. 1999 minulta varastettiin kokonaan prätkä Tukholmassa, sitä ei löytynyt ikinä. Lisäksi kahdesti pysäköity prätkäni on ajettu kumoon. Toisella kerralla syyllinen saatiin kiinni, kun joku jakeluauto lanasi koko prätkärivin, jolloin rikki menneet katteet tms. osat menivät hänen vakuutuksestaan, toisella kerralla jouduin itse kärsimään vauriot.

Hyvällä fiiliksellä siis nyt kohti viikonloppua.

Mainokset