Suosion salaisuus

Eilen oli ennen HIFK:n kotimatsia Matti Hagman -tribuutti. Paitsi hallilla ja sen ulkopuolella, niin myös IS lätkästudiossa. Katsoin tuon studion. Siinä tuotiin hyvin esille sitä, kuinka suosittu Hakki oli 80 luvulla ja kuinka vihattu persoona hän oli maalla. Kuitenkin samalla kunnioitettu. Se laittoi ajattelemaan. Tätä on suosio. Kun on suosittu, niinkuin esimerkiksi minä, on samalla vihattu ja ihannoitu. Toiset tykkää, toiset vihaa, mutta puhetta riittää. Kun uskaltaa olla oma itsensä ja tekee asioita, jakaa kansan. Kaikkia ei voi miellyttää.

Tätä keskustelua suosiosta voisi hieman laajentaa. Minä en ole jees, jees mies. En ole mielistelijä, en ole perseennuolija. Osittain sen takia olen suosittu. Jos unohdetaan se, että olen älykäs, hyvää seuraa ja hyvännäköinen, niin olen myöskin aito, enkä teeskentelijä. Se miellyttää joitain ihmisiä ja vihastuttaa joitain toisia.

Myönnän, että olen stara. Olen omassa tekemisessäni ykköskentän keskushyökkääjä, en nelosketjun laituri. Ei siinä ole mitään pahaa. Pikemminkin päinvastoin.

Mistä suosio johtuu, esim. juuri naisten keskuudessa? No luonnollisesti siitä, kun minussa on sisältöä. Se nostaa heidän itsetuntoa, kun ovat minun kanssani tekemisissä. Se johtuu siitä, kun minulla ei ole alhainen itseluottamus itselläni kuten esim. maalaisilla on tai heillä, joille kelpaa mikä hyvänsä. Monesti olen ollut jossain tapaamisessa, esim. HIFK-kannattajia tapaamassa. Moni on pitänyt minua legendana ja vähän niinkuin pokkuroineetkin. Olen sitten yrittänyt selittää, että pitää arvostaa itseään. En ole yhtään sen kummallisempi kuin muutkaan, mutta minä tiedän arvoni, kaikki eivät tiedä. Jokaisen pitäisi keskittyä olemaan se, mitä on parhaimmillaan, eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Siitähän Hakissakin oli kysymys. Studiossa sanottiin, että Lahdessa tai Tampereella olisivat halunneet uskaltaa olla kuten Hakki, mutta eivät kehdanneet. Miksi minä sitten kehtaan? No minulla on esim. ollut sydänlihastulehdus, joka on melko opettavainen kokemus. Voin suositella kokemaan sen, jos haluatte, mutta se on aika vaarallinen ja kova koulu.

Eli kun minä sanon, että joku on hyvä juttu, niin ihminen on mielissään, kun en sano mielistelläkseni. Vaan sanon siksi, että oikeasti joku on hyvä juttu tai hyvä tyyppi tai kaunis tai mitä tahansa. Samoin toivon muidenkin toimivan. Esim. kun Düsseldorfissa menin yhdellä reissulla saavuttuani kaupunkiin baariin kaljalle ja yksi nainen tuli minulle sanomaan Burberryn rugbypaidastani: Schöne Bluse, niin en ottanut sitä kohteliaisuutta negatiivisena. Minunkin mielessäni se paita oli ja on yhä todella kiva. Se on silloin hyvä saada siitä huomionosoitus. Se ei ole siis koskaan tavallaan väärin kehua esimerkiksi jotain vaatetta, jos se on oikeasti hyvä. Jussi Ahde esim. kehui aikanaan neonpunaista J. Lindebergin kevättakkiani, kun satuimme samaan aikaan yökerhon hissiin. Tunnen hänet yöelämästä, joten en ottanut kehua mitenkään huonona kommenttina tai kuvitellut, että hän yrittäisi homoilla tms., vaan se oli hyvä kommentti. Hän huomasi hyvän takin ja otin kehun vastaan. Samoin Dainesen Valentino Rossin VR46 -malliston prätkärotsiani, jossa on takana suurilla neonkeltaisilla kirjaimilla numerot 46 ja edessä pienemmät VR46 merkinnät ja muuten paljon neonkeltaista huomioturvaväriä takin perusvärin ollessa musta, on tultu paljon kehumaan. Yksi kaupan naiskassa kertoi jopa Rossin olevan hänen suosikkimoottoripyöräilijä. Aina huomio ei ole toki ihan miellyttävääkään. Kerran tulin Esportista ja kadulla joku känninen nainen huusi: ”hei neljäkuusjäbä, sulla on ihan vitun siisti rotsi”. Se olisi saanut jäädä tapahtumattakin, mutta en murehdi. Pointti on se, että autenttista suosiota saa, kun kehuu silloin kun kehua on ja osaa ottaa kehuja vastaan, eikä vain raipeile tyyliin ”emmä tiiä”.

Miten positiiviseen mielikuvaan voi sitten myötävaikuttaa? Jos menee esim. työhaastatteluun tai joku nainen haluaa tutustua vaikkapa Tinderissä tai missä vain niin voi kysyä ”miksi juuri minä”. Joutuvat silloin miettimään niitä positiivisia asioita, minkä vuoksi juuri tämä henkilö. Eli sie lähtökohta on jo valmiiksi niin, että henkilö nähdään positiivisessa valossa. Toisaalta se on myös henkilölle itselleen hyvä juttu, koska tulee sellainen vahvistus sille, että on oikeasti valittu juuri hän, eikä ihan randomina kuka hyvänsä. Työhön mennessä se on tärkeätä. Ei kannata valita työnantajaa, joka ei anna oikeanlaista vastuuta ja ota sitä palkkausta vakavasti. En ainakaan pyri itse mihinkään bulkkihommiin, ts. sellaiseen mihin pystyy kuka vain, vaan pyrin tuomaan pöytään oman osaamiseni ja asiantuntemukseni. Silloin se pitäisi olla jo alunperin toiseltakin osapuolelta mietittynä. Samoin esim. naisasioissa, en ole bulkkipanija, ts. sen naisen pitäisi olla mietittynä syy, miksi haluaa tutustua juuri minuun, eikä kehen tahansa kadulla kulkevaan perusjarnoon. Siinä ei ole mitään ylimielistäkään, vaan ihan maalaisjärkeä. Haetaan sitä sopivaa henkilöä ja silloin on hyvä tietää ne syyt, miksi se mahdollinen valinta kohdistuu juuri itseen. Toinen vaihtoehto on sitten pyydellä anteeksi ja kiitellä maasta taivaaseen siitä mahdollisuudesta, mutta se on let’s face it epätoivoista. Ei anna kauhean hyvää kuvaa henkilöstä ja vastapuoli alkaa helposti pohtia, että mitä vikaa tossa tyypissä nyt mahdollisesti on. Pakko olla jotain.

Eli jos haluatte matkia minua, niin olkaa itsevarmoja ja omia itsejänne. Eli siis ei kannata sinänsä matkia minua, vaan uskaltaa olla juuri se mitä olette, mutta ette ole tähän mennessä uskaltaneet olla, koska mietitte mitä naapuri, sukulaiset, kaverit tai vaimo sanovat. Jos haluatte olla staroja, niin olkaa. Mullekin yksi kaveri kritisoi kerran LeBonkin kattoterassilla mukamas joitain värivalintoja. Myöhemmin kun olimme terassilla kaljalla muutama kuukausi myöhemmin niin hän sanoi: ”sä oot tollainen formulakuski, niin sulle noi tollaiset värikkäät vaatteet sopii”. Eli kun en ollut harmaa hiirulainen, enkä muuttunut alkuperäisen kommentin jälkeen harmaaksi hiirulaiseksi, niin hänkin taipui.

Sanoisin, että staraus lähtee sisältä. Kun olet omassa sydämessäsi stara, niin olet sitä pian ulkoisestikin. Go for it!

Mainokset