Rosoinen Baltsu

Jatketaan painatuksista. Joskus saan lahjaksi paidan, siis esim. syntymäpäivänä. Joskus on mennyt mönkään ko. operaatio. On ollut supermakea paita, mutta liian iso. Täytyisi löytää joku isompi henkilö, jolle niitä antaa. Siis käyttämättömiä paitoja. Anyway, kerran sain Cannesista Lenny & Loyd t-paidan. Fuchsian värinen retrohenkinen. Edessä lukee Lenny & Loyd ja sen alla on amerikkalaisyliopistojen henkinen vaakuna, vuosiluku ja alla teksti touchdown. Se oli hyvin retrohenkinen paita, kun painatus oli valkoinen, koholla oleva, mutta snadilla turkoosi korostuksella. Paita oikean kokoinen ja erittäin pehmeätä puuvillaa. Todella rikkaat värit, eivätkä haalistu pesussa, mutta pahaksi onneksi tässä paidassa se ominaisuus, että painatus alkoi kulua pesussa.

Paita muuttui, en tiedä tahtomattaan vai tarkoituksella veretseisauttavan makeasta rosoiseksi. Tuli sellainen wornvaikutelma. Sopii joskus esim. viikonloppuun. Taloyhtiön lenkkisaunasta tulin tuo paita päälläni ja turkoosinväriset hawaijilais lainelautailushortsit ylläni. Niissä shortseissa on keltaisia kukkia. Siis oikeasti hawaijilaismeininki. Nyt ei ole kuitenkaan kesä, joten ei voi olla shortsit jalassa hela tiden, joten kun alkoi tulla vilu lounaan jälkeen ja aloin katsoa televisiosta eilen sitä HIFK-Grani handismatsia, niin piti laittaa farkut jalkaan ja mikäs olisi parempi yhdistelmä kuin kuluneet farkut. Joku aika sitten tein farkkuinventaaria ja huomasin, että kolmet farkut ovat aika finaalissa, kuluneet. Paria niistä en ollut aikoihin edes käyttänyt. Ei se mitään, nyt otin pitkästä aikaa yhdet farkut käyttöön. Kun tulee sopiva hetki, niin niitä huonompia farkkuja voi laittaa pois, mutta se hetki ei ole nyt. Jostain syystä jopa nuo kuluneemmat farkut tuntuvat aika mukavilta päällä. Kangas on pehmeempää kun se on kulunut melkein puhki.

Koko viikonlopun meininki oli siis vähän rosoinen. Lepäilin sängyssä pitkään sekä la että su, sitten kävin lenkillä molempina päivinä sellaisen ihan ok 15-17km. Juoksu ei oikein sujunut kumpanakaan päivänä, kun jostain syystä pohkeet ovat taas kireämmät. Lisäksi kesästä alkaen vaivannut oikea akillesjänne on ollut nyt huonompana. Myöskin oikea jalkapohja on kummallinen. En ole ennen kokenut sellaista, mitä tällä viikolla joka lenkillä, että jalkapohja särkisi aika kovaa hieman päkiästä taaksepäin ulkoreunalta. Kummallinen paikka. En siis juossut kovaa, eikä lenkki tuntunut mitenkään hyvältä. Eilinen Keilasataman ympäri oli todella vaikeata. Tänään paistoi aurinko ja juoksin Jätkäsaaren, Hietalahden, Merisataman ja Kaivarin kautta Siljan terminaalille, josta sitten Kaivohuoneen puiston kautta takaisin niin, että Ruoholahden läpi suoraan Larun sillalle. Keli tosiaan parempi kuin eilen ja kivut hieman pienemmät.

En tosiaan tehnyt tänä viikonloppuna mitään ihmeellistä. Halusin vain relata. Eilinen meni aika pitkälti television parissa. Handiksen jälkeen katsoin illalla klo 21 tv vitoselta leffan identiteettivarkaudesta. Siinä oli äijä, joka huomasi yhtenä aamuna, että häneltä on viety identiteetti ja kortit eivät toimi, hänestä on pidätysmääräys jne. Kun poliisi ei tehnyt mitään, niin hän lähti itse selvittämään tekijää. Matkusti Floridaan ja löysi tekijän. Kaikenlaista tapahtui tämän jälkeen, mutta tarinan opetus oli se, että kaikki ei ole siltä, mitä näyttää. Tekijä vaikutti aluksi kahelilta, mutta hänessä oli se toinen puolensa ja muutti elämänsä. Meni vankilaan ja alkoi opiskella.

Myöhemmin klo 23.30 alkaen tuli Neloselta elokuva, jossa henkilö väitti, että hän on piilottanut kolme ydinpommia eripuolille Yhdysvaltoja. Hänet saatiin kiinni ja kuulusteltiin kiduttamisen keinoin. Tämä elokuva oli aika raju. Siinä mm. kuulustelija Samuel L. Jackson viilsi yhdellä iskulla kidutettavan vaimon kurkun auki tämän edessä. Piti jo päästää vaimo vapaaksi, eikä kiduttaa häntä, niin vetikin yht’äkkiä kurkun auki ja se vaimo kuoli siihen. Kun lapsia uhattiin niin tekijä paljasti kolmen pommin sijainnit. Kuulustelija ymmärsi, että pommeja on ilmeisesti neljä, koska tätä ydinpommeihin käytettävää ainetta oli varastettu Iranista sen verran, mitä neljään menisi. Tekijä kuitenkin onnistui saamaan itselleen aseen, laittoi piipun suuhunsa ja veti liipaisimesta. Tämän jälkeen homma oli ns. ohitse, pommit löydettiin ja tehtiin vaarattomaksi, mutta sillä hetkellä kun yksi pommi tehtiin vaarattomaksi ja aika meni täyteen, oli seinän takana vielä muutama sekunti jäljellä toisessa pommissa eli tässä neljännessä pommissa. Sen aika kului nollaan ja elokuva loppui siihen. Eli siis yksi ydinpommi olisi joko New Yorkissa tai Los Angelesissa räjähtänyt. Mitä tuo elokuva sitten jätti mieleen. Ensinnäkin elokuvan aikana minua häiritsi se, että tiimi vietiin salaiseen paikkaan, jota muka ei ole olemassakaan, jossa armeijan salainen osasto oli ja jossa tämä Phoenixissa kiinniotettu pommimies oli ja jossa häntä kuulusteltiin ja kidutettiin. Omituista, että paikkaa ei ole olemassakaan, kun se kuitenkin oli joku SMU Mustangs jumppasali Southern Methodist Universityssa Dallasissa. Jokainen pystyi näkemään logon SMU, tekstin Mustangs seinillä sekä sen hevosen kuvan lattiassa. Se häiritsi minua. Jälkeenpäin hirvitti vähän se kurkun auki vetäminen ja se, että pommi räjähti. Ihmiset pystyvät kiduttamisissa aikamoisiin tekoihin ja toisaalta henkilöt, jotka on koulutettu hyvin ja joilla on joku pyhäsota menossa, on myöskin melkomoinen mahdollisuus olla murtumatta. Koko yhteiskuntamme perustuu siihen, että puhallettaisiin yhteen hiileen, mutta on paljon ihmisiä, joilla näkemykset ovat toiset. Me emme oikein nykyään voi olla mistään enää varmoja. Hyvä esimerkki on uutinen tänä iltana siitä, että leluja Aleppoon vienyt henkilö omaisi jotain jihadistiyhteyksiä.

Todellakin ollut leppoisa, mutta vähän tylsänpuoleinenkin viikonloppu. Ehkä se latasi hyvin akkuja huomikseksi. Välillä täytyy tosiaan relatakin ja olla tekemättä mitään ihmeellistä.

Mainokset