Amerikan halki – Ultrapeten tajuton ennätys

Runnersworldin mukaan amerikkalainen ultrajuoksija Pete Kostelnick, Lincolnista, Nebraskasta on tehnyt aivan tajuttoman ennätyksen. Käytän tarkoituksella sanaa tajuton, sillä mitä enemmän ennätystä yksityiskohtaisemmin ajattelee, niin sitä enemmän alkaa huimata.

Ultrapete juoksi siis Amerikan halki ennätykseksi 42 vuorokautta, 6½ tuntia. Hän lähti matkaan syntymäpäivänsä aamuna 12. syyskuuta San Fransiscon kaupungintalolta aamukahdeksalta. Noin 4935 kilometriä myöhemmin hän saapui määränpäähänsä New Yorkin kaupungintalolle nyt maanantaina iltapäivällä 24. lokakuuta kello 17.30 itäistä aikaa eli 14.30 sitä lähtöpaikan Tyynenmeren aikaa. Hän valitsi juuri tämän SF->NYC reitin juostessaan Amerikan halki, sillä edellisen, vuonna 1980 juostun ennätyksen tekijä Frank Giannino jr., oli juossut juuri tuon välin 46 vrk, 8h, 36min. Tuo ennätys kesti 36 vuotta kunnes tuli Ultrapete ja laittoi 4 vuorokautta paremmaksi.

On syytä tarkastella tätä asiaa tarkemmin, mutta käydään Nebraskan kautta. En tiedä ko. osavaltiosta juuri mitään. Mieleeni tulevat vain valtavat preeriat ja Omahan oraakkeli Warren Buffett. Jos Buffett on tajuton, niin samoin on Chicagon deep pan pizza. 2002 oltiin legendaarisessa Pizzeria Unossa, joka on ollut siinä alkuperäisessä lokaatiossa 1943 alkaen. Siellähän on sellainen meininki, että jos ja kun paikka on täynnä kuten oli viikonloppuna illalla niin ottavat tilaukset vastaan ovella, asiakkaat saavat juomat ja hengeilevat siinä jalkakäytävällä ottaen olutta ja odottaen. Ehkä joku 45 minuuttia myöhemmin tullaan sanomaan, että pöytä on valmis. Sen jälkeen pizza tulee välittömästi pöytään ja voi tilata esim. kannullisen colaa kyytipojaksi ja sitten aletaan mättää. Pizza on paksu, iso ja paikassa on ehkä 40 astetta lämmintä sisällä. Ainakin silloin oli kesähelteellä. Se on ihan uskomaton se tuskanhiki, mikä tulee siitä, kun se pizza ei tunnu vähenevän ollenkaan, mutta vatsa täyttyy, niin että tuntuu olevan kurkkua myöten täynnä. Jos syö vielä palankin niin oksentaa. Meinaa taju lähteä siellä. Pidän itseäni kovana syömään ja veljeni on vielä kovempi ruokahalultaan ja annoskooltaan, mutta saimme kahdestaan tuhottua vain puolet. Viereisessä pöydässä oli kolme pimua Nebraskasta, jotka saivat kolmistaan vain 1/3 largesta syötyä. Siis vaikka Nebraskassakin kaikki on varmaan suurta, niin eipä ollut Nebraskan pimuista tajuttoman haasteen selättäjäksi.

Mennään takaisin Ultrapeteen. Ennätystä on vuosien varrella moni yrittänyt ja tänä vuonnakin on ollut kokeilijoita, mutta vasta hän onnistui. Se tarkoittaa sitä, että edellinenkin ennätys oli äärimmäisen kova. Ei se muuten 36 vuotta olisi kestänyt. Ultrapete teki ennätyksen nyt samoin kuin hänen edeltäjänsä eli sotilaalliseen kuriin perustuvalla rytmillä. Hänellä oli neljän hengen huoltojoukot ja liikkuivat matkailu- ja huoltoautoilla. Mukana oli porukkaa kokista lääkintämieheen. Ultrapete lähti joka yö juoksemaan kolmelta takoen sellaiset n. 65 kilometriä, sen jälkeen hän söi lounaan kunnes juoksi vielä 50 kilometriä. Ja tätä tapahtui joka päivä kuuden viikon ajan. Tai no ei joka päivä, kun kerran piti yhden välipäivän ja vain kahtena muuna päivänä saldoksi kertyi alle 112km. Keskimäärin matkaa kertyi kuitenkin 117 km päivässä ja viimeisenä päivänä intoutui lähtemään liikkeelle jo keskiyöltä ja juoksi 140 kilometriä kunnes saavutti määränpäänsä.

Aika tajuton kaveri. Toi ei ole kuitenkaan mitään lönköttelyä, kun välillä mennään tyyliin hieman päälle viiden minuutin kilometrivauhtia ja silti kroppa kestää tehdä sitä joka päivä 42vrk. Täytyy olla normaalista poikkeava juoksija. Niin hän onkin. Ultrapete on voittanut mm. kahdesti eli sekä viime että tänä vuonna brutaalin 217km pituisen Badwaterin ultran tehden siinä sivussa tänä vuonna reittiennätykseksi hieman alle 22 tuntia. Toki muitakin kovia ultrasuorituksia hän on tehnyt ja lyhyemmillä matkoilla hän on takonut seuraavat tulokset: maraton 2.41, puolikas 1.19, kymppi 34.08, vitonen 16.05.

Tuollainen ennätys ei synny ilman kunnollista suunnittelua. Juoksun jaksottamisen lisäksi myös huollon pitää toimia. Hän sai huoltoautosta syötävää ja juotavaa parin kolmen kilsan välein. Oli ilmeisesti optimoitu täydellisesti se, mitä pitää ottaa ja milloin, jotta energiaa riittäisi, jottei tulisi nestehukkaa ja jotta palautuisi mahdollisimman hyvin. Kelitkin nimittäin olivat välillä haastavat. Sehän ei nyt ole mitään tasaista koko ajan ja Utahissa haasteena olivat lisäksi lumimyrskyt.

Ultapete on Hokan sponsoroima urheilija ja kuvista päätellen taittoi matkaa Clifton 3:lla. Tämä on uusin versio tuosta hämmästyttävän kevyestä, mutta hyvin vaimennetusta kengästä, joka on nopeasti noussut ultrajuoksijoiden suosikiksi. Itsekin testasin ko. mallin edellistä versiota Clifton 2:sta, josta on juttu aiemmin tässä blogissa. Suomessa Hokia myy mm. 4Runners sekä XXL, toki myöskin nettikauppojen sekä Hokan omien sivujen kautta saatavilla.

Ultrapete muuten aloitti juoksemisen, koska hän oli läski collegessa eli ei mikään juoksija syntymästään. Nyt 29 vuotiaana hän on huikea ultrajuoksija, joten tämä on hyvä esimerkki siitä, että kuka vain voi pystyä mihin vain. Hattua täytyy nostaa. Pete, you’re the man!

Lisätietoja Ultrapetestä ja Hokasta.

Mainokset