Kohti vaaleja

Kuntavaalit koittavat ensi keväänä, joten Ylen A-Studio järjesti viime viikolla Kohti vaaleja -nimisen vaalitentin eduskuntapuolueiden puheenjohtajille. Kyseessä oli melko pitkä, olisiko ollut 90 minuutin lähetys, josta jaksoin katsoa 70 minuuttia, joka jälkeen luovutin. Tämän jälkeen meni päivä, pari kunnes demarit onnistuivat jälleen kerran munaamaan itsensä tuolla surkuhupaisalla Lintdmanin listalla.

Aloitetaan pohdiskelu tuosta vaalitentistä. Ensinnäkin odotukseni kuntavaaleja kohtaan ovat hyvin alhaalla. Se on jotenkin sellaista näpertelyä tuo kuntapolitiikka. Periaatteessa haluaisin pitää vain keskustapuolueen poissa Helsingistä ja estää vihreiden nouseminen suurimmaksi puolueeksi. Kaikki muu on jotenkin nyt toissijaista. Olisi hyvä tulevaisuutta ajatellen, jos kaikki merkittävät liikennehankkeet toteutetaan kuten Pisara-rata, Raidejokeri, Länsimetron jatko ja Kruunuvuoren sillat (sinnekin olisin ottanut mielummin metron). Samoin yleiskaavan eteneminen on hyvä juttu. Tarvitaan lisärakentamista ja erityisesti paljon pieniä asuntoja. Kaupunkibulevardit ovat minulle jees, sillä en halua kauheasti landella vierailla, joten ei haittaa, jos matka kaupungista ulos on vähän hitaampi. Keskuspuiston kaventaminen ja Vartiosaaren osittainen rakentaminenkin ovat minulle ihan jees. Malmin lentokenttä on minulle yksi lysti. Siis pienkoneita tarvitaan ja niille tarvitaan kenttä, mutta pitääkö sen sijaita Helsingissä, eikä esim. Tuusulassa, on toinen asia.

Näistä lähtökohdista intoni tuota vaalikeskustelua kohtaan ei ollut suuri, mutta olin silti hyvin pettynyt, mitä tuossa reilun tunnin aikana tapahtui. Okei, alun Venäjä-keskustelu oli vasta lämmittelyä, eikä siitä enempää, mutta keskustelun pääaihe SOTE oli kyllä melkoista sekamelskaa. Siis oikeasti keskustelivat ja väittelivät aiheesta, josta ei tullut selvyyttä katsojalle, mikä on se hallituksen esitys. Orpo ja Sipilä puolustivat valinnan vapautta kun taas oppositio pelotteli vaikka millä. Kuitenkaan ei kerrottu, mitä ollaan tekemässä. Alussa olisi pitänyt näyttää tietopaketti, joku filmi, jossa olisi kerrottu, mitä suunnitellaan, jonka jälkeen olisi voitu asiasta väitellä. Nyt jäätiin täysin kuulopuheiden varaan. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti se, että keskustelussa otettiin epäolennaisia marginaaliryhmien ongelmia esille. Esim. se, että jos joku ei osaa käyttää internetiä ja etsiä sieltä vaihtoehtoja, niin eikö hän muka voi mennä terveyskeskukseen kuten ennenkin. Ei yli viiden miljoonan ihmisen ratkaisua voi vesittää sen takia, että pieni ryhmä ihmisiä on retardeja. Tai entäpä väite, että syrjäseuduille ei tule valinnanvapautta. No sitten ei tule. Pitää olla valmis joustamaan, jos haluaa asua skuugessa. Amerikassa on alueita, jossa pitää olla haulikko turvana karhuja vastaan ja jos pitää mennä lääkäriin niin matka saattaa olla 2-3 päivän mittainen sieltä erämaasta. Jos haluaa asua syrjässä muista ihmisistä, pitää olla valmis hyväksymään se, mitä se syrjäseudulla asuminen pitää sisällään.

Kuinka puoluejohtajat sitten pärjäsivät? Alkusilmäyksellä näytti, että heidät on asetettu siihen vähän sattumanvaraisesti niin, että oppositio vasemmalla kun taas hallitus oikealla, mutta ei se nyt ihan niin ollutkaan. Olen täysin varma, että Yle suunnitteli istumajärjestyksen niinkuin nyt kerron. Hallituspuolueita on vain kolme kun taas oppositiopuolueita on viisi, joten yksi joutui epäsuotuisaan asemaan hallituksen puolelle. Laitetaan sinne pienin eli KD. Tässä jaossa KD jäi siis ikävästi ikäänkuin väärälle puolelle. No Essayah oli muutenkin nyt erityisen huono, joten ei haittaa. Opposition puolella viimeiseen penkkiin istui rkp:n Henriksson, joka oli täysi floppi. Uskomaton muodonmuutos puolueessa, kun sanavalmis ja erittäin hyvä väittelijä Haglund siirtyi elinkeinoelämän palvelukseen ja valitsivat tilalle tämän Henrikssonin, jonka suomenkielen taito on heikko ja älykkyys korkeintaan välttävä. Ainoa asia, mistä hän sai mitään sanottua ja jaksoi siitä jauhaa koko ajan, oli se Vaasan keskussairaalan aseman heikkeneminen. Joku ei nyt ehkä viisivuotiaana saa jatkossa ruotsinkielistä palvelua Seinäjoella ja se on suurin ongelma maassamme.

Mennään isompiin puolueisiin. Yle oli päättänyt, että suurimmat puolueet istuvat keskellä, jolloin kolmanneksi suurimmat hallitus- ja oppositioryhmät saivat ns. paalupaikat moderaattoreiden vieressä. Soini ja Andersson onnistuivatkin hyvin. Soini on erinomainen keskustelija ja väittelijä. Hän nostaa aina puolueensa kannatusta ennen vaaleja, koska onnistuu tenteissä. Hän käyttää humoristisia heittoja ja vertauksia, jotka jäävät mieleen. Nyt oli hauska se yksityiskohta, kun hän kertoi olevansa kerran elämässään Ville Niinistön kanssa samaa mieltä.  Li Andersson puolestaan nousi selkeästi opposition ykköstykiksi. Voidaan olla eri mieltä siitä, mitkä ovat oikeat ratkaisut, mutta joka tapauksessa Andersson oli valmistautunut ja tiesi, mistä puhuu. Hän osasi asiansa. Petteri Orpo ja Ville Niinistö jäivät hieman syrjään. Orpolle annettiin välillä vähän sellaisia kysymyksiä, jotka olisivat kuuluneet sosiaali- ja terveysministerille. Toisaalta tuli mieleen, ettei hän ollut tehnyt riittävästi kotiläksyjään. Hoki vain, että kyllä siitä hyvä malli tulee ja hänelle se valinnanvapaus oli se olennaisin asia. Ville Niinistö oli tällä kertaa melkoinen statisti, joten en viitsi muuta sanoa kuin sen, että hänet jätettiin Anderssonin ja jopa Rinteen varjoon. Entäpä sitten tosiaan keskusta ja demarit. Juha Sipilälle annettiin lähes kaikki kysymykset, joissa piti selittää hallituksen ajamaa linjaa ja hän onnistui mielestäni hyvin. Maanläheinen, rehellinen kuva tuli pääministeristämme. Rinne sen sijaan oli mielestäni huono. Hänen ulosantinsa ensinnäkin on niin huono, että herää kysymys, onko mies muuttanut Suomeen vasta viime vuonna turvapaikanhakijoiden kanssa. Lisäksi hän on huono väittelemään, hidas ajattelemaan ja tuntuu koko ajan, että kohta hän hikeentyy.

Muista teemoista en viitsi tässä nyt keskustella, sillä ne eivät ole mielestäni niin keskeisiä. Joka tapauksessa kuntavaalit tulevat pian ja demarit ovat täysin ilman omaa ansiotaan gallupkärjessä. Suurin syy on tietysti se, että hallitus on joutunut tekemään epätoivottuja ratkaisuja ja lisäksi ay-liikkeen erittäin raukkamainen, epäisänmaallinen viivytystaistelu, joka heikentää Suonen klipailukykyä, sataa demareiden laariin. Kolmas ongelma on se, ettei hallitus ole tehnyt riittävästi yhteistyötä opposition kanssa. Tämä on virhe, joka vaikeuttaa uudistusten tekemistä ja samalla vähentää hallituspuolueiden kannatusta.

 

Mainokset