Pertsan suosio

Hesarissa tänään otsikko ”Perinteinen hiihtotapa kuntoilijoiden suosikki”. Herää kysymys, miksi?

Vapaa eli ns. luisteluhiihto on kuitenkin ollut meillä vaihtoehtona yli 30 vuotta. Itsekin hiihdin aluksi molempia kunnes joskus 1986 satsatessani ampumahiihtoon, siirryin kokonaan vapaan hiihtotavan hiihtäjäksi, enkä ole sen jälkeen hiihtänyt pertsaa kertaakaan. Minusta luisteluhiihto on vain yksinkertaisesti niin paljon kivempaa. Se on nopeampi tapa edetä ja jos baanat ovat hyväkuntoisia ja keli mukava niin mikäs siinä on edetessä. Rankemmalla kelillä kovan profiilin kilpaladulla saa puolestaan aika rankankin harjoituksen, mikä on erinomainen asia.

Ulkomailla, erityisesti Keski-Euroopassa näkee paljon enemmän kuntoilijoita, jotka hiihtävät vapaalla hiihtotavalla. Nuorempi sukupolvi ei edes opettele pertsaa. En oikein ymmärrä, miksei Suomessa ole niin. Melkein jokainen nuori on kuitenkin luistellut, pelannut lätkää ja kenties rullaluistellut eli valmiudet vapaaseen hiihtotapaan pitäisi olla paremmat kuin pertsaan, jonka mukaista oheisharjoittelua ovat lähinnä vain cross-trainerlaite ja sauvakävely, joita nuoret eivät varmaan niin hirveästi harrasta. Onko siis niin, ettei nuorempia ihmisiä juurikaan saada hiihtoharrastuksen pariin houkulteltua vai onko niin, että vanhemmat ja/tai koulu patistaa pertsaa hiihtämään? Mene ja tiedä.

Ns. pitopohjasuket ovat helpottaneet pertsan hiihtämistä. Ei tarvitse ennen joka lenkkiä voidella. Silti minulle on jotenkin luontevampaa laittaa luistelusukset ja hiihtää sitten vaikka 50km ennen seuraavaa voitelua.

Yksi vaihtoehto on vielä olemassa. Kuntoilijat ovat ehkä nykyään liian huonokuntoisia, joten heillä ei ole valmiuksia luisteluhiihtoon. Vapaa hiihtotapa vaatii nimittäin rytmin ja tämän rytmin saamiseksi pitää olla vauhtia, eikä vauhtia voi olla, jos ei ole riittävää fyysistä kuntoa.

Vaihtoehtoja on monia. Oli totuus mikä hyvänsä, niin silti pertsan suosio on minulle yllätys.

Advertisements