The American dream becomes a reality once again!

Me olemme voittaneet vaalit! Me olemme ottaneet Valkoisen Talon takaisin demokraateilta! Donald Trumpista on tullut presidentti! Kukapa olisi uskonut, huh!

Great moments are born in a great opportunity.

USA, USA, USA!!!

Tämä aamu on ollut erikoisen inspiraation aamu. En muista milloin olisin ollut viimeksi näin täynnä energiaa. Milloin olisin uskonut viimeksi, että maailmassa on kaikki mahdollista.

On sanottu, että Washington on rikki. On ihan sama kumman puolueen ehdokasta äänestää, kun mitään ei tapahdu kuitenkaan ja lobbarit suurine rahoineen päättävät kaikesta, eikä yksittäisen ihmisen äänellä ole mitään merkitystä. On sanottu myöskin, ettei mitään päätöksiä saada aikaan, kun puolueet ovat kaivautuneet poteroihinsa. Kansa on tyytymätöntä, mutta todetaan, että se on vain pelin henki.

Mies tulee politiikan ulkopuolelta, joka on suosittu ja tunnettu. Hän näkee mahdollisuutensa. Emme tiedä haluaako hän lähteä vain haastamaan vai näkeekö hän oikeasti mahdollisuuden tulla valituksi. Joka tapauksessa hän hyödyntää uudet mahdollisuudet kuten sosiaalisen median ja sen, että esivaalissa on liian monta, liian samanlaista ehdokasta, joten hänelle ei käykään niinkuin on ennustettu, että hän joutuisi luopumaan jo parin esivaalin jälkeen. Ei, hän on kärjessä. Miksi? No koska hän on erilainen. Ei ole mitään väliä, vaikka suurin osa ei kannattaisi häntä, koska häntä kannattaa enemmän kuin muita yksittäisiä ehdokkaita, sillä heitä muita on liikaa. Puolue tekee virheen, kun ei ryhmity yhden ehdokkaan taakse, vaan liian moni pysyy mukana liian pitkään. Niinpä lopputulos on se, että Trumpin kampanja saa vain lisää virtaa ja kantaa pysyen kärjessä koko ajan. Lopulta hänestä tulee republikaanisen puolueen presidenttiehdokas.

Alkuperäinen ajatukseni oli se, että jos Marco Rubiosta tulee presidenttiehdokas, saadaan republikaanipresidentti. Tosin monesti on sanottu, että demografiasyistä republikaanista ei voi tulla enää presidenttiä, koska latinoja on liian paljon jne. Uskoin silti, että Rubiosta voisi tulla. Olin melko varma, että Donald Trump häviää joka tapauksessa Clintonille. Olin silti sitä mieltä, että hän voisi käydä hyvän kilpailun ja vaikka hän häviäisikin niin olisihan se toinenkin sija jo kova juttu miehelle, jolla ei ole poliittista kokemusta, vaikkakin amerikkalaislehtien mukaan jo monien vuosien suunnittelu ja järjestelmän heikkouksien selvittämistyö takana. Olin siis vielä eilisiltana valmistautunut siihen, että Clinton voittaa ja oli tarkoitus tulla kirjoittamaan tänne blogiin siitä, kuinka nyt pitäisi mennä eteenpäin ja kertoa kuinka rohkaisevaa on se, että politiikan ulkopuolella joku voi unelmoida presidenttiydestä, lähteä mukaan ja päästä lähes presidentiksi. Clintonhan sinänsä on ihan ok. Itseasiassa toivoin 8 vuotta sitten, että hänestä olisi tullut presidentti. Obamaa en tuntenut. Presidenttiaikana Obama on osoittautunut hyväksi mieheksi ja hänellä on paljon ajatuksia ihmisenä, joita kannatan, mutta ulkopoliittisesti mies on ollut liian lepsu. Amerikkaa on viety kuin kuoriämpäriä. Takaisin eilisiltaan… Kun menin nukkumaan niin mietin kuitenkin, että olisihan se saakelin sääli, jos Clintonista tulisi presidentti. Washingtonissa ei muuttuisi oikeastaan mikään ja Billkin palaisi Valkoiseen Taloon. Uskoin Markku Ruotsilan ajatukseen siitä, että Hillary olisi kuin rampa ankka presidenttinä. Joo, en halua häntä presidentiksi. No, menen nukkumaan, enkä katso televisiota. Ajattelin siis, että perhana, kun olisin pettynyt, mutta kuten sanottua, niin mentäisiin eteenpäin Hillaryn johdolla ja sopeuduttaisiin.

Olimme Times Squaren Planet Hollywoodissa pääsiäisenä 2004, kun The Apprenticen ensimmäisen kauden voittaja julkistettiin suorassa lähetyksessä. Silloin emme tienneet, mistä on kysymys ja miksi kaikki sitä seurasivat televisiosta. Innostuimme kuitenkin aiheesta. Kävimme samalla reissulla toki katsomassa Trump Toweria ja ostin kirjakaupasta jonkun Trumpin uusimman kirjankin ihan extempore kun sitä mainostettiin näyttävästi ko. liikkeessä. Sen jälkeen olen lukenut hänen kaikki kirjansa ja katsonut suurimman osan hänen tv-ohjelmistaan. Hänen itseluottamuksensa on häikäisevä ominaisuus. Se on jopa käsittämätöntä. Lisäksi se hänen itsensä ja Trump-nimen brändäys on ollut vuosikymmenten ajan lähtien jostain 70 luvulta erinomaisesti tehty. Täytyy nostaa hattua. En ole läheskään kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä, mutta toisaalta hän ei ole mikään äärikonservatiivinen uskovainen, mikä on hyvä asia. Mutta presidentiksi? Ajattelin, että voisi lähteä mukaan kisaan haastamaan, mutta tulisiko valituksi? Never in a million years!

Toisin kuin vuoden 2000 vaaleissa, en nyt siis aikonut valvoa yötä ja seurata jotain CNN:ää herkeämättä. Kuten mainitsin, niin syynä oli se, etten kuitenkaan uskonut, että Clinton voisi kaatua. Ajattelin, etten halua valvoa ja sitten nähdä lopulta sitä naista juhlimassa. Niinpä päätin nukkua. Aamulla kun heräsin seitsemältä, huomasin, että Trumphan voi perhana voittaa. Innostuin ihan mielettömästi. Kun olin syönyt aamupalan ja lähtemässä liikkeelle, voitto tuntui jo todennäköiseltä. Kun pääsin tänne pöydän ääreen, se oli jo varma. Hieman tämän jälkeen Clinton tunnusti tappionsa puhelimitse Trumpille ja kuultiin voittopuhe. Se oli valtiomiehen puhe ja kuten Markku Henriksson (jonka kanssa viime keväänä useaan otteeseen esivaalin aikana spekuloin siitä, että Trump voi olla hyvin erilainen presidenttinä kuin ehdokkaana) Maikkarin studiossa totesi, niin emme tiedä yhtään millainen presidentti mies tulee olemaan. Toivottavasti hänestä tulee kansan yhdistäjä, joka laittaa maan kuntoon. Ainakin minulle paras Amerikka oli se lapsuuden Ronald Reaganin Amerikka Los Angelesin olympialaisineen ja Miami Viceineen. Jolloin talous kukoisti ja bensa oli halpaa. Vaikka Trump on impulsiivinen ja arvaamaton, niin hän on kuitenkin jossain määrin pragmaatikko.

Uskon, että Donald Trumpista voi tulla hyvä presidentti ja vaikkei tulisikaan, niin sitä ei nyt juhlita, vaan sitä, että kenellä vain on mahdollisuus toteuttaa unelmansa, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä. Pitää jaksaa uskoa omaan tekemiseensä ja siihen, että voi saavuttaa niitä asioita, mitä haluaa saavuttaa. Tämä on aamu, jolloin voimme jälleen kerran uskoa amerikkalaiseen unelmaan. Siihen, että mikä vain voi olla mahdollista. Pitää uskaltaa unelmoida isosti ja tehdä duunia unelmiensa eteen. Trump sanoi, että tämä on movement ja työ on vasta alussa. Samalla hän sanoi, että kampanja oli erittäin kovaa duunia kaikille osallistujille. Eli siis mikä tahansa on mahdollista, mutta se vaatii duunia. Se on hyvä viesti meille tänne Suomeen. Mekin voimme laittaa Suomen talouden kuntoon, jos me vain haluamme. Donald Trumpin voitto on erittäin rohkaiseva asia kaikille meille, jotka uskallamme unelmoida. Meille, jotka uskallamme asettaa tavoitteita. Kun on huono päivä, niin silloin voi miettiä: muista Donald Trumpin voitto.

Tämä on historiallinen päivä. Me emme ole kokeneet vastaavaa meidän elinaikanamme, emmekä välttämättä tule kokemaan. Nyt saa nauttia. Täytyy ottaa yksi amerikkalainen olut illalla.

Mainokset