Clinton hävisi koska…

ULKONÄKÖ

Hillary ei ollut enää se seksikäs, älykäs ja hyvinkoulutettu presidentinvaimo, jota typerä seksi-Bill petti jonkun pimun kanssa, eikä se tyylikäs ja vahva johtaja, jota nähtiin senaattorina, vaan vihainen, pulska vanhatäti, joka epäonnistui valokuvissaankin lähes säännöllisesti. Hänestä liikkuu valtavasti uutiskuvia, joissa hän mesoaa suu auki. Hän ei vaikuta sympaattiselta! Kuten Mika Aaltola sanoi eilen aamulla Ylen lähetyksessä: Trump on se, jonka kanssa mielummin lähtisi kaljalle, vaikka Trump on absolutisti.

OBAMA

Obaman piti olla se toivo, joka muuttaa maata. No mitä Obama sai aikaan. Hän nappasi Osama bin-Ladenin ja toteutti terveydenhuoltouudistuksen. Ensimmäinen näistä oli vain ajankysymys muutenkin ja toinen oli vesitetty kompromissiratkaisu, jonka sanotaan olevan kallis. Se toi toki terveydenhuollon monelle, jota sitä ei alunperin ollut, joka on kannatettava saavutus, mutta muuten Obaman aika oli suuri floppi ja pettymys. Ehkä suurimmiksi saavutuksiksi jäävät lopulta finanssikriisin aikaiset toimet vuonna 2008, jolloin osin presidentin tarmokkuuden myötä monia työpaikkoja pelastettiin. Mm. Detroitin autoteollisuus pelastettiin valtion toimin kun pankit olivat käytännössä romahtaneet. Tämä ei ole pieni saavutus. Myöhemmin republikaanit ottivat vahvan vallan kongressissa, eikä Obama oikein onnistunut (en tiedä yrittikö) tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Mistään ei tullut mitään ja ulkopolitiikassa Amerikka esiintyi aiempaa heikompana, jota Venäjä ja arabiterroristit veivät kuin litran mittaa. Monella alkoi olla mitta täynnä yliopistomies Obamaan ja Hillary Clinton oli näissä vaaleissa sijaiskärsijä. 8 vuotta on tarpeeksi, nyt kansa halusi uutta muutosta.

PUTIN

Jos olet suurvalta, niin sinun täytyy käyttäytyä kuin suurvalta. Suuresti arvostamani Ronald Reagan teki niin. Hän uhosi, pelotteli Neuvostoliittoa ydinaseilla ja Tähtien Sota -hankkeella, mutta toisaalta hän pelasi siinä mielessä kaksilla korteilla, koska jo kuvernööriajoiltaan lähtien mies oli valmis neuvottelemaan neukkujen kanssa. Mies oli erinomainen neuvottelija, vaikkakin kova ja päättäväinen. Jotenkin hänestä tulee mieleen siinä mielessä Martti Ahtisaari. Reagan voitti Kylmän Sodan ja toi Eurooppaan uuden rauhanajan. Myöhemmin tilanne on muuttunut. Venäjä on taas muuttunut arvaamattomammaksi ja jo ennestään meillä oli tämä terroristiongelma. Lähi-idässä kiehuu enemmän kuin koskaan, eikä Amerikan presidentti ole saanut niitä asioita kuntoon. Sen sijaan meillä on Venäjällä entinen KGB-agentti presidenttinä, joka tuntuu olevan ovela ja muita edellä koko ajan suunnitelmissaan. Lisäksi kun hän vähentää demokratiaa ja vie maataan täysin kohti itsevaltiutta, niin katsotaan, että hänen vastapuolensa täytyy olla vähintään yhtä kova jätkä. Kansa ei siis luottanut, että Clinton pärjäisi Putinin kanssa, vaan ajatteli, että Trump on riittävän kova jätkä tehtävään.

WASHINGTON

Let’s face it. Washington on kuollut. Mitä enemmän siihen perehtyy, niin sitä vastenmielisemmältä Washington tuntuu. Se on täysin korruptoitunut ja toimimaton. Kongressissa pitää kerätä varoja koko ajan, kun vaaleja on kahden vuoden välein, eikä valituksi voi tulla ilman suurta budjettia. Presidentin vaalit ovat vielä karummat, kun mukaan tulevat monet muut epämääräiset tahot kuten esim. super pacit, jota kautta mm. Jeb Bush keräsi 120 miljoonaa dollaria kampanjarahoitusta esivaaleissa. Kaiken tämän touhun keskellä täytyy huomata se, että uudistuksia ei juurikaan saada aikaan, koska puolueet ovat ajautuneet niin kauas toisistaan. He eivät keskustele keskenään, eikä yli puoluerajojen voida toimia kuten tapahtui vielä esim. 70-luvulla. Jos ajatellaan, ettei mitään saada aikaiseksi ja kansalla menee huonosti kun taas Washingtonissa jokaisesta tulee miljonääri, niin onko normiäänestäjä tyytyväinen? Nyt kun oli vaihtoehtoina Clinton osana Washingtonin valtaeliittiä vastassaan republikaanienemmistöiset senaatti ja edustajainhuone, jolloin mikään ei muuttuisi suhteessa nykytilanteeseen, vaan olisi rampa-ankka presidenttinä versus uusi mies politiikan ulkopuolelta, jolla on suuremmat onnistumismahdollisuudet, kun omalla puolueella on myös kongressi hallussaan, niin kumman valitset. Henkilön, joka varmasti jossain määrin epäonnistuu vai henkilön, joka saattaa joko onnistua tai epäonnistua rajusti. Niinpä. Riski kannattaa ottaa ja neljän vuoden päästä on uudet vaalit.

BRÄNDÄYS ja KARISMA

Hillary voitti vaaliväittelyt eli osoitti osaavansa asiat, mutta osasiko hän tuoda esille tuota osaamistaan? Kampanjoissa tulee nopealla tahdilla uusia asioita äänestäjien mieleen, eikä viikon päästä kukaan enää muista väittelyitä. Presidenttiä ei valita jossain vaaliväittelyssä, vaan ajatuksia pitää tuoda äänestäjien tietoon ja niin, että ne muistetaan. Trump-nimi ja -brändi sekä sloganit kuten we’ll start winning again ja make America great again ovat mieleenpainuvia ja puhuttelevia. Hän oli siis parempi esiintymään ja sen lisäksi karismaattisempi ehdokas, jolla oli mieleenpainuvia sloganeita. Donald Trump oli siis se politiikan Steve Jobs ja Hillary politiikan Olli-Pekka Kallasvuo. Kaikkihan me tiedämme mitä Nokiallekin kävi, kun ei osattu brändätä, ei osattu esiintyä, eikä osattu viestittää mitään visiota.

SUMMA SUMMARUM

Olisin valinnut kahdeksan vuotta sitten Hillary Clintonin presidentiksi, mutta silloin tuli ehdolle henkilö, josta kansa piti enemmän. Fiksu ja hyvä puhuja Barack Obama tuli valituksi presidentiksi ja vaikka hän ei niin hyvin onnistunutkaan, niin hän oli hyvä mies, joka aidosti välitti amerikkalaisista ja halusi saada muutosta aikaan. Silloin meni se Clintonin paras sauma. Okei olisihan hänellä nytkin ollut mahdollisuus tulla valituksi, mutta hänen aikansa oli nyt jo ohi. Kertoo jotakin ehdokasasettelut ja siitä ehdokkaiden tasosta, että hän ylipäätänsä nyt lähes pääsi presidentiksi.

Hillary Clinton on aina jäänyt vähän muiden varjoon, eikä ole saanut elää sitä omaa elämäänsä, vaikka onkin ollut fiksu ja hyvinkoulutettu. Ensin Bill Clintonin varjossa vuosikymmeniä ja sitten ulkoministerinä joutui toteuttamaan Barack Obaman ulkopolitiikkaa, eikä omaansa ja nyt kun piti itse päästä presidentiksi, niin joutui vielä kantamaan sekä Billin että Obaman taakan harteillaan. Hänellä oli siis erittäin huono säkä siinä mielessä, eikä hänestä koskaan tullut presidenttiä. Toisaalta onko siinäkään itseasiassa mitään järkeä, jos pariskunnasta molemmat toimivat vuoron perään presidenttinä. Ei minusta. Täytyy etsiä uusia, nuorempia kykyjä pyrkimään niihin virkoihin.

Mainokset