Maratonin suuruus ja aallot, i.e. milloin kisa on liian suuri

Suureen tapahtumaan on kiva osallistua. Sellaisessa on nimittäin suuren maailman meininkiä, ammattimainen ote ja kiriapua myös nopeammille juoksijoille. Kun kisa menee liian suureksi, niin silloin siitä tulee yksinkertaisesti liian suuri ja se ei toimi enää hyvin. Kysymys kuuluukin, milloin tapahtuma on liian suuri?

Minusta on kaksi asiaa, mitkä kertovat liian suuresta tapahtumasta. Tässä en tarkoita liian suurta per se jonkun eksaktin osallistujamäärän mukaan määriteltynä, vaan liian suurta ko. reitille. Ensimmäinen merkki liian suuresta osallistujamäärästä ovat liian suuret ruuhkat. Periaatteessa kisaan pitäisi saada mukaan hyvin tasaisesti eritasoisia juoksijoita, jotta juoksijamäärä jakautuisi mahdollisimman tasaisesti reitin varrelle. Berliinissä 2010 juoksin n. 3,5h vauhtia ja siinä vauhdissa se tapahtuma tuntui liian suurelta. Juomapaikoille oli vaikea mennä, kun väkeä oli niin paljon. Jos juomapiste oli reitin toisella laidalla, niin porukan läpi luoviminen oli vaikeaa ja jos juomapisteelle pysähtyi, juoksi pari tyyppiä aina selkään. Tuollainen liian suuri ryysis on merkki liian suuresta tapahtumasta, mutta 3 tunnin juoksijoiden tasolla ruuhkaa olisi ollut paljon vähemmän, eikä tapahtuma olisikaan silloin ollut liian suuri.

Toinen merkki liian suuresta tapahtumasta ovat aaltolähdöt, vihaan niitä. Ajatus siitä, ettei juoksija voi lähteä samalta viivalta muiden kanssa samaan aikaan ja kisan aikana parantaa sijoitustaan, vaan joutuu lähtemään esim. 10 minuuttia kärjen takaa, on sairas. Pariisin puolimaratonilla oli valtavasti näitä aaltoja. Okei, jos on juossut lähiaikoina alle 1.25 ja pystyy sen ajan järjestäjille todistamaan, niin pääsee ensimmäiseen lähtöön, eikä kärsi, mutta kaikki muut ovat b-, c-, d- tai jopa ö-luokan kansalaisia, jotka joutuvat starttaamaan joskus myöhemmin ja se on merkki liian isosta tapahtumasta.

En siis kritisoi suuria osanottajamääriä, mutta herätän kysymyksiä siitä, kuinka suuria määriä pitäisi hallita ja mikä on yksinkertaisesti liikaa. Runnersworldin mukaan New Yorkissa tehtiin nyt ennätys ja NYCin maratonin juoksi maaliin 51388 juoksijaa. Se on huikea määrä, mutta onko se liikaa? En tiedä. Missä menee rajat, näemmekö kohta kisoja, joissa maaliin tulee yli 100 tuhatta juoksijaa?

Loppuun muuten kuriositeettina tuolta Runners Worldin sivuilta tämän vuoden suurimmat kisat osallistujamäärien mukaan. Menee muuten aika yht’yhteen majorien kanssa. Herää kysymys, kumpi oli ensin muna vai kana. Suurimmat ja varakkaimmat kisat perustivat tuon järjestön vai onko major-status sittenkin kasvattanut noita kisoja paljon nopeammin kuin muita tapahtumia juuri sen statuksen vuoksi:

Die größten Marathonrennen 2016:

1. New York 51.388
2. Paris 41.708
3. Chicago 40.608
4. London 39.072
5. Tokio 36.150
6. Berlin 35.999

Mainokset