Lensin perseelleni

Akillesjänne on parempi. Ei kipuja, mutta kun vähän tekee jotain, niin sitten se alkaa jomottaa ja tuntuu omituiselta. Päätin eilen kuitenkin tehdä vähän juoksutreeniä. Ekan kerran oli tarkoitus tehdä pikkaisen loikkia ja hyppyjä sitten vapun Central Park kisan, jossa tuli pakaravaiva, joka estänyt kaiken tuollaisen. No kuinka ollakaan heti ensimmäinen hyppy sellaiselle Reebokin penkille (joita käytetään ryhmäliikuntatunneilla) jäi pahasti vajaaksi. En tullut jaloillani tasaisesti penkin päälle, vaan alastulo oli kantapäävoittoinen penkin takaosaan ja siitä lennettiin sitten lahjakkaasti sillä seurauksena, että rämähdin selälleni alas. Ei nyt ihan ukemi-meininkiä, mutta vasemman käden sormi ilmeisesti taittui osuttuaan siihen lautaan, sillä se on vähän turvoksissa ja aika kipeä.

Ei se mitään pikkaisen silti lisää hyppyjä ja kaikkea muuta ja huomasin, että esim. pomppua ei ole ollenkaan nyt. En ikäänkuin pääse mihinkään. Samoin sykkeet nousevat yllättävän paljon tuollaisessa. Sen jälkeen menin juoksumatolle tarkoituksenani juosta vk:ta ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen ja alussa juoksu kulkikin hyvin, jalat olivat irtonaiset. Siis ensimmäinen kilsa, pari. Menohaluja riitti, mutta kun 2,5km jälkeen nostin vauhtia ensin 4.26min/km ja sitten 4.17min/km tasolle niin huomasin, että olen suunnattomissa vaikeuksissa. Ihan sama tilanne kuin vuosi sitten käsileikkauksen jälkeen, ei pääse mihinkään. On se toki luonnollista, sillä kolme kuukautta olen nyt treenannut aika vähän ja sen 2kk sitten käydyn Espoon Rantakympin jälkeen, joka meni mönkään, jälkeen vieläkin vähemmän. Itse asiassa romahtanut kunto ja akillesjänne sekä pohjekivut johtivat siihen, että pidin syksyllä aika pitkälti lepoa. Pari kuukautta meni niin, että kävin Esportissakin yhteensä vain pari kertaa ja juoksua kertyi vain joku 20km viikossa.

Tavallaan fiilis ei ole nyt nin huono kun se on ollut, sillä vaikka kunto tuntuu nyt todella heikolta, niin olennaisinta on se, että akillesjänne on vähän parempi. Pohjelaite on osoittanut, että pohkeeni ovat ihan liian kireät. Pitää niihin asioihin kiinnittää huomiota ja kyllä sitä sitten taas täältä noustaan. Jotenkin vain harmittaa se, että piti itsensä taas saada kuoppaan. Tuntuu, että viimeinen vuosi on mennyt jotenkin hukkaan. Elokuussa tuntui vielä niin hyvältä ja ajattelin, että ensi kesänä teen todella kovia tuloksia.

Mainokset