1.35 jänis

Tarkemmin sanottuna vuoristoratajänis. Välillä juostaan 5min/km vauhtia ja välillä rallatellaan 3.25min/km kuin Jodlaaja konsanaan. Kiinnostaako? Saatan sopivaa, nelinumeroista korvausta vastaan suunnitella mielenkiintoisen intervallipuolikkaan, joka kiinnostaa kuin ryhmäliikuntatunnit konsanaan. Erona toki se, että musan renkutus ei soisi!

No vakavasti puhuen juoksin eilen puolikkaan lenkillä. Akillesjänteet ovat erikoiset. Olen tehnyt nyt pari viikkoa pohjelaitteella kerran päivässä ja hieman kauemmin on jo muunlaista pohjetreeniä takana. Akillesjänteiden ja pohkeiden tilanne siis pitäisi olla parantunut ja niin se ainakin osittain onkin, sillä jänne ei ole enää kipeä. Sen sijaan muuten varsinkin aamuisin jalat vaivaavat. Jänteet tuntuvat olevan jäykät ja kun otan aamulla askelia niin tuntuu myöskin ympäristössä nilkassa ja kantapään tuntumassa. Juosta olen kuitenkin jo voinut, vaikkakin n. puolen tunnin jälkeen akillesjänne on alkanut jotenkin ”muljahdella”. Sellainen omituinen jomotus kääntyy siellä sisäsyrjälle, jänteen takaa katsottuna vasemmalle puolelle. Se on ollut todella epämiellyttävää ja loppulenkki on pitänyt väkisin laahustaa. Toki lenkkeily joku pari viikkoa sitten oli muutenkin aika vaikeata, joten mitä pidempi matka, niin sitä hankalampaa. No en tehnyt juurikaan kymppiä pidempiä silloin.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina tein 20km matolla ja se oli todella hidasta laahustamista, jalkaa varoen. Aikaa meni joku 1.51. Viikko sitten sunnuntaina sama juttu. Silloin oli hankalaa juoksi välllä 8-15km sen muljahtelun jälkeen, mutta lopussa tuntui vähän paremmalta ja olisin voinut jatkaa juoksuani. Se oli jo hieman vauhdikkaampaa kuin edellisellä viikolla. Viime viikolla sitten lisäsin selvästi määriä. Viikolle tuli reilut 74 kilometriä, johon sisältyy eilinen puolikas, joka meni aikaan 1.34.36.

Tarkoitus oli juosta taas hidasta, mutta siinä sattuikin poikkeuksellisesti olevan yksi salilta tuttu mimmi toisella matolla ja kun hänkään ei ihan etanavauhtia mennyt niin en itsekään viitsinyt mennä. Aloitin 5 min/km vauhdilla alussa. Sitten kun huomasin jossain vaiheessa, että hän oli nostanut vauhtia niin nostin itsekin 4.36 min/km vauhtiin. Jossain vaiheessa hän lopetti, taisi tulla tunti täyteen ja matto sammui (vaatii kikkailua osata vaihtaa se max aika). Sen jälkeen lisäsin vielä vauhtia. Ensiksi 4.30 min/km, sitten pikku hiljaa kiristäen. 16-19km juoksin kiihtyvästi 4.08, 4.00 ja sitten vikan kilsan talla lähes pohjassa niin että vikat 500m olivat 3.25 min/km vauhtia. Siinä vauhdissa alkoi jo tulla fiilis, että kohta oksennan. En tiedä johtuiko se siitä, että en ollut tankannut muuta kuin normiaamupalan aamulla, enkä ollut juonut mitään urheilujuomia tms., enkä ollut vettäkään ottanut kuin kaksi pientä kulausta. No joka tapauksessa kun 19km tuli täyteen, niin päätin ottaa loppuverran ja rullailla lopun. Sen verran katsoin, että siinä on mahis päästä alle 1.35, joten tein mitä se vaati.

Tuolla lenkillä oli hyvää ja huonoa kerrottavaa. Ensinnäkin kovempivauhtinen juoksu on aika rankkaa vielä, eikä sellainen tasavauhtinenkaan oikein tässä kunnossa tunnu kivalta. Joku 4.36 min/km vauhti tuntuu siltä, miltä pitäisi tuntua joku 4.10 min/km vauhti. Toisaalta hyvää on se, että vaikka kunto tuntuu huonolta ja vaikka jalat ovat temppuilleet viimeiset kuukaudet niin valoa on silti tunnelin päässä. Ensinnäkin jalat eivät ole ihan sippi pienestä, koska pystyn kuitenkin tuon verran juoksemaan ja sitten kiristämään loppuvaiheessa ja toiseksi jotkut ihan peruspertit saavat tehdä hommia juostakseen edes puolikkaan tuollaista vauhtia eli siinä mielessä vuoristoratamainen leikittely kertoo siitä, että onneksi jonkinlaisia vauhtivaroja on olemassa ja kyllä tuo kuntokin tuosta taas paranee.

Tänään voisin rullailla jalkoja ja kerrankin venytellä kunnolla.

Advertisements