Soutu – urheilua helvetistä

Concept 2 -laitteet, nuo kuntosalien orvot pirut. Mitä niistä pitäisi ajatella?

Ensinnäkin he ovat todella yksinäisiä laitteita. Ne on joka salilla sijoitettu johonkin kämäiseen nurkkaan, josta ei näe televisiota tai mitään muutakaan. Eikä niitä juuri kukaan käytä. Aina välillä joku tulee laitteeseen ja nykii 1 minuutin täydellä vastuksella 10. Kaikeksi onneksi aika ei siinä mielessä Concept 2 -laitteilla pitkäksi, sillä heillä on aina kaveri. Jokaikisellä salilla soutulaitteita on kaksi vierekkäin. Onkohan se joku sääntö, laki, määräys. Jos laitteita haluaa ostaa yhden, niin sanotaanko kaupassa: kaverille kanssa! Tai jos haluaa ostaa kolme, niin sanotaanko, ettei parittomia määriä toimiteta. Mene ja tiedä.

Minun soutuhistoriani on verrattain ohut. Joskus pienenä käytiin jossain tuttavaperheen järvellä, jossa opettelin vähän soutamista ja huopaamista. Osasin siis liikuttaa venettä soutaen. En tosin pitänyt sitä kovinkaan hyödyllisenä taitona, sillä joka paikassa oli moottoriveneet. Kotiin tuli 80 luvulla Tunturin soutulaite, jolla soudin jonkun verran alkulämpöä, mutta se oli jotenkin hankala laite, kun penkki ei liikkunut.

90-luvun lopulla tuli jonkun verran salilla soudettua jonkinlaisena alkulämmittelynä ennen punttien nostelua. Tämä oli minun ensimmäinen kosketukseni Concept 2 – laitteisiin. Se oli vähän aikaa soutamista vastuksella 7-8. Sen jälkeen tuli taas taukoa. 2014 telakan aikana saatoin ajoittain soutaa 1500-2000m, lähinnä silloin, jos crosstraineriin oli jonoa, kun en juosta tosiaan voinut. Käytin max vastusta 3, eikä matkaa pahemmin kertynyt. Soutu ei itseasiassa tuntunut kiinnostavan lainkaan.

Nyt ehkä kolme neljä viikkoa sitten aloitin soutamisen. Siitä lähtien olen soutanut about kolme kertaa viikossa 15 minuuttia tai 3000m metriä vähän fiiliksen mukaan. Vastukseksi on muodostunut 3,5. 15 minuutissa on mennyt parhaimmillaan joku 3260 metriä ja 3000m puolestaan tullut täyteen ehkä suurinpiirtein 13½ minuutissa. Tulos masentaa. Törmäsin tuttuni kuvaan siitä, kuinka mittavia suorituksia hän on soutanut tunnissa ja miettinyt: wtf. Ensinnäkin persus puutuu soutaessa. Joskus 7-8 minuutin jälkeen tuntuu, ettei enää voi istua siinä penkissä. Se on yksinkertaisesti liian kova ja epämukava. En voi oikein edes kuvitella, kuinka voisin soutaa kauemmin kuin vartin. Toiseksi en saa juurikaan nopeutettua soutamistani, vaan joku 34 vetoa per minuutti taitaa olla pidemmällä matkalla maksimi. Toki voisin nykiä jopa lähemmäs 40 vetoa minuutissa, mutten varttia, puhumattakaan pidemmästä matkasta. Soudun on muutenkin tarkoitus olla rauhallista vetoa, eikä Maurizio de Zoltmaista tikkausta. Mietin, missä on vastaus ihmetykseeni ja tulin siihen johtopäätökseen, että kun olen joku 30 cm lyhyempi (minä 171cm) kuin tämä toinen juoksija, niin ero tulee siitä. Hän saattaa olla paitsi kokeneempi soutaja, niin ennen kaikkea hänen vetonsa on pidempi, joten hän väistämättä saa paremman tuloksen. Lisäksi minä olen juoksija, enkä painonnostaja, joten en voi lisätä kauheasti vastusta, kun sitten ei jaksa soutaa matkaa yhtä hyvin. Kokeilin eilen vastuksella 4 (vs. normi 3,5), eikä matkaa juurikaan kerry enemmän, mutta soutu tuntuu vaikeammalta ja tasaista vauhtia on hankalampi ylläpitää.

Joo persus puutuu, lisäksi eilen tuntui yläselässä väsymystä. Lisäksi vanha tuttu pakaravaivani tuntuu heräävän jälleen. Eilen minulla oli sellainen vaiva, että kun nousin tuolilta ylös kävellessäni johonkin niin tuosta alaselän ja pakaran liitos kohdasta vasemmalla puolella vihlaisi ja jalat meinasivat pettää alta. Se on juuri se puoli, jossa pakarassa oli ongelmia talvella ’12-’13 ja josta huvista olen nyt saanut ”nauttia” vapusta alkaen.

Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutten ole luuseri. En luovuta. En anna periksi. Soutu on laji helvetistä, mutta näytän sille helvetille närhen munat. Joskus soudan vielä puoli tuntia yhtäjaksoisesti.

Advertisements