Liikuntakeskus Fressi Kamppi

Kävin eilisiltana testaamassa Kampissa sijaitsevan Liikuntakeskus Fressin. Tutustuminen tapahtui sillä tavalla, että heillä on netissä lomake, josta voi lähettää yhteydenottopyynnön, jotta saisi kolmen päivän ilmaistutustumisen. Minun lomakkeeni oli mennyt harakoille, mikä johtui ehkä siitä, että lähetin sen kännykällä, enkä tietokoneella, joten voi olla turvallisempaa lähettää läppärillä, jos sitä lomaketta tahtoo käyttää tai sitten yksinkertaisesti vain ottaa puhelimeen käteen ja soittaa heille. Soitin heille ja respan pirteä likka yhdisti minut asiakasneuvoja Patrikille, jonka kanssa kävimme 11 minuutin ja 27 sekunnin keskustelun treenitaustastani ja toiveistani harjoittelun suhteen. Kerroin rehellisesti, että olen pitkäaikainen Esportin asiakas, jota haittaa muutamat epäkohdat ja vaihdan, jos sali on parempi ja jos juoksumatot ovat tavoitteelliselle juoksijalle riittävän hyvät. Kerroin myös, että yksi syy tutustumiselle on se, että haluan testata Matrixin porraslaitteen. Sovimme, että menen paikalle puoli kuuden ja kuuden välillä.

Sijainti ja pysäköinti:

Esportin verrattuna Fressi sijaitsee hieman kauempana Simonkadun ja Annankadun kulmassa. Olisin voinut toki mennä metrolla Kamppiin, mutta vaikka olin eilen juuri ostanut 30 päivän matkakortin, niin päätin kävellä menomatkan. Löysin salin helposti ja koska Patrik oli kertonut, että sisäänkäynti olisi Annankadun puolella, minulla oli helppo astua sinne sisään.

Pysäköintimahdollisuudet tuolla seudulla ovat huonot. En tiedä onko heillä mitään diiliä parkkitaloihin, mutta muuten kun nykyään pysäköinti on iltayhdeksään saakka maksullista ja parkkitalotkin ovat melko lailla kallistuneet, niin säännöllisesti treenaavan ei oikein kannata tulla autolla, ellei jätä Marian sairaalan vastapäätä oleville kahden tunnin paikoille ja kävele sieltä. Moottoripyörällä sen sijaan voi ajokaudella tulla, jos pärrän jättää Mannerheimintien tai Arkadiankadun prätkäpaikoille.

Sisäänkirjautuminen:

Vastaanotto on auki illasta riippuen vain klo 19 tai 20 saakka ja joinain päivinä vieläkin lyhyempiä aikoja, jolloin sisään pääsee jäsen omalla kortillaan käyttämällä jonkinlaista koodi- tai kortinlukijaa oven ulkopuolella (en katsonut niin tarkkaan). Sen jälkeen sisääntullessa on joku screeni, josta valitaan ainakin ryhmäliikuntatunnille lappu. Vedetään siis kortti lukijasta ja painetaan ruudulta mihin halutaan mennä. Oletan, että siinä on vaihtoehtona myös sali, jos ei ryhmäliikuntaan tahdo mennä.

Minä kun olin vieras, niin lampsin suoraan tiskille ja juttelin saman henkilön kanssa, joka oli vastannut puhelimeen. Kerroin hänelle, että Patrikin kanssa juteltiin puhelimessa ja tulin tutustumaan saliin. Tämä iloinen ja palvelualtis asiakaspalveluhenkilö antoi minulle yhteystietolomakkeen ja pyysi istumaan alas ja täyttämään lomakkeen, Patrik tulisi kohta. Hän sanoi myös, että saisin ottaa kahvia, teetä tai vettä. Minulle ei maistunut mikään juoma, joten päätin vain täyttää lomakkeen. Kun olin saanut sen täytetyksi, niin  Patrik saapuikin minua tervehtimään ja lähdettiin siitä eteenpäin.

Fressin tarjonta:

Siinä missä Esportissa ja Elixiassa painotetaan ryhmäliikuntatarjontaa, niin Fressissä tilanne on täysin toinen. Ryhmäliikuntatunteja on olemassa, mutta ei kerrota, mitä ne ovat, kuinka paljon niitä on ja milloin niitä on. Mitään aikataulua ei vilautettu. Sen sijaan minulle yritettiin väkisin myydä valmennusta. Olin jo puhelimessa kertonut, millainen urheilutaustani minulla on mitkä ovat tavoitteeni. Se ei tosin mennyt kauheasti perille. 2.50 maratonilla tuntui olevan vähän sama vaikutus kuin 5 tunnin tavoitteella, eikä tajuttu, että se vaatii harjoittelua. Niinpä vähän oudosti kysyttiin mitä muita urheilulajeja haluan harrastaa. Tilannehan on kuitenkin minun kannaltani se, että jos pysyn terveenä, niin harjoittelen juoksutavoitteet mielessä ja kaikki muu liikunta tukee tätä tavoitetta. Ei minulle ole tavoitteena siinä rinnalla esim. pelata 150 kierrosta golfia vuodessa tai pärjätä jossain puulaakitennisliigassa. Ei, vaan juoksutavoitteet ovat ja se on top priority.

Hän ei myöskään ymmärtänyt sitä, että jos haluan juoksuvalmennusta, niin voin palkata Runners High:n kundit Simo Wannaksen ja Aki Nummelan. Heillähän on maksullista valmennusta ja näyttöjä jopa Hyryläisen valmentamisesta olympiamaratoonariksi asti. Ei myöskään oikein ymmärretty sitä, että olen käynyt yhtäjaksoisesti salilla 1998 alkaen, joten tiedän aika paljon kaikenlaista harjoittelusta. Ja ensimmäisen maratoninikin olen juossut jo 1999, joten luulisi, että tiedän aika paljon siitä juoksuharjoittelustakin – varsinkin kun olen kehittänyt itseäni lukemalla aika paljon alan kirjallisuutta. Silti minulle yritetään myydä valmennusta, joka maksaisi 320 euroa kuussa sisältäen yhden tapaamisen viikossa sen valmentajan kanssa ja rajoittamattoman kuntosaliharjoittelun. Sitä suositeltiin 2-6 kuukautta ja nimeltään se oli joku elämäntapamuutos. Siis ihan kuin minä tarvitsisin jonkun elämäntapamuutoksen. Toinen vaihtoehto olisi ottaa salille kuukausijäsenyys, joiden hinnat menevät niin, että jos ei sitoudu mihinkään ajallisesti, se on 85€/kk, jos sen sijaan sitoutuu vuodeksi, olisi kk-maksu 78 euroa ja jos tekisi kahden vuoden diilin, saisi sen 72 eurolla per kuukausi. Vertailun vuoksi Esportissa jäsenyydet ovat henkilöstä riippuen 66/78 euroa per kk niin ettei sitoudu mihinkään ja uusille asiakkaille on jatkuvasti tarjouksia. Esim. Black Fridayna oli 39€/kk yhdeksäksi kuukaudeksi diili. Toki vanhana, jo 2004 liittyneenä asiakkaana, en saa ikinä mitään etuja, vaan ne ovat tosiaan uusille.

Kaikista huvittavinta Fressissä oli kuitenkin se, että liittyminen ei ole ilmaista, vaan siinä on jonkinlainen aloituspaketti otettava. Vaihtoehtoina olisi paketit, jotka sisältävät joko yksi tai viisi valmentajatapaamista. Niiden markkinointi oli kuin ostoskanavalta. Hinnat olivat 199 euroa ja 495 euroa, mutta nyt jos heti tekisin päätöksen saisinkin ne joko 0 euroa tai 295 euroa riippuen siitä, otanko yksi vai viisi valmentajakertaa. En tiedä kuinka pitkä aika tuohon viiden valmentajatunnin käyttöön olisi, mutta yritin selittää sitä, että kyse on samasta asiasta kuin golf-pron käytössä eli tunnin haluaisi ottaa vain silloin, jos pelissä on jotain korjattavaa. Kysyin mitä tunnit maksavat, jos haluan sellaisen ottaa myöhemmin. Patrik piirsi paperille hinnat, jotka olivat 1 kerta 95 euroa, 10 kertaa 720 euroa ja 100 kertaa 6300 euroa. Varsinkin tuo sata kertaa tuntui huvittavalta. Olen tasan yhden treenitunnin ottanut ja se oli 2000 luvun alussa Athlonilla. Silloin VU:n Visa Orttenvuori teki jotain ohjelmaa minulle pikkaisen, mutta tuntui, että juteltiin enemmänkin siitä, kuinka Floridan kuumuudessa voi harjoitella. Hän kertoi golfkentistä ja alligaattoreista, minä kerroin Sanibel Island resortin span ympäri kulkevasta betonisesta 400 jaardin radasta, jolla kulki 40 asteen lämmössä jotain liskoja. Joo, eli jos ottaisin 100 valmentajatapaamista, niin tasaisen vauhdin taulukolla saisin ne käytetyksi kenties 1500 vuodessa.

Patrik kuitenkin uskoi tuohon juttuunsa. Hän oli kuin Elisan saarnaajat. Hän uskoi, että tekee hiton kovaa tarjousta nyt ja se pitää clousata nopeasti. Hän sanoi, että minun ei kannata kokeilla kolmea päivää, vaan treenata kaksi kertaa ja tehdä sitten päätös toisen treenin jälkeen tänään keskiviikkona, sillä heillä on nyt vain ma-ke voimassa oleva tarjous, jolla saisi tammikuun loppuun treenit ilmaiseksi. Tuo on kanssa hyvä kikka sinänsä, sillä sillä saadaan asiakkaan huomio pois kuukausimaksuista, kun tulee tunne, että hitto mähän saan nyt jotain vähän aikaa ilmaiseksi. Olin toki itsekin sitä mieltä, että kolme kertaa on turhan paljon testata salia. Tai ainoastaan sillä tavalla kolme kertaa sopisi, että jos yhdellä kerralla on paino yleisessä hengailussa, toisella kerralla juoksussa ja kolmannella kerralla puntissa, mutta ajattelin, että kaksi kertaa riittää. Niinpä sovimme, että treenaan kerran ja menen sinne tänään uudelleen tekemään toisen treenin ja voimme jutella lisää.

Pukuhuoneet:

Pukuhuoneet ovat ihan siistit. Ne sijaitsevat rappusten alapäässä. Siinä on rappusten alla paikka, johon kuuluu jättää kengät ja oikealla on miesten, vasemmalla puolestaan naisten pukuhuone. Tietysti pieni riski tuollainen kenkien jättäminen, mutta toisaalta siinä on pehmeät istumapaikat, joten kenkien poisottaminen ja jalkoihin laittaminen on mukavaa.

Pukukaapit ovat hyvin tilavat. Ne ovat täysikorkeat ja leveät. Lisäksi hattuhyllyt on iso ja tilava. Se on todella hyvä puoli. Huono puoli on se, että se kortti laitetaan sinne kaapin sisään, jonka jälkeen sieltä saa avaimen ulos. Avain on kumilenkissä ja sen voi laittaa ranteen ympärille. Ei sitä treenatessa voi kuitenkaan siinä pitää, joten ratkaisu on siltä osin paljon huonompi kuin Esportin ranneke, jossa on joku mikrosiru kumin sisällä. Sillä lukitaan kaappi ja kirjaudutaan sisään salille. Ei tartte metallista avainta mihinkään.

Salin yleisilme:

Salin yleisilme on siisti. Yläkerta on päiväsaikaan varmasti hyvin valoisa, sillä siinä on runsaasti ikkunoita. Lisäksi oven vieressä vasemmalla on viisi juoksumattoa ja oikealla crossareita, yksi spining pyörä, Matrixin kelkka ja kaksi porraslaitetta sekä venyttelytila foam rollereineen. Alhaalla sali koostuu kahdesta osasta. Etualalla on mm. lisää juoksumattoja ja muita aerobisia laitteita sekä kuntosalilaitteita, taaempi tila sisältää myöskin paljon kuntosalilaitteita sekä sitten sellaisen vapaan harjoittelun alueen, jossa voi ottaa punttia tangoilla, vetää leukoja sekä tehdä kahvakuulilla jne. treeniä. Siinä on myös venyttelytilaa, foam rollereita jne.

Se vapaan harjoittelun alue on aika makea. Siinä on pehmustettu lattia ja puupaneloitu seinä. Se näyttää todella kivalta. Muuten sali on hieman ahdas. Vähän liian paljon laitteita on ahdettu vähän liian pieneen tilaan, eikä muodostu oikein sellaista logiikkaa, missä mikäkin on. Laitteet olivat osin Matrixin ja osin Gym80. Ihan varmasti päteviä laitteita ja kaikkea niillä voi tehdä luultavasti, mutta toisaalta kaikki oli hieman huonompaa kuin Esportissa. Concept 2 soutulaitteet olivat vanhoja, vähän nuhruisia ja vanhalla PM3 näytöllä (vrt. PM5 Esportissa) ja kaikissa muissakin laitteissa näkyi jo pikkaisen kulumisen jälkiä.

Eli vaikka yleisilme oli siisti ja näytti sillai periaatteessa hyvältä, niin kun katsoi yksityiskohtia, niin lähes kaikki oli pikkaisen, himpun verran huonommin kuin mihin olen tottunut muualla.  Siellä tekee ihan hyvin treenin, mutta ei siitä samalla tavalla nauti. Lisäksi totesivat, että on ruuhka-aika, mutta porukkaa on vähän. Eikö siinä ole jotain vikaa silloin, jos on vähän porukkaa. Katselin lisäksi porukkaa, niin ne olivat aika epäurheilullista sakkia, ehkä enemmänkin keski-ikäisiä. Esportissa on parempikuntoisempaa, vähän nuorempaa ja vähän korkealaatuisempaa asiakaskuntaa, joka pukeutuukin paremmin kuin tämä Fressin porukka. Se on vähän kuin olisin ollut Vantaalla tuo Fressissä oleskelu.

Aerobiset laitteet:

En viitsinyt testata mitään kuntosalilaitteita, enkä tehdä keskivartaloakaan. Muutamien leukojen ja 10min soudun lisäksi käytin vain aerobisia laitteita. Niistäkin skippasin crossarin ja kuntopyörät (en ole edes varma oliko siellä kuntopyöriä, yhden spinningpyörän näin). Toisesta blogipostauksestani voitte lukea arvioni Matrixin Climbmill -porraslaitteesta. Sen lisäksi käytin jonkinlaista kelkkaa, sillä tuo S-Drive performance trainer on laite, jossa ei ole moottoria, vaan hihna liikkuu vastuksen mukaan. Siinä on mahdollista tehdä kahdenlaisia harjoituksia. Toinen on sellainen, jossa työnnetään painoa edessään ja toisessa on jonkinlainen laskuvarjonveto kyseessä. Siinä ei ollut mitään ohjetta, mihin valjaat kiinnitetään ja kun minulla ei ollut tällaista kuvaa, mikä tuossa linkin takana on, käytettävissäni, niin en kertakaikkiaan tiennyt, kuinka laskuvarjoharjoitusta voisi tehdä. Se piti jättää. Tuota painon työntämistä kokeilin muutaman minuutin ja kyllä se aika rankkaa oli, varsinkin kun olin puolikuntoinen ja hiki lensi niin hitosti.

Matrix juoksumatot:

Juoksijana tietysti juoksumatot ovat se olennaisin asia ja Fressissä oli käytössä Matrixin juoksumatot. Kun katsoin Matrixin sivuja, niin kyse ei ole mikään siellä esitelty malli, vaan epäilen, että puhutaan T7x-mallista, joka on nykyisiä malleja vanhempi. Siinä oli kosketusnäyttö, mutta ei niin paljon valittavia asioita kuin nettisivujen mallissa. Näitä mattoja oli Fressissä toistakymmentä. Ylhäällä 5kpl ja alhaalla ehkä vielä joku about 6 tai 8kpl lisää, joten tuskin loppuvat kesken. Se on juoksijan kannalta tärkeätä.

Matossa oli hyvää se, että nopeutta pystyi laittamaan sekä plus- ja miinus painikkeilla, jotka olivat isokokoisia ja lähellä juoksijaa oikealla puolella. Se oli yksi parhaimmista ratkaisuista, mitä olen missään juoksumatossa ikinä nähnyt. Sen lisäksi nopeutta sai laitettua kosketusnäytöstä eli jos tökkäsi vaikka nopeuteen 11 tai 12km/h kosketusnäytön palkista, niin sai jonkun perusnopeuden päälle, jota pystyi hienosäätämään namiskoilla. Ei tarttenut painaa plussaa nollasta alkaen.

Iloa aiheutti myöskin se, että matossa oli tuuletin. Peräti vieläpä kolminopeuksinen. Se ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä kovimmallakin tasolla tuuletin oli kuin lehmänhenkäys, ei sieltä juurikaan ilmaa tullut.

Hyviä puolia oli myöskin se, että informaatio kuten juostu matka, kulunut aika, nopeus jne. olivat screenin alareunassa. Precorissa ne ovat ylälaidassa ja minun pituiselleni juoksijalle vähän liian korkealla, varsinkin kovassa vauhdissa. Hyvää oli myöskin se, että tässä sai halutessaan valita sellaisen simppelinäytön, jossa luki keskellä näyttöä vain isolla matka, aika ja nopeus. Se oli aika hyvä. Jos juoksee kovaa vaikkapa vetoja, ei halua nähdä mitään muuta, ei televisiota, eikä mitään muutakaan. Lisäksi oli sitten sellainen näyttö, jossa näkyi palkkina juostu matka ja parin kilsan välein väliaika. Siinä oli siis vaihtoehtoja näytöksi. Se mikä oli vähän harmi oli television pienuus. Oli hyvä, että screeniltä näkee televisiota, mutta kun tv-kuvaa ei saa koko näytölle, vaan se on vain siinä keskellä, niin pidemmän päälle sen katsominen käy vähän turhauttavaksi. Jos katsoo esim. urheilua tai sääennustetta, niin ruutu on mielestäni liian pieni, reilusti alle 10 tuumaa varmaankin.

Nopeuden nosto ja hidastuminen ovat matossa ihan normaaleja ja lisäksi on hyvä, että matossa on myös nelinumeroinen matkamittari eli toisin sanoen kun matto siirtyy toiselle kymmenelle kilometreissä, niin näyttö näyttää sen edelleen kymmenen, eikä sadan metrin tarkkuudella. Tämä helpottaa vetojen juoksemista, kun tietää tarkasti, paljonko vielä jäljellä. Tässä monet salien Star-Trac tai Lifefitness -merkkiset matot pari esimerkkiä mainitakseni, ovat huonompia.

Oli näissä Matrixin matoissa haittapuoliakin. Juoksutuntuma oli hieman heppoisempi kuin Precorissa. Ei mikään vimpula, mutta ei ihan yhtä hyvä. Täysin kuitenkin riittävän hyvä kaikkeen harjoitteluun. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että maksimiaika on 60 minuuttia. Olen törmännyt saleilla eri merkkisiin laitteisiin, joissa max aikana on ollut joko 60, 99 tai 120 minuuttia ja tämä tunti on ehdottomasti liian lyhyt. Tietysti ottaisin mieluusti maton, jolla voisi tehdä pitkiksenkin ilman, että nollaa välillä laitteen, mutta jos se ei ole mahdollista, niin on Precorin 120 minuuttia on valovuoden parempi kuin tämä 60 minuuttia. Jotain palauttavaa lenkkiä lukuunottamatta kaikki muut harjoitukset ovat yli tunnin. Eikä se onnistu tällä. Myöskään huippunopeus ei ole makuuni riittävän kova. Tuo 19,3km/h ei mahdollista oikein kovimpia, lyhyitä vetoja, mutta siinä tilanne on sama Esportin Precoreissa. En oikein tiedä, minne ne matot toimitetaan, jotka kulkevat jotain 24 tai 26km/h. Yksi huono puoli Precoriin verrattuna  on myöskin se, että Matrixilla ei voi juosta alamäkeen. Se on uusimpia kokeilujani nyt tuo alamäkijuoksu ja kun se on kerran mahdollista Precorilla, niin haluan sitä jatkossakin harrastaa.

Suihkut ja saunat:

Suihku- ja saunatilat olivat suuri pettymys. Siinä oli ehkä joku 4-5 suihkua, mutta ne olivat jotenkin todella ahtaassa rivissä ja kun siitä kävelee ohi niin toisen suihkusta lentää vesi nilkoille. Lisäksi suihkut eivät mene automaattisesit kiinni kuten Esportissa, joten pitää muistaa sammuttaa (en meinannut muistaa). Pefletti on hirveän ohutta muovia, jotenkin sekundaa siinä mielessä. Lisäksi siinä on kaksi saunaa, joissa ei lukenut mitä ne ovat. Ampaisin yhteen koppiin sisään ja siellä oli yksi äijä. Se koppi oli ehkä vanhanaikaisen yksiön vessan kokoinen, eikä siellä ollut mitään lämpöä. Oli kuulemma infrapunasauna, lamput lämmittävät. Mielestäni siellä ei ollut lämpöä, joten lähdin pois ja menin viereiseen koppiin. Se oli pimeä hyvin kapea koppi, jonka päässä oli ilmeisesti kiuas. Sinne ei nähnyt oikein, kun oli tosiaan pimeää. Oikealle oli laude, johon mahtui neljä istumaan, kun tiivisti ja nyt se oli täynnä. Aika iso kontrasti kun vertaa hienoon Makkaratalon Elixian lasikoppisaunaan tai Esport Bristolin todella isoon ja tilavaan saunaan. Tuli mieleen joku tarina Lauri Marjamäestä ja Hervannassa sijaitsevasta maanalaisesta, tyyliin pommisuojaan tehdystä jäähallista. Tuntui, että istumme pommisuojassa sijaitsevan jäähallin saunakopissa. Ei ollut kovin siistiä. Tuntui, että minua alkaa vituttaa, pitää päästä pois. Peseydyin, pukeuduin ja lähdin veke.

Uloskirjautuminen:

Tiskillä ei ollut ketään enää, joten jätin vierailijakortin pöydän päälle ja menin ulos. Ulko-ovikin oli lukossa, mutta sen sai salvasta käännettyä auki.

Yhteenveto:

Menenkö sitten uudestaan ja kohtaan tänään Patrikin? Mietin, että kohteliaisuuttani kävisin vielä toiste, mutta sanoisin hänelle, että en tee päätöstä, vaan soittelepa joulun jälkeen välipäivinä. Puhelimitse kertoisin sitten, miksi Fressi ei ole valintani. Se oli vielä ajatus aamulla. Päivän mittaan alkoi kuitenkin harmittaa se, että sali on kaikessa lite sämmre. Esportia huonompi, joten miksi minun pitäisi käydä siellä vielä toistamiseen. Päätin, etten mene, vaan menen tänään Esportiin, josta minulla on influenssan takia parin viikon breikki ollut.

Jotenkin tuntuu, että Fressi sopii vain tietämättömille asiakkaille, jotka eivät tiedä, mitä muualla on. Sekä Elixia että Esport tarjoavat parempia saleja, parempaa meininkiä, parempaa treeniseuraa ja ennen kaikkea hintalaatusuhde on niissä parempi. Tämä Fressi on vähän pystyynkuollut, eikä sitä voi oikein suositella kuin jollekin läskille, joka oikeasti tarvitsee sen elämäntapamuutoksen ja haluaa vähän niinkuin salaa treenata, pois parrasvaloista. Ei se sovi Baltsulle, joka on king of cool ja joka haluaa olla keskipisteenä ja ihailun kohteena. Baltsu menee sinne, missä on kirkkaimmat valot ja suurimmat ympyrät, kovin taso, kovimmat kundit ja kuumimmat mimmit. Ei minnekään b-luokan, vantaameininkiiin.

Tuli vähän jopa sellainen fiilis, että tuo Fressi on vähän kuin pyramidihuijaus. Tarjotaan halpasalin tasoa, mutta ei veloiteta 29 euroa kuussa, vaan 72/78/85 plus kalliit liittymispaketit, joita sitten markkinoidaan ostoskanavatyyliin ja saadaan nimi paperiin. No toki taso on parempi kuin monilla halpissaleilla, sillä niissähän voi olla kokolattiamatot, aerobiset laitteet huonommat kuin tuolla, eikä saunaa ollenkaan, mutta joka tapauksessa ei se hintansa arvoinen ole. Fressi on ihan jees, jos pitää tehdä yksi treeni, jos on vaikkapa vieraalla paikkakunnalla, mutta ei se sellainen sali ole, missä joka päivä tahtoisi treenata. Se ei ole riittävän hyvä siihen.

Pisteyttäisin Fressin seuraavasti: yleisarvosana 3/5, juoksuharjoittelun mahdollisuus (mattojen taso, lukumäärä, keskivartalotreeni, venyttely ja asiakkaiden määrä) 4/5, hintalaatusuhde 2/5.

Minun ja Fressin suhde jäi tosiaan yhden käynnin mittaiseksi.

 

Mainokset