Juoksun sponsoroinnista

Hyppölän haaste antaa ymmärtää, ettei juoksua sponsoroida ja Juoksufoorumilla asian suhteen laittaa lisää vettä myllyyn Seppo,  joka ottaa asian annettuna faktana ja pahoittelee sitä, ettei juoksijoita sponsoroida. Valitettavasti Seppo on vähän simppelijätkä, joka ei tuossa tapauksessa ajattele asiaa lainkaan. Totuus on näet aivan toinen. Jos juoksijaa ei sponsoroida (vaikka hän on saavuttanut jotain), on vika juoksijassa ja/tai hänen asianhoitajassaan.

Alisa Vainio ajaa uudella Delta Bavarian sponsoroimalla BMW:llä. Tuo on hyvä esimerkki siitä, että hän kiinnostaa suurta yleisöä. Viime kausi meni plörinäksi, mutta edellisen vuoden kova maratondebyytti toi hänen nimensä kaikkien huulille. Nyt on siinä mielessä hänellä etsikkoajat. Hän on vielä nuori lupaus, jolta ei vielä aikuisten mitaleja odoteta. Olemalla paljon läsnä mediassa, hän pystyisi järjestämään itselleen aika mukavat tulot. Myöhemmin tilanne muuttuu ja silloin menestys muodostuu vedenjakajaksi. Mikäli menestystä tulee, hänelle sataa rahaa, mikäli ei, niin se on moro. Valitettavaa Vainiossa on se, ettei hän tykkää pr-hommista. Jos hän tykkäisi, niin hän tienaisi enemmän. Juoksu ei ole niinkuin formula 1, jossa kuskille voidaan maksaa kymmeniä miljoonia, vaikka hän olisi mielummin paskalla kuin sponsoritilaisuuksissa.

Vainio on kyllä tällä hetkellä se the kestävyysjuoksija. Monen muun on vaikea mennä samoille apajille. Toki muitakin juoksijoita on, jotka ovat sponsoreiden mieleen, niminä voisi mainita Nooralotta Nezirin ja Oskari Mörön. Varsinkin Mörö on erittäin hyvä tyyppinä. Heille ei pitäisi olla vaikeata hankkia sponsoreita, jos osaa asiansa.

Muilla juoksijoilla tilanne on vähän hankalampi. Mitä lisäarvoa joku 2.20-2.30 maratoonari esim. tuo jollekin yritykselle? Jos maailmalla kovat jätkät juoksevat maratonin 2.03-2.05, niin silloin 2.20-2.30 juokseva miesmaratoonari on luuseri. Tällöin hänen pitää tuoda jotain lisää siihen kuvioon, jotta voisi saada yhteistyökuvioita. Yksi esimerkki on juoksukoulun tai liikuntapäivien vetäminen asiakasyrityksissä.

Nykyaika on muutenkin sellaista, että huomio ja raha keskittyvät muutamille. Jalkapallossa on nähtävissä se, että jotkut seurat saavat paitadiilinä 100 miljoonaa vuodessa ja joidenkin toisten isojen liigojen pääsarjaseurojen pitää ponnistella, että saisivat ylipäätänsä mitään diiliä. Sama koskee kaikkea muuta. Puhutaan ns. kategory kingeistä. Sosiaalisessa mediassa se on Facebook, hakukoneissa Google jne. Winner takes it all ja kaikki muut katoavat tai jäävät sinnittelemään henkitoreissaan. Niinpä jokaisen pitää olla yksilö, tehdä asioita erilailla kuin muut, jos haluaa sponsorituloja urheilussakin.

Miksi Amanda Harkimo on suosittu ja tunnettu? Hän ei ole mikään varsinainen kaunotar, eikä hän vaikuta superfiksulta, eikä hän oikeastaan tee mitään sellaista ihmeellistä, minkä pitäisi tehdä hänestä suosittua tai kuuluisaa. Hänellä on kuitenkin hypetyksen taitoa kuten Laura ja Saska Saarikoski sanovat Donald Trumpin kertoneen kirjassaan The Art of the Deal. ”Pitää luoda kiinnostusta ja jännityksen kutinaa.” Kun A. Harkimo laittaa tyyliin päivittäin päivityksiä Snapchatiin niin ihmiset jäävät koukkuun. He haluavat nähdä, mitä hän tänään on puuhannut.  Jatketaan tässä Trumpin ajatuksilla tuosta samaisesta kirjasta: ”Viimeinen avain siihen, miten asioita markkinoin, on mahtailu. Leikittelen mielelläni ihmisten fantasioilla. Ihmiset eivät ehkä ole niin innostuneita itsestään, mutta he voivat innostua ihmisistä, jotka ovat sitä. Siksi pieni liioittelu on aina paikallaan. Ihmiset haluavat uskoa, että jokin on suurinta, hienointa ja kaikista ihmeellisintä. Minä kutsun sitä totuudelliseksi liioitteluksi. Se on liioittelun viaton muoto – ja hyvin tehokasta promootiota.”

Joo, iso joukko perusjengiä, jotka eivät ole innostuneet itsestään, käyttävät vapaa-aikaansa Salkkareita katsoen tai Seiska-lehteä lukien tai he seuraavat Amanda Harkimoa. Osa haluaa olla kuin Amanda, osa puolestaan ei, mutta haluavat silti viihteenä seurata. Vertailun vuoksi. Haluaako joku seurata Seppoa? Ei, sillä hän on mielenkiintoinen kuin santapaperi ja hänessä ei ole yhtään karismaa. Aika hankala hakea sponsoreita tuollaiselle juoksijalle, joka vaikuttaa itsekin kuuluvan heihin, jotka eivät ole innostuneita itsestään. Seppo antaa vaikutelman itsestään, että kaikki on kurjaa ja ankeata, mutta hengissä selvitään ja rämmitään eteenpäin. Ainoa mielenkiintoinen asia, mitä hänelle on sattunut, on tulipalo kotona, eikä sekään ollut sellainen iso mälli, josta voitaisiin rakentaa suuri selviytymistarina. Niinpä Seppo ei ole amandaharkimo.

Jokaisen kannattaa miettiä, onko hän amandaharkimo vai eikö ole. Ristiriitaisuus on promootion kannalta hyvä piirre Amanda Harkimossa. Hän ei ole siis erityisen kaunis, mutta hän on kuitenkin jollain tavalla seksikäs. Hän on Hjalliksen sukulainen ja sitä kautta Hackmanin sukua, mutta ei kuitenkaan sellainen hillitty suomenruotsalainen raharikas, vaan enemmänkin lähiöpimun oloinen. Hän sanoo, ettei Tinderissä ole yhtään niin hyvää miestä, että voisi sydäntä painaa, mutta toisaalta hän on valmis menemään himojen vietäväksi ja harrastamaan seksiä televisiossa kenen tahansa tosi tv -ohjelman punttijuntin kanssa. Tällainen ristiriitaisuus on nykyajan sosiaalisen median aikakaudella hyvä asia. Tässä samassa Trump kirjassa Saarikosket mainitsevat, että Connecticutin yliopiston psykologian professori Michael Lynch sanoo The New York Timesin haastattelussa, että Trump saattaa käyttää tällaista ristiriidan keinoa tarkoituksellisesti. ”Ihmismieli torjuu ristiriitoja. Siksi ihmisellä on taipumus uskoa erilaisista versioista se, johon hän haluaa uskoa.” ja ”Lynchin mukaan sosiaalinen media on totuttanut ihmiset katkoajatteluun, jossa todellisuutta tarkkaillaan hajanaisesti ja siitä poimitaan satunnaisia tosiasioita”. Tätä Amanda Harkimo tekee loistavasti. Ei ole oikeastaan edes väliä, mitä hän tekee tai mitä hän on, pääasia, että hän on esillä. Sitä moni juoksija ei tajua ja siksi he eivät saa sponsoreita.

Täytyy siis olla erilainen kuin muut, luoda se oma juttunsa ja osata hypettää tai muuten kertoa sellaisia tarinoita, joita joku seuraisi. Tältä pohjalta tiedän loistavan juoksijan, suorastaan sponsoreiden lemmikin. Hän on tättärää ultrajuoksija nimetään Ultra James. Hän on nimittäin tehnyt jotain todella hämmästyttävää eli juossut Pyreneiden poikki 900km kahdessa viikossa, josta puolet oksentaen vatsataudissa. Hänen bloginsa kautta välittynyt tarinansa on henkeäsalpaava. Siihen kun lisätään helposti lähestyttävyys, sellainen rehdin lapin jätkän olemus ja aika rujo ulkonäkö (välillä hän näyttää partoineen Forrest Gumpilta) niin hän kiinnostaisi sellaisiakin, jotka eivät harrasta juoksua. Ultra James on amandaharkimo. Hän on kiinnostava hahmo ja hän voisi lyödä rahoiksi, jos tahtoisi.

Opiskelin 90-luvulla Hankenilla Goethe-instituutin kielitutkintoa varten saksan kielitiedettä. Silloin tuli kielitieteen teoria hyvin tutuksi. Kun on joku käsite Begriff niin sillä on sekä määritelmä Definition, että tunnusmerkkejä eli Merkmale. Kun ajattelee asiaa ja miettii Jamesia, niin hänen määritelmänsä voisi olla joku ”vuorijuoksijaihmemies” ja tunnusmerkkeinä kaikenlaista. Välittömästi ainakin itselläni muodostuu kuva päässäni Jamesista, joka sisältää vaikka kuinka paljon erilaisia piirteitä ja adjektiiveja. Sen perusteella voisi rakentaa hänelle paketin, sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. Kemijärvi, Alpit, polku, outdoors, vuoret, tunturit. Releet pitää toki saada kasaan, joten sen takia hän onkin Inovin tallissa, jotta saisi parhaat mahdolliset maastojuoksukengät käyttöönsä. Mutta entä muuta? Miten on esim. hänen autoasiansa? Eikö ole tyhmää, jos kaveri ostaa itse autonsa. Eikö hänellä pitäisi olla esim. kolmen vuoden sponsoridiili jonkun autoliikkeen kanssa. Mikä auto sopii sitten vuorilla liikkuvalle ihmemiehelle? No tietysti maasturi, mikä menee vaikka puuhun ja millä autolla MacGyverkin ajoi. No tietysti Jeepillä jne jne. Tarina pitää luoda ja sitä pitää hyödyntää. Pohja on olemassa, koska mies on tehnyt huikaisevia suorituksia ja hänellä on tarinoita paljon kerrottavana, mutta hän voisi tehdä paljon enemmän. Hän voisi olla polkujuoksussa tai vuorijuoksussa ihan miten asia halutaan Suomessa nimetä se kategoryking, joka ottaa 90% rahoista ja muille jää rippeet. Hän voisi pitää Lapissa viikonloppuna leirejä, joissa sponsorit näkyvät ja asiakkaat maksaisivat hänelle kohtuukorvauksen yhteisharjoittelusta ja samalla hän saisi kuin siinä sivussa ilmaiseksi harjoituskilometrejä. Ihmiset, jotka haluisivat olla kuin James tai ihmiset, jotka haluavat tavata Jamesin livenä, maksaisivat hänelle valmennuksesta. Samoin moni yritys maksaisi hänelle siitä, että hän tulisi puhumaan sinne. Luin kirjan saksalaisesta urheilijasta, joka joutui rullatuoliin. Hän ei luovuttanut ja nyt hän tienaa satoja tuhansia luennoimalla yrityksissä. Tässä on juuri siitä kysymys. James on kova jätkä, joka ei anna periksi, ei luovuta, vaikka olisi mikä tilanne. Silti hän on henkilönä kuin yksi meistä, ns. tavallinen jätkä Kemijärveltä. Sen takia hän on kiinnostava, sen takia hän on amandaharkimo ja sen takia hän voisi tienata paljon rahaa, jos hän haluaisi.

Eli Juoksufoorumilla esiintyvä höpöpuhe siitä, ettei Juoksijoita sponsoroida, on ihan oikeasti roskaa. Kyllä sponsoroidaan, jos juoksija on mielenkiintoinen (sekä erilainen kuin muut eli ainutlaatuinen) ja hänen asianhoitajansa osaa asiansa.

Mainokset