Hyviä uutisia!

Sain eilen vihdoinkin käsiini Niken perustajan Phil Knightin muistelmat. On todella mielenkiintoista lukea hänen tarinansa. Olen pitänyt häntä vähän sellaisena ”pilvenpolttajana” olemukseltaan, mutta onhan hänellä juoksutausta ja onhan Nike kova. 10 vuotta sitten olivat Adidaksen kanssa lähes tasaveroiset. Sen jälkeen Nike on mennyt menojaan. Adidas on säheltänyt Salomon ja Reebok -integraatioidensa kanssa tämän vuosituhannen alkuosan – menestyksettä. Nike on keskittynyt aika paljon omaan brändiinsä (plus tehnyt Air Jordanista oman menestystuotteensa) ja tulos on huikaiseva. Jopa lajit, jotka ovat Nikelle vieraampia kuten futis alkavat olla aika isoja. Jos miettii, että Niken liikevaihto on nyt joku 30 miljardia ja tavoite olla pian 50 miljardia, niin ei mikään ihme, että voivat maksaa valtavia summia vaatettaakseen joukkueita. Suurseuroille 100 miljoonaa vuodessa ja keskeisille maajoukkueillekin 50 miljoonaa. Siinä liikkuu brändin ympärillä isot rahat ja menestystä riittää. Verratkaa sitä Pumaan, jonka liikevaihto on polkenut paikallaan reilussa kahdessa miljardissa 10 vuotta. Ei siinä Usain Bolt auta mitään, jos se merkki ei kasva nopeasti. Katsokaapa huvikseen salilla, kuinka monella on Niken kengät. Sitä voisi melkein laskea enemmänkin niitä kenkiä, jotka eivät ole Niket, sillä niitä on vähemmän. Entäpä naisten pitkät trikoot, kuinka monet ovat Niket jne.

Mennäänpä siihen saliasiaan. tein eilen illalla todella mielialoja nostattavan treenin. Ensin leuat, sitten 5000m soutua, se soutu tuntui vähän vetelältä vielä vs. ennen influenssaa. Huomasin kuitenkin, että yksi nainen, joka treenasi vapaalla alueella tehden mm. tasajalkahyppyjä korkealle vanerilaatikolle, katseli minua. Käveli siitä ohi ja laittoi merkille olemassaoloni. Hän on uusi Esportissa. Olen varmaan kerran nähnyt hänet ennen. Sitten menin tekemään sille alueelle keskivartalotreeniä. Hän oli välillä ollut jossakin muualla tekemässä jotain muuta, mutta tuli siihen viereeni sitten tekemään kahvakuulalla ja lisäksi sellaisella Reebokin steppilaudan päällä teki jotain tasapainokuvioita, josta tuli mieleeni, että olisiko hänellä luistelutausta. Joo, mutta kyllä oli hyvännäköinen nainen. Hyvä lihaskunto hänellä, tekee monipuolisesti eri liikkeitä ja kroppa on kondiksessa. Ei ole liian pitkä koikeliini, vaan sopusuhtainen ja sopivasti kurvikaskin, vaikka muuten normaalin hoikka. Ei hävennyt yhtään minulle ulkonäössä, ei yhtään. Ei se tosin ollut niin, että hän olisi vetänyt minulta jalat alta samantien. Olen sen verran kokenut, etten haksahda noin vain. Varsinkin kun en tiedä onko hän kauppakorkeakoulusta vai joku tomppeli hoitsu noin ääripäät mainitakseni, mutta on nyt seurattava käykö hän siellä useamminkin. Voin jutella silloin hänen kanssaan. Voin mainita esim.  että hän on Esportin parhaan näköinen nainen ja minä olen parhaan näköinen mies. Siis minun mielestäni. Muiden mielipiteet eivät tässä asiassa ole keskeisiä. Siellä käy satoja naisia ja jokaisella miehellä on oma mielipiteensä heistä ja jokaisella naisella on oma mielipiteensä miehistä. Se on normaalia. Toki siihen mielipiteeseen voi vaikuttaa. Jos hehkutan niin että muutkin kuulevat, niin se on imagoa. Jos sanon esim. en yleensä kehu ketään, mutta… tai en turhaan lausu kohteliaisuuksia… niin silloin kaikki tietävät, että en ole mikään helppo nakki, vaan vaatimustasoni on korkea, mutta samalla sen naisen asema nousee. Muut naiset ovat hänelle kateellisia, jos kuulevat keskustelun. Joo, no tämä on teoreettista pohdiskelua, koska en vielä tiedä, pidänkö hänestä, mutta on hyvä spekuloida teoriapohjalta, miten asiat menevät.

Entäpä se juoksu sitten. Tein salia ehkä 40 minuuttia vetäen vatsalihakset mm. aika finaaliin, kun tosiaan oli pitkä tauko nyt ollut alla. Siitä nousi kuitenkin sellainen mukava taistelutahto lähteä juoksumatolle. Pari ekaa kilsaa tuntuivat todella helpoilta, joten päätin juosta hieman alle viiden minsan kilometrivauhtia, mutta jossain kolmen kilsan kohdalla oli vaikeata. Tuntui, että näinköhän kunto on todellakin niin huono, että jalkani hyytyvät jo 3km jälkeen. Sitten vähän ajan päästä juoksukaveri tuli viereiselle matolle ja kun jutusteltiin niin pikkuhiljaa juoksemiseni muuttui helpommaksi ja helpommaksi. Juoksin siis 15km at 4.57min/km ja se tuntui oikein mukavalta. Lopussa vähän alkoi akillesjänteen ympäristössä olemaan tuntemuksia, mutta ei mitään pahempia kipuja tai vastaavaa.

Illalla olin kyllä sitten väsynyt. Tuli syötyä spaghettia joulukinkun kanssa ja meinasin simahtaa. Ajattelin, että perhana, näinkö puhki olen. Sain koottua itseni ja katsottua vielä ohjelmaa, jossa kaksi ukkoa ajoivat Nordkappista Kapkaupunkiin fillareilla toisen kärsien mm. malariasta, mutta se matka taittui kuitenkin reilussa 100 päivässä. Jäivät maailmanennätyksestä, mutta saivat urakkaansa päätökseen. Tämän jälkeen katsoin vielä kympin uutiset ja sarjan nimeltä Bull ja sitten maistui uni oikein hyvin.

Nyt on sellainen olo, että selätän huonon kunnon! Nousen täältä vielä ja juoksen hyviä tuloksia kun aika on kypsä. Erittäin hyvä fiilis.

Mainokset