Harjoittelu sujuu

Välipäivähulinat jatkuvat ja ajan huonoa kuntoani pois. Tajusin juuri, että olen juossut tällä viikolla jokaisena päivänä. Ma 15km ulkona, ti 15km juoksumatolla, ke 13km juoksumatolla sis. 8km VK ja eilen 10km palauttava at 4.36min/km. Aika hyvin 53km plakkarissa kun viimeisinä neljänä kuukautena kilsoja ei ole juurikaan kertynyt ja kaikki tämä nyt vieläpä influenssan jälkeen.

Fiilis on mahtava. Miss Polar oli muuten eilen taas salilla. Menin salille jo kuuden aikoihin ja hän oli siellä, mutta lähti vähän sen jälkeen menemään eli ehkä hän ei olekaan Esportissa ihan uusi, ehkä hän treenaakin aikaisemmin illalla. No tein hänestä SWOT-analyysin. Salilla oli myöskin se 400+ maratonin ukko. Hän oli jäänyt auton alle. Joku vanha kääkkä oli ajanut suojatiellä päälle. Ei siis pääse nyt maratoneja keräämään, kun parantelee luunmurtumia.

Koulutan nyt pohkeitani. Maratonin vikalla kympillä pullonkaulaksi ovat aina muotoutuneet surkeat pohkeeni. Niissä on jotain, mikä ei ole kestänyt. Pohkeiden kireys puolestaan ainakin osittain aiheuttaa akillesjänneongelmia, vaikka se perimmäinen probleema onkin ylipronaatio. Joka tapauksessa ti ja to tein nyt oikein kunnon pohjetreenin painoilla ja ke ja to lenkit kevyillä, taipuisilla, mataladroppisilla Salmingeilla. En muuten saa tästä cross promootiosta mitään provikaa Salmingilta, vaan tämä uusi trendi, että saatan laittaa linkkejä vanhoihin blogiteksteihin, johtuu nyt vain yksinkertaisesti siitä, että tänne saattaa tulla uusia lukijoita ja osa vanhoista eivät välttämättä muista kaikkea lukemaansa. Tämä ei siis ole mitään varsinaista tuotesijoittelua. Takaisin asiaan. Tänä aamuna pohkeet olivat aika kipeät. Huusivat hoosiannaa, kun nousin ylös ja yritin kävellä. No ei se mitään, ihan mainiosti sain käveltyä ja rampattua metron portaatkin ylös. Onneksi nyt ei ole kovat pakkaset. Pakkaskelissä Caterpillarin järeillä talvikengillä olisi voinut olla metron portaat paljon rankemmat kuin näillä NB 574:lla.

Luin joku kuukausi sitten listan eri huippujuoksijoiden sitaatteja tai ajatuksia. Suurin osa taisi olla amerikkalaisten, mutta oli siellä myös mm. kenialaisten näkemyksiä. Sieltä jäi mieleen mm. sellainen ajatus kuin suhtaudu vetoharjoitukseen kuin kilpailuun. Olen ajatellut noudattaa sitä nyt tänä talvena. Kehitys tulee yrittämisestä ja yrittäminen tulee keskittymisestä ja valmistautumisesta. Pitää olla henkisesti valmis iskemään. Olen päättänyt, että joka kerta, kun juoksen vetoja tai jotain reipasta, niin menen ensin vähän soutamaan tai jotain vastaavaa lämmittelyä. Sitten otan vähän erilaisia kropan heilutteluja tai drillejä ja samalla lataan itseäni henkisesti vireeseen. En nouse juoksumatolle tai mene ulos tai radalle ilman, että olisin valmis. Jokaisena päivänä vireystila ei ole sama, eikä jokainen harjoitus mene hyvin, mutta aion keskittyä silti kovempivauhtisiin harjoituksiin. En mene sinne ns. löysällä kullilla lätkimään. En aja huonoa kuntoa pois, jos en harjoittele hyvin. Tuohon liittyen täytyy mainita Phil Knightin kirjasta Shoe Dog hänen valmentajansa Oregosta ja yhtiökumppaninsa Bill Bowerman, joka istutti urheilijoihinsa kovuutta mm. kuumentamalla saunassa avainta kiukaalla ja painamalla sitten tuon avaimen juoksijoiden ihoon. Hyvä opetus! Kun menen tekemään vetoja, voin miettiä, tartteeko avainta vai yritätkö Baltsu muutenkin?

Ehkäpä pukeutuminenkin vaikuttaa. Koska minulla on joku 50 juoksupaitaa, niin yleensä se menee rotaation kautta se paitavalinta ja suurin osa lenkeistä menee ihan normipaidalla. Reippaammat mattoharjoitukset aiheuttavat kuitenkin lämmön nousun, koska matot sijaitsevat niin kuumassa tilassa, eikä siellä ole tuuletinta. Niinpä olen alkanut käyttää yleensä hihattomia kovemmissa vauhdeissa. Moni muistaa, että ostin kesällä kaikki hihattomat, mitkä sain käsiini koossa S ja vertailin niitä toisiinsa. Niitä hankintoja oli 4kpl ja sitä ennen minulla oli kaksi hihatonta, joten kategorian kokonaisvahvuus on kuusi paitaa. Tiistaina laitoin Goren lyhyet trikoot ja H&M:ltä ostamani hihattoman juoksupaidan, joka on harmaa, mutta siinä on neonväristä kirjoitusta rinnassa joka menee yksyhteen mustien Goren housujen neonraidan kanssa. Salmingit sopivat hyvin yhteen noiden asujen kanssa kunhan muistaa mustat sukat. Kun tein lämmittelyä peilin edessä, niin perhana, että tulikin sellainen olo, että näytän kilpajuoksijalta. Ehkä sekin tosiaan vaikutti. No eilen päätin sitten hyödyntää tuota itseluottamusboostia ja laitoin sen kisa-asuni päälle, joka minulla oli Espoossa. Bayern Münchenin neonpunainen treenipaita ja Puman shortsit. Kenkinä yhä Salmingit, eikä Adios2 niinkuin Espoossa. Tämä pukeutuminen voi tosiaan vaikuttaa. Hitaille lenkeille hitaat vaatteet ja nopeammille nopeat. Siksi palauttavakin meni eilen 4.36min/km vauhtia. En viitsinyt lyllertää, kun oli nopeat kengät ja nopeat vaatteet. 🙂

Pukeutumiseen liittyy myöskin optinen harha. Olen pituudeltani optimaalisen mittainen 171cm. Se on sama kuin maailman sadan parhaan maratoonarin keskipituus ja mm. sama kuin Kilian Jornetilla. En voisi kuvitella parempaa pituutta kuin mikä minulla on, mutta se miltä tämän pituinen mies näyttää, riippuu vaatteista ja painosta. Aikanaan kun harrastin enemmän painojen nostoa jaloilla ja mm. pyöräilyä niin jalkani vahvistuivat ja näyttivät lyhyeltä. Nyt juoksun ansiosta jalkani näyttävät pitkiltä. Olen samaa ihmetellyt salilla peilin edessä ja nyt kun olin ex tempore Kluuvissa katsomassa Feltin fat bikea, niin myyjä sanoi, että sulle sopisi ehkä pyörästä isompi koko, kun sulla on niin pitkät jalat. Eli siinä voi olla optinen harha sen takia, kun olen juoksija tai sitten mulla on pitkät jalat. Ei voi tietää.

Hyvät on siis tunnelmat. Jatketaan taas toinen kerta.

 

Mainokset