RobinNYC – ultrajuoksija

Löysin tänään ultrajuoksijan – kaljamainoksesta. Se oli erikoinen tapaus. Selailin Sports Illustratedia ja oikealla sivulla oli kaljapullo ja -lasi. Väreistä päättelin, että siinä on joku Miller Liten uusi versio, mutta ei. Se oli Michelob Ultra, josta en ole koskaan kuullutkaan. Ajattelin, että se on silti joku Millerin tuote, mutta kun katsoin sivun laidasta, niin se on Anheuser-Buschin eli Budweiser-panimon tuote St. Louisista. Tästä Michelob Ultra Light Beeristä sanotaan, että se on:

Lower carbs. Fewer calories. Exceptional taste. Brewed for those who go the extra mile.

Joo, mulle käy aina toi: for those who go the extra mile. Katsoin vasenta sivua ja siinä oli joku artikkeli naisesta. Vasta luettuani jutun tajusin, että ylhäällä luki advertisement eli artikkeli oli panimon sponsoroima mainos. Joka tapauksessa juttu oli Robin Arzónista, joka on entinen lakinainen, nykyinen ultrajuoksija ja ryhmäliikuntaohjaaja. Kuvista näki heti, että hän on Adidaksen tallissa ja myöhemmin luin muualta, että hän on Adidaksen brand ambassador.

Hän sanoo jutussa, että on osa globaalia katu-urheilijoiden yhteisöä, jotka laittavat kroppansa limitille. Se sai minut kiinnostumaan. Seuraavassa kappaleessa hän sanoo, että saattaa juosta viikonloppuna sata mailia ja seuraavana viikonloppuna tanssia. Hän sanoo, että samoin kuin lakinaisena, hän tekee yhä 80 tunnin viikkoja, mutta nyt kun nämä tunnit ovat lähinnä urheilua, hän rakastaa sitä, mitä tekee, eikä se ole uhraus.

Hän sanoo, että urheilijana ja valmentajana hän elää hetkille, jolloin can’t muuttuukin can. Niinpä ainoa treeni, jota hän katuu on se, jonka hän jättää tekemättä ja paras tapa lopettaa päivä on tavata ystävä oluen ja hyvän keskustelun merkeissä. Kuulostaa vähän samalta kuin minun After Work Run, joka päättyy kanssa olueeseen. Voisin pyytää Robinin joku kerta mukaan, kun kelit taas paranevat ja ulkona nappaa.

Hänen unelmansa on juosta New Yorkista Los Angelesiin. Ei mikään pieni setti, joten päätin ottaa selvää, WTF is Robin Arzón and here is what I found out:

  1. Robin on kirjoittanut menestyskirjan nimeltään Shut Up and Run. Eikö olekin mahtava nimi. Turpa kiinni ja juokse. En tiedä tuota Amazonin kuvausta enempää kirjasta, mutta pidän kirjan nimestä kybällä!
  2. Hän on Peloton Cyclen (tästä joku kerta erikseen, en muista olenko blogannut, mitä Peloton on) fitness ohjelmien Vice President ja pääohjaaja. Hän siis ohjaa spinning-tunteja, joita voit ajaa vaikkapa himassasi, jos sinulla on Peloton-pyörä.
  3. Hän kuuluu New York Bridge Runners urbaaniin juoksuporukkaan, joka ei ole varsinaisesti mikään urheiluseura, vaan porukka, joka tykkää juosta New Yorkin katuja, ylittää siltoja ja pitää hauskaa
  4. Hänen tuloksiaan en löytänyt äkkiseltään mistään. Ehkä se isoin raha pyörii naismaisessa meiningissä, jossa tuloksilla ei ole niin väliä, vaan sillä tyylillä. Huomasin, että hän on satsannut erittäin paljon instagram- sivuunsa @robinnyc
  5. Hän julkaisee mm. neljännesvuosittain ilmestyvää UNDO-lehteä  

+ 1 ja sokerina pohjalla löysin Robinin 5 yllättävää asiaa, jotka opit juostessasi ultramaratonin:

  1. paras treeni sisältää peräkkäisten päivien pitkiksiä. ”juoksisin lauantaina 20 mailia ja sunnuntaina mitä vain 18 ja 30 mailin väliltä”
  2. hiljaisuus on parempaa kuin musiikki. Kun hän juoksee mitään maratonia pidempää, hän haluaa juosta ilman kuulokkeita. ”En pääse alueelle (mentaalisesti) musiikin kanssa”
  3. on ok, jos nukut huonosti kisaa edeltävän yön. ”Tärkein uni on pari kolme yötä ennen kisaa”
  4. ihmisen aivot ovat enemmän hänen mielensä kuin lihasten ohjaamia. Pitää pystyä visualisoimaan menestys juostessaan. ”Olen nähnyt huonosti treenattujen juoksijoiden tekevän asioita, joiden ei pitänyt olla mahdollista vain, koska he olivat sitoutuneita.”
  5. Lay’s Classic perunalastut ovat kaikki. Kun puhutaan syömisestä ennen pitkää ultraa ja sen aikana niin hänelle on vain yksi snack. ”Tämä on paras asia syödä. Hiilarit, suola ja maun yksinkertaisuus ovat parasta pitkillä ultrilla.”

Minusta nuo kaikki viisi kohtaa ovat tässä järkeenkäypiä, mukaan lukien perunalastut, mutta ennen kaikkea tuo, että musa lenkillä on hevonpaskaa ja se, että pitää antaa kisassa kaikkensa. Jos löysäilee, ei tee hyvää tulosta. Niinpä tämän listan luettuani päätin, että Robinista on pakko kirjoittaa blogiin.

 

edit. otin kuitenkin vapaudekseni matlockata ja havaitsin, että hän oli 2016 saavuttanut keys100 sadan mailin kisassa ajan 29 tuntia 12 minuuttia ja New Yorkin marathonilla kello oli pysähtynyt aikaan 4.03. En tiedä oliko hän joku jänis tuolla Nykissä vai mistä noin huono tulos. Jos hän kerran juoksee 70-90 mailia viikossa, coachaa 7 tuntia spinningiä ja tekee vielä pari voimatreneeniä, joogaa, meditointia jne. niin kyllä maran pitäisi mennä alle kolmen.

Advertisements