Risto Ulmalasta

Aamulla tuli oltua taas hereillä jotain 5.00-7.30 ennenkuin sain nukutuksi vielä vähän lisää, joten ehdin miettiä valmennuksellisia asioita. Lueskelin myös hieman Juoksufoorumia. Huomasin, että Seppo oli linkittänyt näköjään marraskuussa Juoksufoorumille kestävyysurheilu.fi sivustolla julkaistun Risto Ulmalan haastattelun. Seppo ei sitä haastattelua millään tavalla analysoinut tai kommentoinut, joten otan vapaudekseni ottaa viestikapulan haltuuni ja tehdä sen tänään, tässä ja nyt.

Ulmalahan oli erinomainen juoksija. Ei kansainvälisesti samalla tasolla kuin aiemmat menijät kuten Martti Vainio, joten hänelle vähän vinoiltiin, mutta toisaalta lajin taso oli noussut ja tekihän Coloradon susi oikeasti kovia tuloksia harjoitellen omin päin kuin Juha Väätäinen konsanaan. Ulmala oli oman tiensä kulkija, jonka osaamisestaan sai myöhemmin sitten Jukka Keskisalokin nauttia.

Havaintoja Ulmalan haastattelusta:

  • mielestäni tuo harjoittelukuvaus viittaa siihen, että hän oli tuolloin harjoitellessaan nimen omaan vitosen ja kympin ratajuoksija, ei maratoonari. Muuten pitkisten rooli olisi toinen. Samoin tuo lauantain tempojuoksun vauhti viittaa kympille tähtäämiseen eli ihan suoraan tuosta ei kannata ottaa mallia
  • tonnin vedot rennosti ja kovaa on hyvä ohjenuora. Erityisen hyvä idea on tuo kommentti vitosen ja kympin kisavauhdeista. Ei tartte pähkäillä niin paljon minuuteissa vetojen vauhteja, jos miettii, että juoksenpas kympin kisavauhtia. Miksi sitten Ulmala ei juossut kovempaa noita tonneja, koska olisi varmasti päässyt? No sen takia, koska palautuminen olisi hidasta. Monesti sanotaan, että harjoitus pitää tehdä niin, että jaksaa vielä viimeisenkin vedon tai pitäisi tehdä mukamas kiihtyvänä se vetoharjoitus. Minä en ole sitä mieltä. Ne voivat olla tasavauhtisia ihan hyvin ne vedot ja kun vauhti on rennosti ja kovaa, mutta ei niin kovaa kuin voisi juosta, niin niistä vedoista palautuu huomattavasti nopeammin muihin harjoituksiin
  • Mäkivedot hyvä pointti. En ole ikinä niitä tehnyt. Tänä vuonna tulevat ohjelmaan mikäli pakara kestää
  • Pikajuoksuvedot yllättävä pointti. Olen jo aiemmin päättänyt ottaa vähän ruskoja ohjelmaan. Siitä saa tosiaan voimaa. Hyvä juttu toikin kuulla, että voimaa saa vauhtijuoksusta, mäkijuoksusta ja sitten muuten riittää juurikin tuollainen keskivartalo ja leuanvedot, joita itsekin teen. Toki ei Ulmalan harjoittelu ole mikään kiveenhakattu totuus, mutta punttien kanssa pelaamisessa on kuitenkin aina riskinsäkin ja se pitäisi ainakin suunnitella hyvin siihen kokonaisuohjelmaan
  • Tekisi mieli kokeilla tuota amerikkalaista kymmenen päivän treenirytmitystä viikon sijaan, mutta asiantuntemukseni ei nyt oikein vielä riitä jaksottamaan niin
  • Levon ja harjoittelun suhde. Mulla on aika korkea kipukynnys, joten olen aina tehnyt treenit vaikka sattuisi ja maksanut siitä hintaa. Nyt en laita määrätavoitteita ja lepään, jos on sellainen fiilis. Ymmärrän myöskin tuon 24/7 ajattelun aktiivijuoksijoilla, mutta en sitä, että tekisi pelkästään sitä. Vaikka harjoittelisi kaksi kertaa päivässä ja tekisi oheishuollot siihen päälle, niin voi vähän opiskeluakin harrastaa. Sehän on vastapainoa. Niin teki mm. Janne Holmén. Pitää vain saada riittävästi lepoa ja onhan selvä, ettei tällainen amatöörien harjoittelu ole oikein järkevää, mitä esim itse teen. Nukun 5 tuntia, olen 10 tuntia liikenteessä ennen treeniä, jonka jälkeen kova harjoitus, sauna ja kotiin syömään. Puhumattakaan siitä, ettei ole hierontaa, jääkylpyä, eikä muuta vastaavaa
  • Erinomainen pointti Ulmalalta se, että pysyisi ympäri vuoden jonkinlaisessa kunnossa. Itse olen huomannut sairastelujen ja vammojen aiheuttaman todella suuren vauhtikestävyyden laskun. Sen sijaan silloin kun sai harjoitella ilman vammoja syksystä 2012 kevääseen 2014, niin kehityin nopeasti. Jos voisi tehdä jatkuvasti kisoja, eikä niin että lyhyissäkin hölkissä tulee välillä parin vuoden taukoja, niin tilanne olisi itsellänikin paljon parempi. Toisaalta tuo mitä Risto sanoo, että ideaalitilanteessa seuraavalle harjoittelukaudelle lähdetään vähän korkeammalta tasolta kuin mitä edellisellä oltiin, niin mielestäni pk:hon se pätee aina. Kaikki juoksu kartuttaa jotain säästöpossua, vaikka se vk olisikin kateissa
  • Samaa mieltä ainakin osittain kuntotesteistä. Kyllähän se kisa tosiaan parhaiten kertoo, mikä se kunto on
  • Ulmala sanoo, etteivät ihmiset ymmärrä, kuinka yksinkertaista harjoittelu on. Tähän sanoisin, että se on joo ja ei. Moni ei ymmärrä sitä, että paras tapa kehittyä on juosta ja juosta paljon, mutta toisaalta ne pienet muutokset voivat tuoda suuria kehitysharppauksia. Tietämys menee eteenpäin, eikä pidä hakata päätään seinäänkään. Ihminen on sellainen, että se pyrkii löytämään keinoja tehdä asiat paremmin tai tehokkaammin kuin ennen ja pitää olla valmis kehittymään. Suomalainen kestävyysjuoksu kehittyy sillä, että tehdään perusasiat hyvin ja juostaan paljon, mutta toisaalta haetaan maailmalta oppia siitä, kuinka asioita voitaisiin tehdä myös aiempaa paremmin
Advertisements